teidän muiden mielestä tekevät kirjasta ahmittavan? Kun otat kirjan käteen, sen voi laskea vasta viimeiselle sivulle päästyään.
Aloin miettiä asiaa tänään, kun minun piti aloittaa yksi kirja, mutta huomasin parin tunnin päästä lukeneeni sen kokonaan :). Tack so mycket, Kjell Westö.
Aloin miettiä asiaa tänään, kun minun piti aloittaa yksi kirja, mutta huomasin parin tunnin päästä lukeneeni sen kokonaan :). Tack so mycket, Kjell Westö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
TOSI hyvää kirjaa ei halua koskaan lukea nopeasti, vaan haluaa säästäää sitä pikku paloina....
minä ainakin tulen ahmineeksi ;). Erinomaista kirjaa on nautinto lukea. Mutta teen puolestani sitten niin, että palaan hyvään kirjaan myöhemmin uudestaan, ehkä kuukausien tai vuosien päästä. Silloin on ilahduttavaa huomata, että hyvä kirja antaa vielä paljon uutta ja on itse kasvanut niin, että kykenee näkemään kirjassa uusia pointteja.
voi käydä niinkin, että vuosien jälkeen uudelleen luettuna erinomaisena pidetty kirja onkin muuttunut jonninjoutavaksi. Sitten täytyy pohtia onko tullut iän mukana viisaammaksi vai tyhmemmäksi.
Ahminta on minulle tuttua, kaikissa lajeissa.
veret seisauttava kohta- silloin kannattaa pysähtyä ja antaa sen vaikuttaa koko voimallaan, eikä heti kiiruhtaa eteenpäin.
Kun luin ensi kertaa Rikosta ja rangaistusta, niin Sonjan juoppo-isän Marmeladovin järkyttävä tilitys Raskolnikoville jossain Heinätorin rähjäisessä kapakassa oli juuri sellainen kohta. "Voi helvetti tätä ihmisen alennustilaa ja uskoa armoon", muistan ajatelleeni
Itse luin häneltä viimeksi "Missä kuljimme kerran"
samaisen kirjan. Itse pidin tosi paljon, kirjassa on paljon sellaista mikä saa miettimään. Tarkoitan muutenkin kuin vain ko. kontekstissa.
Esim. vaikkapa:
'Snart mars, krigets månad, en av dem. Ljuset redan i starkt växande. Men allt det andra där inom oss, allt det som är icke-ljus.'
'Man brinner bara en gång, sen får man nöja sej med återsken.'