Oletko saanut gradustasi keskivertoa (cumu) huonomman arvosana? Onko siitä ollut jotain haittaa jossain tilanteessa? Miten kauan teit graduasi, ja oliko "huono" arvosana yllätys/ pettymys, vai odotettua?
Haen tässä kai etukäteen henkistä pönkitystä. Graduni alkaa olla voiton puolella - viiihdoin ja viimein. Olen kuitenkin tehnyt sitä asenteella, että kunhan sen saa pois päiväjärjestyksestä, eli ilman mitään tieteellisiä tavoitteita. Itse sijoittaisin itseni tällä hetkellä "non sine"-luokkaan, pahimmillaan lubenter, parhaimmillaan cumu...
Eipä se muuten haittaa, mutta voisiko sillä tosiaan olla jatkon kannalta muuta merkitystä kuin että jatko-opinnot ja tutkimustehtävät ehkä ovat poissuljettu vaihtoehto?
Haen tässä kai etukäteen henkistä pönkitystä. Graduni alkaa olla voiton puolella - viiihdoin ja viimein. Olen kuitenkin tehnyt sitä asenteella, että kunhan sen saa pois päiväjärjestyksestä, eli ilman mitään tieteellisiä tavoitteita. Itse sijoittaisin itseni tällä hetkellä "non sine"-luokkaan, pahimmillaan lubenter, parhaimmillaan cumu...
Eipä se muuten haittaa, mutta voisiko sillä tosiaan olla jatkon kannalta muuta merkitystä kuin että jatko-opinnot ja tutkimustehtävät ehkä ovat poissuljettu vaihtoehto?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi et laita/ole laittanut graduusi enempaa eforttia? Onko aihe niin kiinnostamaton? Monet laittavat tayden panoksensa kaikkeen mihin ryhtyvat, jatko-opinnoissa tama on valttamattomyys. Jos siis aikoo vaitella, hyvin paperein tietty. Heikosti tehtya vaitoskirjaa en ymmarra.
teen kokopäiväisesti töitä, ja opintoni ovat muutenkin venyneet.
Jo tämä nykyinen mahdollisimman vähällä vaivalla tekeminen on kestänyt 10 kuukautta. Voin kuvitella, että jos töiden ohessa olisin yrittänyt ottaa gradun teon mahdollisimman täysipainoisesti ja vakavasti, niin siitä olisi kehittynyt - ehkä päättymätön - ikuisuusprojekti.
Voin lohdutukseksesi omasta puolestani todeta etta ketaan ei ole oma kemian graduni kiinnostanut missaan vaiheessa. Kaikkein vahiten itseani. Olen nykyjaan siis vaitellyt tutkija.
Gradun tekemisen ja jatko-opintojen välillä on se ero, että jatko-opiskelija on jo valmiiksi kiinnostunut tutkimuksen tekemisestä, graduntekijä ei sitä välttämättä ole. Minusta kaikkien maistereitten ei tarvitsekaan olla. Sitä paitsi joskus käy niinkin, että kovasta yrityksestä huolimatta väitöskirjakaan ei aina onnistu. Tosin en muista omassa tiedekunnassani kuulleeni alle non sinen väitöskirjasta, liekö non sine sinusta jo kovinkin huono... ? Itse olin innostunut tutkimukseni aihepiiristä ja sain väitöskirjastani magnan.
Tärkeintä on, että olet maisteri jotain. Se kirpaisee hetken, mutta ajattele, olet saanut sen valmiiksi!
Itse opiskelin erinomaisin arvosanoin, mutta gradun paketoin kasaan mahdollisimman nopeasti, sain keskiverto-c:n. Ei se mitään, olen maisteri!
Tee nyt se vaan loppuun ja sillä siisti.
Niinpä, mahdollisimman nopeasti vain valmiiksi, ei sillä arvosanalla niin väliä.
Itsellä on myös gradu kesken ja haluaisin palauttaa sen vielä tänä keväänä... Ei tosiaan hirveesti enää kiinnosta sen tuleva arvosana, haluan vain sen pois! Jos jätän sen kesään/ensi syksyyn niin tiedän että saan jonkinasteisen romahduksen. Joten mielenterveys menee arvosanan edelle ;)