Onkos kukaan huomannut koskaan sellaista ilmiötä, että aluksi tuntuu ettei ketään koskaan tule löytymään, jonka kanssa seurustella yms., mutta yhtäkkiä mukavan oloisia ihmisiä tunkee ovista ja ikkunoista? Tarjonta siis ylittää kysynnän.
Kohta sitä leimaantuu pinnaliseksi kusipääksi.
Elämä on joskus niin vaikeaa, että tekisipä mieleni muuttaa munkkiluostariin.
Kohta sitä leimaantuu pinnaliseksi kusipääksi.
Elämä on joskus niin vaikeaa, että tekisipä mieleni muuttaa munkkiluostariin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
On kyllä tuntunut siltä, ettei ketään koskaan tule löytymään. Tuntu vieläkin, ei niitä yhtäkkiä ole alkanut joka tuutista tunkemaan.
Saattaa olla että tuo ilmiösi johtuu siitä kun olet ajan kuluessa muuttunut epätoivoisemmaksi, jolloin tietyt kriteerit kivalle ihmiselle laskevat, muutut ennakkoluulottomammaksi ja alat hyväksyä erilaisia persoonia.
Kysyntää riittää nyt mut ei 100 kilsan säteel täältä, ja sitte pelottaa et vuorostaa nyt ite loukkaa tai satuttaa jotaa :( En mä tätäkää oo halunnut ;(... miksei kukaan tästä läheltä kiinnostu miusta :(
eli siis ku viimisen kerran mulle valeheltii ni on jotenki tuntun toisenlaiselta, en tiiä onku mulla sydäntä enää jäljellä.. Kumpa joku joskus kaivaisi sydämeni esiin haudastaan ja ompelisi kiinni repeämät ja liimaisi palat paikoilleen.. ilman sydäntä ei voi elää..
Vähän sama ongelman tynkä, kun joku ihminen olisi kovastikkin kiinnostunut, mutta asuu kaukana ja itse olisi kiinnostunut jostakin lähempänä asuvasta, josta ei sitten tiedä onko se kiinnostunut minusta.
Ja justiinsa, kun ei halua loukata ketään sanomalla, että empäs haluukkaan nähdä sinua vaikka lupasin.
Ollaan vissiin liian kilttejä tämmöseen. ;)
Tosiaa joskus tuntuu et vaa ilkeet pärjää, muut saa kärsiä :(
Ei ne ilkeet pärjää meille kilteille. :D Vastaan tapellaan sellasis tilanteissa. Ei mullakaa ketään oo, mut en pahemmin stressaa. Ehkä jotkut tottuu olee yksin. Mä oon oikeestaa aina ollu jollain tavalla yksin. Mulla on yks hemmetin hyvä kaveri ja paljo kaikkea puuhaillaa, mut asun sen verran korvessa ettei enää kauheesti nähä. Emmä kyllä oo tällä hetkellä kestäkää kiinnostunu, mut kai seki sit jossai vaihees kohalle napsahtaa, toivokaamme näin. :D Tai sit musta tulee joku yksinäinen mummeli, ei sitäkää tiiä. Ei kannata stressata, kyllä se tyttö vielä sun elämään tupsahtaa.
Mummelis sulla on vielä matkaa pari vuotta :) hasssu :D
onks tossa nyt joku ongelma? poimi paras päältä. niin muutkin tekee, eikä siitä leimata "pinnalliseksi kusipääksi".
ihmetyttää, jos nyt sulla on tarjontaa yli kysynnän ja vielä pari vko sitten itkit ettet löydää koskaan ketään. että onnea sulle vaan! :)
Noo, tilanteeni ei ole niin yksioikoinen.
Todellakin tuntuu vielläkin, että en koskaan löydä ketään sellaista johon pystyisin ihastumaan ja joka pystyisi ihastumaan minuun.
Ongelma on se, että olisi yksi ihminen kaukaa, joka haluaisi "poimia" minut, mutta sitten on myöskin jokunen muu mukava ihminen... Olkoon...
Kuten jo otsikko sanoo, niin älä tee siitä ongelmaa. Joskus täytyy olla muutakin kuin se mister nice guy. Eli otat sen kaikkein mukavimman päältä, joka todella vaikuttaa siltä, että sinut haluaisi kovasti napata. Mitä sitä enää sitten vetkuttelemaan?
Pittää vissiin tehdä silleen, että tapaa näitä ihmisiä livenä ja jos ei nappaa, niin kylmästi täytyy sanoa "ei".
Keskustelu meni nyt vähän ohi aiheen johtuen toki vähän hämäävästä tekstistäni.
Perus kysymys kun on, että oletteko koskaan kokenut sellaista, että sitä luulee monet vuodet ettei kelpaa kellekkään ja yhtäkkiä kelpaa jollekin ja sen jälkeen rupeaa tarjouksia tulemaan useita ja sitä ajattelee, että "hittojako nyt tulette, olisitte tullut vuosi sitten".
Veikkaampa, että tätä esiintyy varsinkin tytöillä jonkin verran.
Minulla on vähä tuon tapaista. Jostain syystä miesten kiinnostuksen osoitukset menee kausittain. Ensin on niin että ei ole ketään joka minua kiinnostaisi eikä kukaan yritäkkään iskeä minau, sitten yks kaks yllättäen maailma on paitsi pullollaan ihania miehiä, useampia tulee suoraan iskemään. Sitten taas tulee hiljainen kausi. Kummastuttaa kun en mielestäni ole mitenkään erillainen näinä aikoina. Mistä lie johtuukaan
Just! Tällaista jotain tarkoitin.
