Ostettu vuonna

uskovaisten mummojen kanssa. Juna on kiinniruostunut raiteisiin. VR on sanonut että tämä juna ei enää koskaan liiku mihinkään. Kenties tein virheratkaisun? Elämä on!

vuonna 2004 sekä 2006 ja junan kyydissä ollaan hyvin.

Asuntojen hinnat R O M AH T A VA T

Kirjoittanut: A.P

4.6.2003 klo 07.45

Näin se alkoi viimeksikin. Ensin yksiöt halpenevat ja kohta puoleen se vaikuttaa muihinkin. Nyt yritettävä oma myydä äkkiä jos vaikka kerkiäiisi.Huh huh.

Kaikki pitivät minua hulluna, koska olivathan viimeaikaiset tapahtumat osoittaneet, että asuntoon ei kannata sijoittaa. Ne, jotka kuvittelevat pystyvänsä ostamaan laman aikana, eivät tajua, että heidänkin asemansa on luultavasti heikentynyt niin paljon, että asunnosta on turha haaveilla.

Enpä tosiaan toivo noiden aikojen paluuta. Muistan yleisen ahdistuksen ja toivottomuden ilmapiirin.

Ensimmäinen asunto ostettu 2001. Laina maksettu kokonaan pois. Ei vuokraa, ei korkoja. Eikä myyntiaikeita eikä pienintäkään halua palata vuokralaiseksi.

Ostettiin 2003 joulukuussa,
maksamatta 8000 euroo. Ei väliä vaikka romahtaisi. Romahtaa samalla muuallakin.

Ostettu 2007. Velkaa 210 000. Jos rommaa, niin minä en maksa, muut maksavat enemmän.

En tiennyt niin kuin en tiedä vieläkään raha-asioista mitään, mutta niin olen aina kuvitellut, ettei pankille kannata kovin kauheita korkoja maksella. En muista edes kuinka paljon korkoprosentti oli silloin tai miten paljon lyhennimme lainaa kuukaudessa, mutta sen muistan, että takaisinmaksuajaksi sovitiin 10 vuotta, ennemminkin sai maksaa takaisin, jos halusi. Silloin meille tarjottiin myös tasaeräistä kuukausilyhennystä, mutta emme halunneet sitä, vaan halusimme, että lainanmaksuerät pienenevät vähitellen (korko on täytynyt olla varmaan sitten jokin kiinteä, kiva kun en muista sitäkään, enkä jaksa nyt penkoa papereita). Mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta, jonka kuitenkin muistan taas vain hämärästi: Pankista tuli lappu, jossa yllättäin korkoprosenttia nostettiin ja piti mennä pankinjohtajan juttusille(?). Olimme ihan järkyttyneitä ja rupesimme neuvottelemaan uutta korkoprosenttia, jonka saimme kilpailutettua seitsemään, sen muistan. Lyhensimme myös kerralla olevaa lainaa niin paljon kuin mahdollista. Lopulta kävi niin, että olimme maksaneet omakotitalomme viidessä vuodessa. Jotkut ihmettelivät tuolloin, voiko koroista neuvotella ja miten selvisimme, mutta emme me oikeasti tiedä sitä itsekään. Meidän onnemme oli ehkä vain kahden ihmisen vakituinen keskipalkkainen työ. Muistan kyllä, että kaikilla ei mennyt ihan yhtä hyvin.

Ihmetyttää elvistelyt "ostin silloin ja silloin", jäit junasta. Moni asia riippuu jo pelkästään siitä milloin olet syntynyt ja missä asut. Tyhmällekin voi käydä hyvin, jos on vielä vähän nuukuuteen taipuvainen, kuten minä. Turha tosiaankaan kauheasti täällä on kehuskella myyntivoitoillaan yms. Ei todellakaan ole mukava tilanne nuorilla lapsiperheillä ainakaan pääkaupunkiseudulla. Sen vuoksi toivoisin siellä ainakin asuntojen hintojen järkevöitymistä. Mutta en toivoisi, että jotkut rikastuvat toisten huonolla tuurilla tai onnettomuuksilla.

Ps."Tiliä" emme koskaan tule talostamme saamaan täällä "prutkunperällä", mutta tämä onkin tehty omaan käyttöön.