kun lapsi on otettu kiirellisesti huostaan 3 kertaa ja sijoitettu aina samaan vastaanoottokotiin ja luultavasti,sieltä edelleen lastenkotiin niin miten pitkä aika on suunnilleen kuin lapsi pääsisi takaisin kotiin edellyttäen ,että vanh osallistuvat kaikkiin tuki toimenpiteisiin päihde jne...Lapsi on 8 v.Onko kellään kokemusta?Siis kun vanhemmilla onriittävästi näyttöä että lapsi voi palata turvallisesti kotiin.
kiirellinen huostaanotto
onnettomat
91266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuo voi olla raskauttava tekijä, että lapsi on otettu jo 3 kertaa kiireellisesti huostaan, lastensuojelu voi katsoa että ensimmäisenkään huostaanoton jälkeen ei ole tapahtunut parannusta kotioloissa ja pahimmassa tapauksessa alkaa tekemään lopullista huostaanottopäätöstä.
Olen kyllä itsekin aika pitkälti samaa mieltä, jo ensimmäisen huostaanoton pitäisi herättää vanhemmat miettimään että missä mennään ja millä tolalla asiat ovat.
Lapsen etu on aina etusijalla, jos ei vanhemmat tätä ymmärrä niin eivät kyllä paljon välitäkään.
Olitteko päihdekuntoutuksessa?
Miten pitkän ajan?
Millaista ja miten tiivistä hoito oli?
Millä perusteella lapset edellisillä kerroilla kotiutettiin?
Tällä palstalla ei vanhemmille välttämättä olla tarjoamassa mitään kuntoutusta, vaan lapset vaaditaan pitkäaikaiseen perhesijoitukseen, jossa huoltajuus siirtyy sijaisvanhemmille parin vuoden sisällä. Siis tähän pyritään täällä. Huoltajuuden siirrosta sijarit saavat lisäkorvauksen sen lisäksi, mitä heille ennestään maksetaan. Adoptio ei kelpaa, koska rahantulo loppuisi siihen, sillä 'kuka nyt vierasta lasta ilmaiseksi hoitaisi'. Silti työn motiivi verhotaan lapsirakkauden nimiin.
Mutta koska en ole sijaisvanhempi, voin yrittää kohdata teidät ihan vain inhimillisellä tasolla, perusteena pelkkä auttamisen halu.
Tärkein asia on pystyä tekemään päätös omasta juomattomuudesta ja tehdä se täysin rehellisesti itselleen. Jos tuntuu, että voimat eivät riitä raitistumiseen, pyytäkää pääsyä pitempään hoitoon, tukeen ja/tai terapiaan. Mikään hoito ei kuitenkaan tehoa, jos itsellä ei ole todellista halua laittaa lapsi etusijalle juomisen sijasta.
Yksi tärkeä asia on yrittää luoda luottamukselliset välit lastensuojelutyöntekijöihin. Myönnä virheesi ja kerro, mihin päätökseen olet tullut, mitä kuntoutusta/tukea toivot saavasi. Jos päädyt pyytämään hoitoa ja myös saat sitä, sinulle luultavasti tarjotaan jotain sossun seurantaa vielä hoidon jälkeenkin. Älä ota sitä loukkauksena itseäsi kohtaan, vaan tarjottuna apuna. Pyri tällaiseen ajatteluun, jos ei itsesi, niin lapsen takia. Se ei ole sossujen 'nuoleskelua', vaan tärkeä lähtökohta alkaa rakentaa uutta erilaista tulevaisuutta koko perheelle.
alkua lukuunottamatta. Pitääkö joka ikinen kirjotus alottaa sijareiden haukkumisella?
Muuten ihan asiaa kaikki.
Taas sanon, että sijarit ei halua adoptoida, koska ei ole mitään tarvetta saada/ottaa kenenkään lapsia.
Tämä on puhtaasti ammatinvalintakysymys.
Jos haluaa tehdä työtä lasten kanssa ja pitää lapsista ja sijarina on mahdollisuus jopa auttaa lapsia työnsä puitteissa, niin mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää. Eihän lastenkodin henkilökuntakaan adoptoi niitä lapsia, jotka on siellä pidemmän aikaa. Onko mielestäsi niin, että vasta sitten, jos ei pidä työstään ja inhoaa lapsia, niin sitten voi ottaa heidän hoitamisestaan palkkaa?
Päteekö se sama joka alalla? Jos pidät työstäsi, niin et tarvitse palkkaa, niinkö?
jotka toimivat kuten kerroit. Miksi sitten joukossa on niitä, jotka eivät ajattele ja toimi tuolla tavalla? Miksi valinnassa ollaan epäonnistuttu?