Kait se johtuu planeettojen asennoista. :D
No, ei valitettavasti oo tullu viel mtään ryöppyä eikä itseasiassa yhtäkään tyyppiä vastaan joka ois ees kiinnostunu musta. :P Ehkä en vaa oo kitunu viel tarpeeks kauaa...
Odotas, kun se eka tulee, niin sittepä niitä rupeaa tulemaan enemmänkin.
Enkä nyt välttämättä puhu omista kokemuksista.
Mietin pitkän aikaa, mikähän syy tuossa voisi olla.
Sitten päässä vaan napsahti, eikä se ollutkaan niin vaikea kysymys, kuin luulin.
ITSELUOTTAMUS. Jos on löytynyt joku, joka itsestä on kiinnostunut, siitä saa heti itseluottamusta. En tiedä, mistä se johtuu, mutta usein ihmiset ihastuvat juuri sellaisiin itsevarman oloisiin ihmisiin. Että ei kieritä itsesäälissä tms. tms. tms.
Ja siitä sitten tulee tämä vaikutus, että useampi ihminen saattaa kiinnostua, toisistaan tietämättä... Äh, no juu, antaa olla.
Niin! Se sen täytyy olla.
Itseluottamuksen kait voi toinen ihminen aistia jo pelkästä olemuksesta, vaikka ei niin sitä pyrkisikään näyttämään.
Elämän ekat 17 vuotta meni sinkkuna voivotellessa ettei kelpaa kenellekään. Sitten kun yks poika osoitti olevansa kiinnostunu, niin itsevarmuus nousi ja uskalsin alkaa juttelemaan mukaville pojille enemmänki. En enää pelänny niin paljon että nolaan itteni ja menetän mahollisuudet siihen josta oon kiinnostunu. Ja sitten alko sellasetkin tyypit ottamaan yhteyttä, joista en ollu koskaan ollu ees kiinnostunu.
Meni kyllä melkeen vuosi ennen ku löysin pojan josta tykkäsin niin paljon, että olin valmis seurustelemaan. Aika nopeasti sitten tällä meidän suht pienellä paikkakunnalla kaikki tieskin jo että seurustelen, ja pojat jätti rauhaa.
Se ihmetyttää, että aivan ku pojilla ois joku ihme kyky aistia, onko tyttö varattu vai vapaa. Nimittäin ku erosin siitä ensimmäisestä, ja tähän mennessä ainoasta, poikakaverista niin vaikken kertonu ku ihan parille parhaalle ystävälle, nii seuraavana viikonloppuna sainki jo viestejä parilta pojalta. Se poikakaveri oli toiselta paikkakunnalta, niin sekään ei ole voinu kertoa eteenpäin meidän erosta..
Nyt sitten kun on ollut jo jonkun aikaa sinkkuna niin tuntuu ettei pojat taaskaan lähesty niin helposti.. Kai se johtuu omasta asenteesta ja kaikesta.
Vaikka kuin leimattais pinnalliseks kusipääksi, niin ei sitä kannata kyllä ottaa sellasta tyttöä tai poikaa josta ei tosissaan välitä. Paljon kusipäisempää se on käyttää tavallaan hyväks sellasta tyyppiä, josta ei oikeesti kunnolla välitä.
Eeeh, en jaksanut lukea tässä kiireessä kaikkia läpi, eli toivotaan etten kauhiasti kertaa muita. :D
Ensinäkin, mulla on usein niin, että heti kun kiinnostun jostakusta, rupean seurustelemaan jne. niin sittenhän niitä kaikkia miehiä kiinnostaa. Sinkkuna taas ne etsivät enemmänkin niitä yhden yön juttuja, mistä taas minä en pidä.
Toiseksi, uskon tämän johtuvan itseluottamuksesta/varmuudesta. Kuten sanottu, pitää lakata ruikuttamasta ja hankkia sitä itseluottamusta, niin johan niitä naisia / miehiä virtaa joka suunnasta. ;) ((vanhis ei voi väittää, ettenkö olisi sanonut tätä?))
Kolmanneksi, ota paras päältä. Tapaat ne IRL ja katot kuka kolahtaa ja kuka ei. Aika paha mennä mitään tuomitsemaan jonkin netin kautta (vaikka itse yleensä niin teenkin..).
Nefru
No täytyy tunnustaa, että ei niitä kiinnostuneita tyttöjä nyt ole kuin yksi, mutta itse taasen en ole 100% varma olenko niin kiinnostunut hänestä ja elättelen toiveita, että josko jostakin lähempää jonkun viellä paremman löytäisi.
No mutta käyn kattomassa livenä, että kolahtaako.
Se justiinsa on sitten hanurista, että sopivia ihmisiä saattaisi olla muitakin, mutta jos sen yhden kerran hylkää ja ne muut onkin huonompia, niin mitäs sitten? Yksin ollaan.
Oon huomannu!
Mulla oli tossa vähän aikaa sitten samanlainen tilanne. Ekaks ei ollu ketään. Sitten löysin nykyisen tyttöystäväni, mutta sitten on tullu näit tytsyi juttelee niinku siihen malliin, mutta olen reilu tyttöystävääni kohtaan joten en oo hommannu kavereiden kesken pelimiehen mainetta ja tyttöjen kesken gigolon mainetta. Pitää olla luja siinä tilanteessa. Vaikka onhan se silleen mukava kuulla että on "salaisia ihailijoita". Sekava viesti myönnetään.
JOSKUS