Hei
Ajttelin kysellä teiltä millaista on olla 4-6 lapsen äiti...(itselläni 2 ennestään -03 ja-05)
Nyt sitten kaksosia odotellen...
Hätääntynyt ja peloissaan oleva... Kauhu kertomuksia kuullut ja nähnyt joten pelkään millaista se sitten on...
Ajttelin kysellä teiltä millaista on olla 4-6 lapsen äiti...(itselläni 2 ennestään -03 ja-05)
Nyt sitten kaksosia odotellen...
Hätääntynyt ja peloissaan oleva... Kauhu kertomuksia kuullut ja nähnyt joten pelkään millaista se sitten on...
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei se ole sen kummempaa kuin nytkään sulla on, mutta hommaa ja hälinää on tuplasti enemmän. Kaksoset kyllä tekee oman lisän kun on tuplasti sitä pientä siinä kahden noin pienen lisäksi, mutta nuppiluku ei ole paha muuten.
Neljä lasta aiheuttaa vaan yleensä sen auton vaihtotarpeen. Monessa paikassa neljä menee perhelipuilla ja samoissa huoneissa/hyteissä lisäpedillä se viideskin, mutta kun on kuusi henkeä niin se vaatii aina tuplavaraukset ja siten tuplamenot. Eli käytännössä kolmen ja neljän lapsen eron kyllä huomaa monessa asiaassa, mutta sehän teillä jää nyt väliin..
Kun on tuollainen lauma hoidettavana niin säännöt on kaiken perusta. Jos neljä mukula ahilluu ja tekee mitä lystää varsinkin noin pienellä ikähaitarilla niin hulluksi siinä tulee. Jämptiys ja johdonmukaisuus on toimivan arjen saloja ja organisointi. Mieskään ei saa laitaa osuudestaan, mutta hommia voi olla hyvä sopia niin että ne myös tulee tehtyä autmaattisesti.
Hei, teillä on kohta meno aja meinikiä aika kamalasti joten nauti nyt odotuksestasi ja toivotaan että se sujuu hyvin. Isosisarukset on varmaan ihan töpinöissään kun vauvat tulee aikanaan kotiin..
Niin onneksi meillä on jo muutenkin selvät rajat ja säännöt... Mutta ongelmia tulee siinä vaiheessa kun miestä tartteis kun se rekkakuski ja aika paljon poissa kotoa...
Onnellinen kuitenkin olen vaikka hieman jänskättää, mutta jos muutkin pärjää niin miksi sitten en minä...
Lämmöllä odotusta jatkan ja toivottavasti aika kuluu hyvin...
kaksosten kanssahan isyysloma on sidempi ellen ihan väärin muista. Toivotaan, että miehesi on sellainen tosimies joka voi imagon kärsimättä olla perheensä kanssa kotonakin.
Etukäteen kannattaa selvittää myöskin mahdollisuudet saada apua kotiin. Joissakin kunnissa onnistuu joissakin ei. Varsinkin jos mies on pois pidemmän pätkän niin kaupassa käyntikin voi olla hankalaa jopa mahdotonta. Ystäviltäkin useimmiten voi pikkupalveluksia pyytää ilman että on riippa ja jutella asiasta vaikka etukäteenkin että saako soittaa ja kysyä..
Isovanhemmat olisi nyt paikallaan apua antamassa, mutta harvalla nykyisin sekään onnaa.
Kohtahan sitten saat kertoilla kuulumisia villistä arjestanne..
Meillä on lapsia viisi:
omat pojat 10 ja 7 vuotta, miehen poika(asuu meillä)10 vuotta ja puolivuotiaat kaksoset. Ja rekkahommissa mies meilläkin...
Kaksosten synnyttyä arki on ollu työtä työn perään. Mies koitti olla kotona ekat kuus viikkoo, mut sit lähti taas ajohommiin.
