Miten regoisitte?

Ihan ensimmäisenä miettisin, miksen ole huomannut lapseni ongelmia ennen kuin ne menevät näin pitkälle. Seuraavaksi veisin lapseni psykologin juttusille ja kyselisin myös itse lapselta miten voin häntä auttaa.

Viiltely on lapsen käyttämä keino purkaa äärimmäistä stressiä ja ahdistusta.

Ja ostaa koiranpennun tilalle........

.....toimii........

Viiltely on arka asia varmasti joka nuorelle. Sitä paheksutaan kaveripiireissä, mutta kuitenkin moni murrosikäinen nappaa partahöylän kouraansa ja purkaa surunsa ja vihansa itseensä.

Voisit vaikka kertoa, että olet nähnyt hänen viiltelystä johtuvat ruvet ja olet huolissasi hänestä.

Älä missään nimessä syyttele tai hauku, anna nuoren vapaasti kertoa mikä mättää ja yritä tehdä asialle jotain. Jos nuori ei halua kertoa kaikkea sinulle, niin kysy jos vaikka varattaisiin aika psykologille tmv. Älä edes ehdota koulukuraattoria, sillä moni nuori inhoaa käydä kuraattorin juttusilla ja pitää sitä vastenmielisenä.

Itse olisin omilta vanhemmiltani toivonut apua masennukseeni, mutta mitään ei tehty, vaikka kuinka paljon yritin kertoa, että elämä mättää. Ihan päin naamaakin sanoin tahtovani juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, mutta kohta kaksi vuotta on mennyt ja mitään ei ole tapahtunut, vaikka on luvattu.

Muistetaan kuitenkin, että jokainen murkkukin on persoona ja tarvitsee erilaisen lähestymistavan noin arkaan asiaan.