Sisaruus on pisin ihmissuhde ja ainutlaatuisin. Ainoa ihminen joka tuntee sinut lapsesta asti ja on kokenut suurinpiirtein samat asiat. Ovatko sisaruksesi olleet ilo vai rasite? Jos olet ainoa lapsi, kaipasitko sisarusta?
Eihän sitä voi edes kuvitella tilannetta, ettei Pekka-veljeä tai Liisa-siskoa olisi. Niin vain on ja siihen on tottunut!
Vasta nyt vanhana olen joskus ajatellut miten kiva olisi voinut olla sisko, jonka kanssa jakaa tyttöjen juttuja.
Eihän sitä voi edes kuvitella tilannetta, ettei Pekka-veljeä tai Liisa-siskoa olisi. Niin vain on ja siihen on tottunut!
Vasta nyt vanhana olen joskus ajatellut miten kiva olisi voinut olla sisko, jonka kanssa jakaa tyttöjen juttuja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei ole parempaa ystävää,kuin sisko.
Eikä parempaa siskoa,kuin minulla.
t.A
Mitä minä sanoin, ois se kiva kun ois sisko! Teitä on sitten oikein troikka, eli B ja C myös :)
..oletteko sellaisia enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloilleen silloin, kun siipemme unohtavat miten lennetään?
Noin kuvaannollisesti sanottuna. Mutta enpä taida uskoa enkeleihin..
Parhaamme yritetään.
On tosi kiva olla sisko ja kivampi vielä,kun on siskoja.Iso-siskona kivoin!
Kannattaa enkeleihin uskoa! Meillä jokaisella on
oma suojelusenkelinsä.
Ps.ei mun siskotkaan oikein usko,hih.
kanssa voi tulla myös riitoja herkästi vielä tänkin ikäsenä mutta kummallista kuin ne riidat sovitaan melkein saman tien :)
Jostain kumman syystä myös se siskon loukkaus tuntuu todella veriseltä,mutta ei kestä kauaa.
Eläpä kehu liikaa,ko et tunne mun siskoa...parempaa ei voi koko maailmasta löytyä!
Oiskohan alkutaipaleemme ollut EHKÄ hiukan vähemmän köyhää ,jos joku sisaruksista oisi jäänyt syntymättä,mutta yhtäkään en antas pois.Rahalla ja tavaralla ei ainaskaan näitä asioita korvata.
Muuten en kyllä ymmärrä sanontaa ,että lapset tuo leivän tullessaan?Monta kertaa sai nälkäisenä nukahtaa vaikka vauva makas kopassa.
asemaa ei mikään voita.
Kuopustahan lellitään ja hellitään ja passataan ja kuljetetaan mukana ja opetetaan kaikki mahdollinen ja sitten sai vielä kiusata isonpiaan, sillä joku tuli hätiin, jos alkoi liian kova pöllytys pientä kohtaan..))
No jotain huonojakin puolia ehkä oli, mutta enpä muista onneksi ensimmäistäkään!
Jk. Minä uskon jopa ihmiseen, joten sehän olisi outoa, jos en enkeleihin uskoisi.
välttämättä ole pisin ihmissuhde, työkaveritkin voivat olla tutumpia kuin se sisko tai veli , joka on muuttanut alle parikymppisenä satojen kilometrien päähän.
Naapurikin voi olla iänikuisempi tuttavuus.
Ilo he ovat, ja kaipaan heitä - ja nykyään aina enemmän.
Tänään olemme siskoni viellä kanssa kaksosia, ylihuomenna menen taas vuoden edelle...:)
Ruotsissa asuvaa veljeänikin kaipaan jo kovasti, olenkohan tulossa vanhaksi - onneksi toiset sisrukset asuvat melko lähellä tässä ympäristökunnissa.
senat sakasin. "Tänään olemme siskoni viellä kanssa kaksosia", vaan "Tänään olemme siskoni kanssa..jne"..
Ei näköjään pitäisi yrittää olla nopea..:))
Lapsena ei asiaa edes ajatellut. Vanhempani erosivat jo minun ollessani aika nuori.
Myöhemmällä iällä kaipasi sisaruksia eniten silloin, kun vanhemmat sairastuivat, ja tapana oli vierailla heidän luonaan päivittäin. Monta vuotta meni, ettei oikein omaa elämää ollutkaan, mutta kun ei ollut vaihtoehtoa, eikä ketään tuuraajaa, niin asian oli sovittava.