Oloa voisi kuvailla sanoin väsynyt mutta onnellinen. Meillä käy vielä kodinhoitaja ja perhetyöntekijä jonka kanssa koitetaan selvittää kuinka arkea saisi organisoitua paremmin. Tuntuu hölmöltä kun ei ite saa arkea rullaamaan. Pää kun on aivan tyhjä kaiken touhun keskellä.
No kaikenkaikkiaan oon pärjänny ihan kivasti. Luulin kaksosten hoitamisen olevan paljon rankempaa mutta yllätyin huomatessani sen olevan jopa mahdollista.
Meillä lapsia tosin 7, mutta haitanneeko tuo :D Eli tässä kuvaus yhdestä satunnaisesta arkipäivästämme, saat vähän esimakua;) Älä kumminkaan säikähdä kamalsta, neljän kanssa on varmaan hiukan helpompaa kuin seitsemän.
KLO
6.00: Herään mittaamaan Anna-kuopuksen, 3v. kuumeen, lämpöä 37.3. Jätän tytön jatkamaan uniaanja kahvin tippumaan. Lueskelen lehteä.
6.30: Kaksi vanhinta, Reetta 14v. ja Juuso 13v. herää omia aikojaan. Ottavat aamupalaa itsekseen, minä lähden pikkuhiljaa herättelemään muita lapsia.
7.00: Lapsista viisi seitsemäsosaa herännyt, osa jopa itsensä sängystä kylppärin puolelle kammennut. Pyydän Reettaa keittämään kaurapuurot pienimmille, ihme kyllä suostuu mukinoitta.
Jätän Annan vielä nukkumaan, yritän hyssytella muita lapsia ettei kuopus heräisi, on llut pari päivää kuumeessa, kumminkin toipumaan päin.
7.15: Aamun ensimmäinen katastrofi syntyy kun Eevi, 6v. tiputtaa juustohöylän Tintti-kissan päälle. Ei siinä mitään, kisu on tottunut kestämään kaikenlaista. (Tintti kumminkin säntäsi pakoon lapsityrannia ja kaatoi porrasjakkaran mennessään. Tuloksena kohtalainen kuhmu Eevin varpaassa ja kolo lattiassa.)
Tavanomaista kitinää ja aamulle tyypillistä joka asiasta valittamista esiintyy Samun, 7v. Lennin 10v. ja Eevin suunnalta
7.30: Lapset mussuttavat tyytyväisinä puuroa nassuun, äiti rentoutuu hetken viikaten metrin korkuisen kasan pyykkiä.
8.00: Käyn herättämässä Kallen, 9v. jolla koulu alkaa tuntia myöhemmin kuin muilla.
Komennan lapset siivomaan keittiön, kaikki liukenevat taitavast paikalta ennen kuin kerkeään kissaa sanoa.
Äiti kiljuu lapsille yläkertaa, jotka ovat joko haihtuneet savuna ilmaan tai menettäneet kuuloaistinsa, ettei ole reilua että äiti siivoaa kaiken yksinään.
8.30: Lapset lähtevät kouluun, osa hiukset pörrössä ja silmät ristissä, mutta ei voi mitään jos äidin jokapäiväinen komentelu siistiytymisestä ennen kouluun lähtöä ei tuota tulosta.
Äiti rentoutuu jälleen tyhjentämällä astianpesukoneen ja sytyttämällä tulen takkaan (ah sitä ähkimistä ja puhkimista, halkojen kantamista eestaas, SYTYTTÄMISTÄ ja valkean ylläpitämistä)
9.00: Kalle valittaa pakkasta, on muka liian kylmä pyöräillä kouluun. Mököttää minulle kun en suostu kuskiksi. Valistan poikaa siitä kuinka omar vanhempani kulkivat joka päivä lapsuudessaan 6 km kouluun säällä kuin säällä, joskus viltti harteilla toppatakin puutteessa.
Ärinää ja nurinaa.
Eevi tahtoisi pelikaveria Afrikantähtikierrokselle, mutta äiti ei ehdi ja Kallea ei huvita.
Ennen kuin ehdin sanoa juuta tai jaata on pikku-Anna revitty ylös sängystä (ihanniinkuin kolmevuotias olisi hyväkin pelikaveri)
9.15: Peli päättyy lyhyeen, Annalla on pinna kireällä, eikä ihme kun kuumetta on taas 37.5.
