huudan sinulle silmilläni
kiljun enkä voi lopettaa
ei sittenkään
unohdin etten saa
ei mitään huutoja
ajatuksilla vain
mielikuvitukseni ja minä
muistamme sinua ajoittain
kiljun enkä voi lopettaa
ei sittenkään
unohdin etten saa
ei mitään huutoja
ajatuksilla vain
mielikuvitukseni ja minä
muistamme sinua ajoittain
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuvitellaan, että joku jossain tietämättään sätkii ohuen ohuissa langoissa näkymättömissä ollenkaan ymmärtämättä miksi näin tekee.
Onneksi mielikuvitus ei koskaan yllä perille asti.
Taidan olla fanisi. Onko klubikorttia?
saattaa.
*punastuu*
Teen sinulle suorasukaisen ja pystypäisen tunnustuksen julkisesti:
Olen niin rakastunut joihinkin runojesi lauseisiin, että ne tulvahtelevat odottamattomaan mieleeni itsestään. Ne ovat ikäänkuin tajuntani ovella odottamassa ja pelastavat minut sumealta unelta, johon tämän tästä tunnen vajoavani.
Ehkä tätä sumeaa unta voitaisiin kutsua arjeksi - niin, ehkä. Mutta silloin, kun tämä usva katoaa, solisee korvissa jokin raikas vuoristopuro nousten syvältä kallioiden sisältä ihmisen kämmenille - ja hän pesee virkistävässä selvyydessä kasvonsa.
Minä kiitän sinua kaikesta tästä, enkä toivo solinasi taantuvan edes talven jäissä.
- F -
Näetkö, kun hymyilen?
En näe, tunnen sen.