Hei!
Luin tuolta aiemmin olleesta keskustelusta vinkkejä ja mahdollisia syitä koiran eroahdistukseen. Koirani on nyt 10kk, ja tuli meille ollessaan 4kk ikäinen. Koiran aiempi koti oli huono, eli sitä kohdeltiin kuin rukkasta.
Koira oppi luottamaan minuun ja luettuani aiempaa mainitsemaani keskustelua, tajusin, kuinka koira vahtii minua. Kun menen vessaan koira kipittää perässä ja odottaa oven takana ja kun tulen pois, seuraa taas seuraavaan paikkaan. Suihkussa ollessani se makaa oven vieressä ja odottaa. Näitä samoja asioita se tekee vaikka mieheni olisi kotona. Jos mieheni on kotona ja minä töissä, makaa koira ulko-ovella, mutta ei tee tuhoja. Kun molemmat olemme poissa, se tuhoaa kaiken mahdollisen.
Kuinkahan saisin koiran oppimaan, ettei minua tarvitse vahtia?
Ulkona ollessaan koira tuskin kiinnittää mitään huomiota minuun ja jos erehdyn päästämään koiran irti en saa sitä millään keinolla kiinni. Eräällä suljetulla kentällä olemme harjoitelleet irtioloa, ja siellä vain leikimme, ja kutsuessa tulee luokse ja antaa kiinni, mutta heti jos jossain on yhtään mitään kiinnostavampaa se ei varmasti ota kutsujani kuuleviin korviinsa. Ei, vaikka päästäisin kuinka ihmeellisiä ääniä, joilla yritän saada kontaktia koiraani.
Luin tuolta aiemmin olleesta keskustelusta vinkkejä ja mahdollisia syitä koiran eroahdistukseen. Koirani on nyt 10kk, ja tuli meille ollessaan 4kk ikäinen. Koiran aiempi koti oli huono, eli sitä kohdeltiin kuin rukkasta.
Koira oppi luottamaan minuun ja luettuani aiempaa mainitsemaani keskustelua, tajusin, kuinka koira vahtii minua. Kun menen vessaan koira kipittää perässä ja odottaa oven takana ja kun tulen pois, seuraa taas seuraavaan paikkaan. Suihkussa ollessani se makaa oven vieressä ja odottaa. Näitä samoja asioita se tekee vaikka mieheni olisi kotona. Jos mieheni on kotona ja minä töissä, makaa koira ulko-ovella, mutta ei tee tuhoja. Kun molemmat olemme poissa, se tuhoaa kaiken mahdollisen.
Kuinkahan saisin koiran oppimaan, ettei minua tarvitse vahtia?
Ulkona ollessaan koira tuskin kiinnittää mitään huomiota minuun ja jos erehdyn päästämään koiran irti en saa sitä millään keinolla kiinni. Eräällä suljetulla kentällä olemme harjoitelleet irtioloa, ja siellä vain leikimme, ja kutsuessa tulee luokse ja antaa kiinni, mutta heti jos jossain on yhtään mitään kiinnostavampaa se ei varmasti ota kutsujani kuuleviin korviinsa. Ei, vaikka päästäisin kuinka ihmeellisiä ääniä, joilla yritän saada kontaktia koiraani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
irtioloon.. olen harjoitellut kiinni ottoa koiran kanssa myös niin, että kutsun koiran luokse, mutta en otakkaan sitä kiinni vaan silittelen ja rapsuttelen ja kehun, jonka jälkeen leikki jatkuu...
koiran kanssa tarvitsee mielikuvitusta. tiedät itse mikä palkitsee koirasi parhaitten.
Ongelmahan yleensä on se, että koira on erittäin itserakas olento joka etsii vain välitöntä ja suurinta tyydytystä... Kun vaihtoehtona on esimerkiksi karata jonkun ihmisen luokse, saada hyppiä ja pomppia sitä ihmistä vasten ja mahdollisuus saada sieltä vieraalta rapsutuksia tai stieen karata riehumaan vastaan tulevan toisen koiran kanssa ja toisena vaihtoehtona mennä oman emännän luo kun se tuolla kutsuu... Mitä koira teke, se valitsee sen kumpi on sille suurempi ilo (olettaen, että et ole opettanut koiraasi pelkäämään rangaistusta, jolloin pelko on suurin motiivi tehdä jotain).
Noh, kun koira saa leikkiä toisten koirien kanssa tai saa riekkua ihmisiä vasten, niin se on koiralle niin suuri riemu, että sitä vastaan on vaikea kilpailla. Mutta sitä vastaan vaan pitää kilpailla; täytyy löytää se juttu mikä koiralle on niin mieluisa, että nuo mieluisat jutut jää sen varjoon. Sitten pitää antaa koiralle sitä mieluisaa, niin, että koira tahtoo touhuta vain sinun kanssasi, koska se on kivempaa, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
Ei ole yksinkertaista. Jos koira on hulluna pulliin ja meinaa varastella niitä pöydältä, täytyy se palkita kiellon tottelemisesta laskiasipullalla, eli kermavaahdolla paremmaksi laittaa niitä tavan pullia (ja koiran mielestä käskysi toteuttaminen oli huomattavasti palkitsevampaa kuin ne kuivat pullat pöydällä)...