Anna suuttuu kun Eevi voittaa kepulikonstein (pientä kun on niin helppo huijata) ja saa itku-nikottelukohtauksen josta ei ole tulla loppua.
Kalle saa tarpeekseen pikkusiskojen tappelusta ja lähtee sanaakaan sanomatta kouluun.
9.45: Annalla ei kuulemma nälkä eikä jano, minä yritän väkisin juottaa ettei saa taas sitä joka äidin unelmaa, nestehukkaa. Lusikalla vain nestettä sisää, lapsi nikottelee ja tulikuuma.
10.00: Eevi alkaa tympääntyä kun joutuu leikkimään yksikseen, keksii kaiken maailman esityksiä ja temppuja kiinnittääkseen huomioni.
Aika turvautua kriisiapuun, pikainen soitto parille muulle kotiäipälle, kolmannella kerralla tärppää, Eevi saa lähteä kylään leikkimään.
11.00: Vihdoin molemmat tytöt pukeissa (on muuten hankala pukea kuumeista ja kiukuttelevaa kolmevuotiasta) ja autossa jopa turvavöissä asti.
11.20: Eevi viety leikkikaverilleen, minä Annan kanssa kotona. Anna nukahtanut autoon, kannan sisälle, riisun (tuli hiki) ja peittelen.
11.50: herätän Annan, vastenmielistä kyllä, ja aloitan uudelleen syöttämis-juottamisrumban.
Annan tytölle lääkettä, vaikkakin neiti jo paremmassa kunnossa, jaksaa olla jalkeilla.
Luen pari satua ja jätän leikkimään vuoteeseen.
Mankeloin puoli tusinaa lakanoita ja laitan sen jälkeen makaronikattilan hellalle.
12.15: Syödään yhdessä makaroni-jauheliha-porkkana sekoitusta, tyttö vain näykkii ruokaa.
13.00: Samu ja Lenni tulevat koulusta, laitan välipalaa.
Samu alkaa tehdää läksyjä, Lenni valittaa huonoa oloa ja käsken laittaa pitkäkseen.
Lennillä ei kumminkaan kuumetta.
13.30: Lähden hakemaan Eeviä kylästä, koukkaan samalla yläasteen kautta ja otan Reetan ja Juuson kyytiin. Soittelen kotiin kymmenen minuutin välein jotta pysyn ajan tasalla siitä että isommat pojat eivät jätä Annaa valvomatta.
14.15: Ollaan kotona, Anna jo hyvässä kunnossa, lämpöä enää 37.0.
Mies tulee hetken päästä kotiin yövuorosta, on hakenut Kallen koulusta. touhuaa vähän lasten kanssa ja kyselee kuulumisia.
15.15: Mies menee nukkumaan työvuoron jälkeen, minä repeilen paikasta toiseen etsimään milloin kenen hartiasuojia, kenen matikanvihkoa tai muuta sellaista. Juuso olisi muka lähdössä jäähallille ennen päivällistä ja läksyjen tekoa. Ei onnistu, pidän huolen siitä että poika vaikka istuu kynä kädessä tunnin tekemättä mitään, ei voi ainakaan sanoa etten yrittäisi.
Reetta-enkeli alkanut grillata makkaraa pöytägrillissä, Samu YRITTÄÄ auttaa mutta onnistuu kaatamaan kolmanneksen rankalaispussin sisällöstä lavuaarin.
16.00: Ruoka-aika, yritän saada kaikki samanaikaisesti syömään.
Syödään, kiukutellaan siitä onko pakko syödä porkkanaraastetta, inistään siitä kuinka epäoikeuden mukaisia opettajat yläasteella on ja murehditaan Juuson suunnalla biologian kokeen välttävän ja tyydyttävän rajamailla heiluvaa numeroa.
