Jos et rakasta itseäsi, et voi rakastaa ketään
muutakaan.
?!
Mahtoi olla puhujan tekaistua idioottifilosofiaa,
vai sanooko kukaan virkkeen puolesta jotain.
Itse kun en ole itserakasta tyyppiä, onko
kohtaloni olla tuon kyseisen sitaatin mukaan
hirveä mulkku.
Jos nyt hieman leikin käsitteeellä rakkaus; jos
rakastaa itseään ei jää rakkautta niin paljoa
muille.
muutakaan.
?!
Mahtoi olla puhujan tekaistua idioottifilosofiaa,
vai sanooko kukaan virkkeen puolesta jotain.
Itse kun en ole itserakasta tyyppiä, onko
kohtaloni olla tuon kyseisen sitaatin mukaan
hirveä mulkku.
Jos nyt hieman leikin käsitteeellä rakkaus; jos
rakastaa itseään ei jää rakkautta niin paljoa
muille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tolla itsensä rakastamisella tarkoitetaan enemmän sitä että hyväksyy itsensä eli on sinut ittensä kanssa. ei niinkään sitä että asettaa itsensä täysin kaiken muun edelle.
Ko. virkehän on Raamatusta.
Ei ihan sanatarkasti, mutta Raamatussa sanotaan, että ensin pitää rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita. Ja siinäkin tarkoitetaan juurikin sitä hyväksymistä.
Siis se tarkottaa siis sitä että (itsensä rakastaminen siis) että tosiaan hyväksyy itsensä silleen ja että pitää itsestään eikä ole koko ajan että olenpas ruma ja olen ihan kauhea ja kaikkea tälläistä. Koska jos on silleen kuten edellä mainitsin, muutkin rupeaa ajattelemaan niin, ja yleensä silloin ei säteile vaan näyttää siltä koko ajan kuin olisi saanut kuraa naamallee, ja kuka tahtoo tälläisen ihmisen. Sitä se tarkoittaa. Ja kaikkihan tietää että mitä toisen rakastaminen tarkoittaa. :)
Mä en kyl tajua... vaikka mä en hyväksyiskään itteeni, ni ei se silti estä sitä etten vois rakastaa jotain toista?
Mää käsitän sen ainaki sillee, että jos ei hyväksy itteesä, ei voi luottaa siihen et se toinenkaan oikeesti hyväksyy. Ja eikös rakkaudessa pohjimmiltaan oo kyse luottamuksesta? Toisaalta sen voi ajatella myös niin, että jos ei oikein hyväksy itessään jotain tiettyjä piirteitä, ei voi oppia hyväksymään vastaavia toisellakaan. Lisäks voi olla niinkin että jos ei hyväksy itteesä, ei myöskään ehkä ihan tunne itteensä, mikä taas voi johtaa siihen että ei voi olla oma ittensä rakkaansa kanssa. Tästä voidaan taas tulla siihen luottamuskysymykseen :P
Mutta se ei edelleenkään estä MUA rakastamasta toista ihmistä, vaiks en itteeni hyväksyiskään!! Ei se tarkota sitä että se toinen välttämättä rakastais mua... mutta mä voin silti rakastaa sitä... ;) eiks kukaan nyt tajuu mun pointtii?! :)
Ymmärrän pointin. Tunteet on aina tunteita.
Mielenkiintoista. Jo ennestään kovin kyseenalainen sana ´rakkaus´ menettää merkitystään monitulkintaisuudessaan.
Noin abstraktia asiaa ei kannata kai edes kummemin spekuloida.
Mutta oon alkan huomaa et maailmas ei pärjää jos ei oo itserakas.. Ja mä oon siinä lajissa melko huono :(