Irtiollessa hihnakoiralle on hirveästi palkitsevia tekoja mitä se voi tehdä noteeraamatta sinua ollenkaan. Eli keksi jotain mikä on juuri sinun koirallesi antoisampaa, kuin muiden koirien pissien haistelu, lintujen/jänisten jahtaaminen jne. (Ruoka ei yleensä ole kovin hyvä motivaation nostattaja, ainakaan jos ruokit muutenkin koiraasi päivittäin, kuukauden nälässä olleelle koiralle ruoka voisi olla jo maittavampaa kuin vapaus..)
Oman koiran kanssa oli aiemmin ongelmana eläinrakkaat naapurit rivitalossa; koira karkasi aina nähdessään ne hakemaan silittelyjä... Kerran se sitten jossain tilapäisessä mielenhäiriössä tottelikin huuteluani, kunhan oli ensin ollut naapurin rapsutettavana ehkä minuutin (totteli koska meillä oli kiva pallopeli ollut kesken, ennenkuin lähti käymään naapurilla), niin siitä piti nostaa melkoinen karnevaali. Luoksetulemisesta sellaiset juhlat ettei rajaa, kaikki lelut peliin ja lapasetkin joutui uhraamaan hyvän asian takia. Koira oppi melkein kertarykäisyllä, ainakin sen, että tuli naapurista kutsumalla, eikä kantamalla takaisin. Tietenkään yksi palkitseminen ei riitä, mutta ensimmäisen onnistumisen pitää olla aina oikein liioiteltun mieluisa, jatkossa pienempikin juhlinta riittää...
Vielä tuohon, että ihmisille näyttää olevan kovin vaikeaa irrotella oman koiran kanssa. Varsinkin koirakentällä aloitteleville koirakoille on hirveä kynnys aikuisten ihmisten alkaa riekkumaan oman koiransa kanssa. Ja juuri siitä riekkumisesta koirat yleensä tykkää.
Hei!
Kiitos vastauksestasi, mutta koirani on niin arka, ettei se lähde muiden ihmisten, saatika koirien luo. Se välttää kontaktia tuntemattomien kanssa ja vastaan tulevat koiratkin ovat lenkillä hurjan pelottava asia. Enemmän koiraani kiinnostaa lähteä lenkille yksinään.. :)
Käyn koiran kanssa aamulla pikaisen puolentunnin lenkin ja töiden jälkeen menen pariksi tunniksi lenkille ja jäädään vielä ulos jos on virtaa. Illalla taas hieman lyhyempi lenkki, eli noin tunnin mittainen..
Koirassani on suomenlapparia sekä japaninpystykorvaa, joten ulkona olosta nautitaan, vaikka pakkasta olisi kuinka.. :)
En näkisi minään varsinaisena ongelmana tuota sinun seurailemistasi, sehän vaan osoittaa olevansa leimautunut juuri sinuun ja tuntee kuuluvansa samaan laumaan kanssasi.
Voithan opettaa sisällä koiralle, vaikkapa maahanmenon ja tehdä sitä ensin siellä ulkosallakin, koira kytkettynä ja kun koira näin osaa käskyn merkityksen voit käyttää sitä silloin kun se on vapaana käskytät koiran maahan ja kävelet rauhallisesti sen luo (palkkaat maassapysymisestä makupalalla) ja kytket sen.
Pelkän ein tai tänne tms. huutaminen ei hyödytä yhtään mitään, jos se on saanut käskystä huolimatta tehdä mitä tahtoo.
Maahanmenon opettaminen varmaksi lue koiran kannalta äärettömän mieluisaksi ja kannattavaksi on helppoa, kun on vaan johdonmukainen palkkaamisessa ja siinä ettei se saa nousta ennenkuin annat sille vapaakäskyn en tiedä onko k.o. liikkeen opettaminen tuttu juttu, mutta tekisin seuraavasti:
Pane mieleen mitä kaikkea koirasi arvostaa niitä voit käyttää sitten palkkioina, esim. ovesta kulku haluaa ulos käsky maahan ja ovi aukeaa koira pysyy maassa siiheksi kun annat käskyn vapaa, jos nousee tai aikoo nousta suljet oven ja uusi käsky, kohtapuoliin se oppii miten sen kannattaa toimia, että saa palkkansa.
Samoin esim: ruokakippo lasketaan maahan sen eteen, kun se on totellut käskyä maahan ja kippo ilmestyy sen eteen ja käskyllä vapaa se saa syödä.
Makupalalla koiran saa jo pikkupentuna oppimaan maahanmenon.
Pidä makupalaa nyrkissäsi ja vie sitä koiran kuonon edessä (sen hamutessa kättä) hitaasti maahan ja odota, että se laskeutuu mahalleen asti tavoitellessaan makupalaa, heti kun se on maassa nyrkki aukeaa ja koira saa makupalan, aluksi ei vaadita maassa pysymistä vaan kehutaan jo pelkästä asennosta.
Maahansanaa voi tasaisesti sille opettaa samanaikaisesti kun se on laskeutumassa alas.
Toistoja toistojen perään unohtamatta palkkaa ja kun saat koiran menemään maahan sisällä kauempana sinusta (joka kerta käyt palkkaamssa ja muistat aina kehua äänellä), voit ottaa samoja harjotteita ulkonakin koiran ollessa kytkettynä.
Palkaksihan se voi päästä kehujen ja silitysten jälkeen, vaikka uudestaan haistelemaan ympäristöään, eli koira ei joudukaan joka kerta kytketyksi, omistajan tultua lähemmäksi, näin se oppii luottamaan siihen, että on sille itselleen mukava noudattaa käskyä.