Silti nyt jälkeenpäin tämä ja moni muukin asia tuntuu menneen, kuten ehkä oli tarkoitettukin.
ovat sisarukset olleet ja ovat yhä edelleen.
Viisi lasta ja minä kuopus.
Aina on apu lähellä. välimatkat ovat: 150m., 800m, 1800m. ja 22km., joten mikäs on ollessa.
Muutenkin asumme juurillamme, joten vihdytty on ja työtä on jokaiselle riittänyt tässä aivan lähellä.
vanhemmat voi lapsilleen antaa on sisarukset.
Meitä oli alunperin kahdeksan, hajaannuimme ympäri maata, mutta kesäisin kokoonnuimme lapsuudenkotiin, isäni järjesti meille töitä, remontoitiin ja rakennettiin uutta yhteisvoimin, serkukset vietti kesät keskenään.
Usein kokoonnuimme koko sisarusparvi meidän saareen, siellä oli siskonpetejä ja jopa riippukeinussakin oli öisin nukkuja.
Vanhin sisareni asuu 400 km, pikkusisko 160 km, kolme veljeä tuikkii taivaalla tähtenä ja kaksi veljeä asuu 220 km päässä.
Viimeksi olimme yhdessä talvilomalla menneellä viikolla.
Meillä on aina vallinneet vähän oudot välit, yhden siskon kanssa on ollut hiljaiseloa jo 20 vuotta. En tiedä mistä hän on suuttunut, mutta ei ole pidetty yhteyksiä ja toisaalta olen jopa unohtanut hänet. Näyttää siltä, että parempia ystäviä saa ventovieraista kuin omista siskoista tai veljistä, harvemmin kukaan "puukottaa selkään" niinkuin sisaret. Muutenkin minulla on suku, joka on kaikkea muuta kuin sukurakas.
välit voi mennä poikki sillä jostain kumman syystä iäkäs vanhempi ei halua että he ovat kavereita.
Yrittää saada riitaa ja ei salli yhteisiä käyntejä luonaan.
Olisko jotain turvattomuutta.
Minusta ei kenenkään ole mikään pakko olla selkään puukotuksen kohteena. Ei edes sukulaisten. Olivatpa sitten sisaruksia tai ketä tahansa. Kyllä ihmisellä on oikeus valita itse omat ystävänsä. Sukulaisia ei voi valita.
Terveisin: "musta lammas", joka ei ole koskaan oikeasti tehnyt kenellekään mitään pahaa... Suku tarvitsee jonkun, jota syyttää kaikesta ja jonka yritykset voi jo etukäteen tuomita epäonnistumaan. Mustan lampaan onnistuessa muiden katkeruuskin senkun vain kasvaa.
Jos en suostu kuuntelemaan itselleni vahingollisen toiminnan suunnittelua - olen paha.
Jos pysyn kaukana heistä - olen paha.
Jos en suostu olemaan aina heidän käytettävissään - olen paha.
Jos en ole kiinnostunut kuuntelemaan heidän itsekehuaan - olen paha.
On helppoa olla paha. Ei tarvitse edes itse tehdä mitään pahaa sen eteen. Itse asiassa ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Mustassahan ei lika näy - pahempaa se on, jos se valkea lammas likaa itsensä...
kiitosta vastanneille.
Minun on vaikea ymmärtää mikä rikkoo niin pahoin sisarusten välit. Uskoisin että he ainakin olisivat lojaaleja elämän myskyissä.
Olen onnellinen että minulla on ihan hyvät välit veljiini. Aika lähellä asuvatkin. Ei nyt myötäänsä yksissä olla, mutta aina voi jatkaa siitä mihin jäätiin ja hädässä etenkin turvaudumme toisiimme. Ajattelin vaan että sisko voisi olla vielä läheisempi.
Tyttäreni ovat myös oikeinkin hyvissä väleissä keskenään. Vaihtavat kokemuksia ja kuulumisia, ovat huolissaan jos jollakulla ongelmia...
No meillä ei tartte ainakaan perinnöistä tapella. On panostettu vähän muuhun :))
joka luulee tietävänsä kaiken ei anna olla mitenkään ken kerran kun tavataan.
Siksi en haluakkaan tavata kuin pakosta joskus.
Hän myös kilpailee eli yrittää on para kaikessa.
Nimittelee kans milloin tyhmäksi tai muuten halveksii.
Harmi kun on sisko.