17.00: Juuso lähtee jäähallille, isä imuroi lastenhuoneet, minä jäkätän Reetalle yleisesti kaikesta, Reetta antaa samalla mitalla takaisin ja minä olen täydellinen äiti jonka kanssa voi jakaa murheet ihan mistä vain.
Jään alakynteen teiniäni vastaan, kommennan siivoamaan huoneensta ja lähden tekosyyn varjolla katsomaa Annan vointia.
Samulla ja Lennillä epämääräistä kinaa jostakin, en jaksa jäädä selvittelemään.
18.00: Reetan poikaystävä tulee kylään, lupaa ystävällisesti pelata kitisevän ja kiljuvan tekemisen puutteessa olevan Eevin kanssa erän uunoa.
Eevi haltioissaan, Reetta räjähtämispisteessä.
19.00: Erä uunoa paisuu kuudeksi eräksi uunoa. Mukaan tulevat Kalle ja Lenni, lopuksi myös Samu. Vihdoin ja viimeinen porukka saa houkuttelluksi Reetankin mukaan. Reetta näyttää aluksi hapanta naamaa ja on valmis muksimaan kaikkia sisaruksiaan.
19.30: Reetan poikaystävä lähtee, Juuso tulee ja isä herää "nokkauniltaan" joita hänellä atpana ottaa yövuoron jälkeen puolentusinaa.
20.00: Iltapalaksi leivon mokkapaloja Eevin ja Annan avustuksella. Keitetään teetä ja syödään sämpylöitä.
Tavanomaista kitinää ja mutinaa, maiskutusta ja hetkellisiä kiljumiskohauksia.
Annan nukkumaanmenoaika, mutta ei puhettakaan että tyttö olisi väsynyt!
21.00: Anna viimein pesty ja puettu pyjamaan, neiti nukkumaan.
Isommat lapset jatkaa ikuisuudelta tuntuvan ajan kolistelua ja metelöintiä yläkerrassa.
22.30: Lapset lopulta rauhoittuneet, minä vielä ripustan erän pyykkiä ja päiväni on pulkassa
Mielenkiintoinen päivä teillä :o)
En lähde sitä nyt mitenkään arvostelemaan enkä muuta, mutta itselläni on 6 lasta eikä meidän päivä pahimmillaankaan ole tommonen kuin teidän :o)
...mutta kukin tyylillään...
(ups, taisin kuitekin arvostella.... ;O) )
APua
Hermoraunio... Miten sitä sitten jaksaa...
Onneksi mieheni on jo varautunut siihen että on kotosalla ja sitä hän vielä haluaa... Onneksi te olette siiitä selvinnyt niin sitten ehkä minäkin....
Onneksi on vielä aikaa ja tänään taas ultraan viimeksi siellä oli jotain kummallista niin toivotaan että kaikki on kuitenkin ok!!!
La 25.6.2007
Kuulostaa hauskalle arkipäivälle - kaaosta ja onnea.
Itselläni on 8 mukulaa, joista pienimmät ovat vauvoja ja vanhimmat jo aikuisia.
Olen itsekin joskus yrittänyt kirjoittaa 24h-jack bauer-tyyppisiä raportteja päivistämme ja tullut siihen tulokseen ettei kahta samanlaista ole.
Ja hyvä niin.
Onneen mahtuu monenlaisia variaatioita. Toivon jokaisen löytävän omansa.
Kaikkea voi sattua... Niin meilläkin...
Ei tullut yhtä ei kahta, Ei maanpäällistä elämää syntynyt. Tuli ainoastaan suru ikävä ja tuska jota lohduttamasta löytyy onneksi perhe ihanin....
Niin enkeli lapset pilvillä vilkuttaa ja meitä odottaa, niin tuskaa teki saattaa heidät kehtoon pilvien....
Mutta onneksi elämä jatkuu meillä vielä heidän hyvä on nukkua enkelten tiellä...
"Pienille enkeleille"
Jaksamisia kaikille!!
Kevättä odotamme....
voi ei... otan osaa suruunne :(
saako olla kuitenkin utelias ja kysyä, että millä viikoilla odotit kaksosia? mitä tapahtui??