Ja onhan täällä nytkin näkyvissä kirjoituksia, joissa lapsen palautusta omaan kotiinsa pidetään pahana pompotuksena paikasta toiseen, kun lapsen pitää sopeutua ensin sinne ja sitten tänne jne. Kun jotkut vanhemmat ovat niin tyhmiä, että haluavat oman lapsensa itselleen, olivat sitten virheitä tehneet aikanaan tai ei, mutta tyhmiä ovat joka tapauksessa.
MINÄ olen ollut valmis aikanaan puolustamaan sijareiden oikeuksia, mutta niin kauan kun on olemassa lasta omivia sijareita ja kaiken maailman Ruotsin mallin jauhajia, on sulaa hulluutta inahtaakaan sijaisvanhempien oikeuksista.
Mitä merkitystä työstään pitämisellä on, jos asennoituu väärin niin perustavaa laatua olevaan kysymykseen kuin lapsen palauttamisesta omille vanhemmilleen? Ja tuo mitä sanot lastenkotien henkilökunnasta, ei pidä heistäkään kaikkien kohdalla paikkaansa.
vaan suoraan siitä propagandasta, mitä teidän koulutustilaisuuksissanne harrastetaan.
mitenkään sanoa taas yleisesti, enkä mennä kaikista kirjoituksista/motiiveista takuuseen, mutta olen ymmärtänyt, että niitä lapsia yleensä pompottavat ovat päihdeongelmaiset vanhemmat, jotka muutaman raittiin viikon jälkeen kuvittelevat olevansa kuivilla ja heti alkavat vaatia lasta kotiin ja usein myös saavat. Se ilo jää hyvin usein lyhyeen ja hetken päästä lapsi on taas huostassa ja joutuu raukka alottamaan kaiken alusta, kun harvoin enää pääsee takaisin samaan paikkaan mistä lähti. Se on kauheeta sopeutumista ja stressiä lapsille ja todella ajattelematonta ja säälimätöntä käyttäytymistä vanhemmilta. Etupäässä olen ymmärtänyt, että sijarit päivittelevät juuri näitä tapauksia ja eivät haluaisi antaa lapsia pompotettavaksi. Sitä en hyväksy, että jos on selvästi nähtävissä, ettei vanhemmilla ole mitään estettä,etteikö selviytyisi lapsen hoidosta, niin sijari vaan itsekkäistälähtökohdista pitää kiinni. Se ei ole ikinä lapsen etu. Kyllä meidän kaikkien pitää pystyä katsomaan ja näkemään se todellinen lapsen paras ja jos lapsi osaa ilmaista mielipiteensä, niin lasta on aina kuunneltava ja autettava kertomaan todelinen tahtonsa.
Lapsi kun saattaa sanoa yhdelle yhtä ja toiselle toista ihan kysyjästä ja kysymyksen asettelusta riippuen.
edellistä hieman korjata. Meillä on sijarihistoriamme aikana ollut lapsi, jonka olemme adoptoineet. Selvää oli, että taloudellinen vastuu tästä lapsesta oli koknaan meillä. Meillä on ollut myös sisarukset joiden äidin kuoltua otimme huoltajuuden kun sitä meiltä pyydettiin. Lasten isistä ei ollut tietoa. Myös näistä lapsista siirtyi taloudellinen vastuu meille lasten orvoneläkettä lukuunottamatta. Orvoneläkkeestä kunta säästi lapsille päältä hyvät itsenäistymisrahat. En sano että tämä olisi yleinen käytäntö, meilla tehtiin kuitenkin näin.
Jos huostaanottoja on jo noin monta niin ei tilanne näytä kovin hyvälle.Esimerkkitapauksena voin sanoa yhden yksinhuoltajaäidin jolla on kolme pientä lasta.Lapset ovat olleet sijoitettuna erääseen perheeseen pidemmän ajan,viikonloput äitinsä luona.Äiti on joutunut käymään "kuntoutuksessa" alkoholinkäytön takia ja nyt anoo lapsiaan kokonaan itselleen.Jotta tämä prosessi ylipäätään olisi mahdollinen joutuu tämä äiti asumaan lapsiensa kanssa puoli vuotta valvotussa ns."koeasunnossa" eli toisin sanoen on puolen vuoden koeaika joka siis toteutuu muualla kuin omassa kodissa.Parhaiten saat vastauksia oman alueesi sosiaalityöntekijältä.Hyvää kevän odotusta ja voimia muuttaa perheenne tilannetta;)
olisi tarjolla meilläkin! tosin alkuvuodestahan budjetissa piisaa...