Hei, osaako kukaan auttaa? Meidän poika on nyt 4kk ja ongelmana on äidin "välttely". En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu, ettei poika hymyile koskaan minulle. ainoastaan isälle ja muille ihmisille (tädeille, mummeille ym.) Vaikka miten yritän touhuta poikani kanssa kaikkea hauskaa niin hän vaan on ja välttää suoraa katsekontaktia kanssani :( mistä tämä voi johtua, kun olen kaikkeni yrittänyt ja yrittänyt mielestäni vielä oikein "oppikirjojen mukaan". Tuntuu pahalta ja alkaa masentaa...
Katse välttää
äitiä...?
81787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
luulen että se on semmonen leikki tavallaan että välttää katse kontaktia.. ainaki ku yritin kattoo silmiin niin aina käänsi pään pois lopulta se alko naureskeleen...
Meillä oli ihan sama juttu... Silmiin kun katsoi, niin pää vaan kääntyi ja tekee sitä vieläkin 5kk ikää. Ei kannata huolestua, epäilen sitä myöskin leikiksi.............
Mulle tuli mieleen että jos hän ei ole vielä ihan oivaltanut omaa erillisyyttään sinusta.. että tajuaa muut ihmiset ja niiden kasvojen ilmeet paremmin ja osoittaa sen hymyilemällä, mutta sun kanssa elää vielä vähän niinkuin symbioosissa.?
Kyllä meilläkin puolivuotias on ihastuksissaan aina kun isä tulee samaan huoneeseenkaan ja flirttailee estottomasti, äidin hurmaaminen sen sijaan ei kiinnosta..
Sylissä ollessaan poika 4kk:tta ei katso mua juuri koskaan silmiin. Sitten kun lasken jonnekin, esim. sitteriin niin silloin kyllä katsoo. Vaikka tuon pojan sylissä ihan naamani eteen, hän kääntää oikeen päänsä pois ja alkaa katsomaan "muka" kiinnostuneena tapettia. Kuuntelee kyllä selvästi hyvin tarkkaan mitä puhun. Mä uskon, että tuo on vauvojen joku ohimenevä juttu, eikä mitään vakavaa. Oon samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa, et vauvalle sinä ja hän on varmaan vielä vähän sama asia. Ajattele asiaa niin, että sinä olet vauvan perusturva johon hän luottaa ja tietää, että sua ei tarvi hymyllä hurmata. Kyllä hän sullekin varmasti alkaa jatkossa enemmän hymyilemään. Jatka samaan malliin.
Huomasin itsekin kuvaamaasi käytöstä n.3-6kk iässä, nyt poika on 9kk ja hymyilee ja "flirttailee" minunkin kanssani =)
Luulen myös kuten joku tuossa aiemmin epäili, että johtuu vielä siinä vaiheessa siitä että vauva kokee itsensä samaksi äidin kanssa.
Ai, ihanat ihmiset!
Meillä sama homma ja olen siitä miehellekin puhunut (joka tietysti on pitänyt puheitani höpinänä).
Olen jotenkin ollut niin pahoillani tuosta ja pelännyt, että meillä on joku vuorovaikutusongelma, etten ole sitä täälläkään kehdannut kysyä.
Nyt helpottaa, kun toisillakin on samanlaisia kokemuksia.
meillä oli tuota samaa juurikin tuossa noin 4kk iässä...mä huolestuin ihan tosissani ja tein jo ties mitä autistidiagnoosejakin..ja olin ihan tosissani!! -tääläkin sillon asiaa pohdin...
Nyt mies 9kk ja ihan samanlailla ottaa kontaktia äitiin kun muihinkin ihmisiin, tietysti joissakin asioissa paljon enemmän...ja vuorovaikutus toimii niin lasten kun aikuistenkin kanssa, mitä nyt aika pahasti vierasti aikansa...
taitaa kuulua kehitykseen!
Juu eiköhän se ole sitä että äidin kanssa eletään vielä vähän niinkuin symbioosissa. Muistan itsekin epäilleeni omia vuorovaikutustaitojani vauvan kanssa kun hän oli tuon ikäinen, kun muille vain tuli hymyt ja naurut. Mutta ohimenevää se oli täälläkin, enää en ole muistanut moisia ajatuksia. Eli nyt vauva on tajunnut erillisyytensä paremmin. Sittenhän vierastaminenkin vasta alkaa (jos alkaa).