joka on yksinäinen jollain tapaa..taitaa olla aika yleistä nykyään..=(
MIKSI OLEMME YKSINÄISIÄ,VAIKKA
ON POIKAYSTÄVÄÄ JA MUUTA???
MIKSI OLEMME YKSINÄISIÄ,VAIKKA
ON POIKAYSTÄVÄÄ JA MUUTA???
EN OLE AINUT..
Zara:)
181875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hm, yksin ja yksinäisyys...kylläpä se niin on et kaikki kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa vaikka ois millanen parisuhde hyvänsä. Joillain se tunne kestää pitempään ja joillain lyhyemmän ajan. Musta tuntuu et ihmiset on vaan sellasii..väliin oikeita "lauma" ihmisii mut väliin tarttee sitä omaa rauhaa ja mietiskelyä. Luulin yhdes välis itsekkin et ollaan mieheni kans kasvettu erilleen ja meil ei oo mitään yhteist ja olen niin hemmetin yksin mut ku juttelimme asiasta ja aloimme joitain asioita tekeen uudestaan yhdes ja pohdimme molemmat tahoillamme niin yllätys yllätys olemmme tätä nykyään aivan eri "pisteessä" kuin muutama vuos sitten. Toki näihin asioihin vaikutti moni muukin asia mut olen tosi tyytyväinen ettemme antaneet periksi näille tuntemuksille vaan aloimme "taistella" ja käymään niit läpi.
Ja toinen juttu Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen vaan haluaa aina jotain muuta ja uutta =) Joten ei auta ku sopeutua tai hulluksi tulee... =)
juu,noinhan se taitaa olla..
ikuisuus-kysymyksiä nämä tämmöiset..mutta kaikkea kannattaa pohtia ja puntaroida(kunhan ei liikaa) :D KIITTI fiksusta kommentista!
on se kyllä kumma juttu, että on toimiva parisuhde miehen kanssa ja hän on tosi ihana... mutta silti kaipaa jotain muuta ja haaveilee ihan toisenlaisesta elämästä. jotenkin on tosi tyhjä olo, kun tietää että tämä suhde ei välttämättä ole sitä mitä loppujen lopuksi haluaa... :(
Mielestäni on paljon pahempaa olla yksin kaksin kuin yksin yksin. Olen kokenut tilanteen olla yksin liitossa. Se jos mikä mättää... mieluimmin aivan kokonaan yksin. Silloin on edes mahdollisuuksia tehdä asialle jotain... ;)
Yksinäisyyttä on kahdenlaista. Joku haluaa olla yksin ihan omasta halustaan. Joku on joutunut tilanteeseeseen tahtomattaan. Joillekkin vain on käynyt niin että,läheiset ovat kadonneet (kuolleet,muuttaneet)Yksinäisyys ei aina ole pahasta, se on juuri sellaista kuinka sen kokee. Joko hyvänä tai pahana. Mielestäni ajoittain erittäin hyvä juttu ;)
..et pitäis opetella kestämään sitä yksinäisyyttä. Se että oppii rakastamaan ja tuntemaan itseään tarpeeksi niin, että viihtyy omassa seurassaan, omissa oloissaan kokematta, että on vajaa, yksinäinen. Nykyään on niin helppo eksyä viihdykkeisiin (TV, Internet, päihteet, toisten ihmisten seura) ja hakea niistä "täydennystä" omaan pahaan oloon, vaikka se tie vasta yksinäinen ja onneton onkin, kun oman viihtyvyytensä laskee muun/muiden varaan kuin itsensä. Minusta siinä vaiheessa on hyvä pohja seurustelulle, kun ei koe tarvitsevansa toista. Hänen seurassaan voi olla mukavaa ja siitä nauttii, mutta jos hän ei ole läsnä niin voi silti hymyillä, olla onnellinen.
Olet ihan oikeassa.
Mutta on myös toisenlaista yksinäisyyttä. Sellaista, sielullista, syvää, lohdutonta, universaalia yksinäisyyttä.
Vaikka olisi täysin sinut itsensä kanssa, sekä olisi esim. mies&lapsia, ystäviä ja "onnellinen elämä", niin tälläistä yksinäisyyttä voi tuntea...
Itse tunnen tätä yksinäisyyttä silloin tällöin... Ja siihen ei auta itkeminen eikä halaus.
p.s Olet todella kaunis :)
Uskaltaisin kyllä kumota tuon "universaalin yksinäisyydenkin" kun nimenomaan pointtina oli se, ettei minkäänlaisessa vaiheessa/elämäntilanteessa tuntisi yksinäisyyttä kun siihen pääsisi käsiksi, sitä kävisi ajatuksissaan läpi oikein tosissaan. Joillakin se voi tarkottaa, että täytyy mennä todella syvälle, vajota sinne yksinäisyyden pohjalle, niin ehkä vasta sitten näkee miten siitä pääsee pois.
Ja kun juuri nuo asiat esim. kumppani, ystävät, perhe, harrastukset... ne oli juuri niitä "väistämiskeinoja", joilla väistetään se asia, että se tunne lähtee Sinusta itsestäsi, ja näin ollen jos et itse sitä tunnetta saa käsiteltyä, pääse ulos siitä niin ei siihen mikään "ulkopuolinen asiakaan" auta.
Itselläkin tuo asia työn alla, koska aina silloin tällöin tulee niin yksinäinen olo, että sitä asiaa on joskus tosi vaikeaa koittaa lähteä siinä tunnetilassa ollessa käsittelemään.
...ja kiitos (:
Mielestäni on tavallista/normaalia ajoittain tuntea yksinäisyyttä, oli se sitten millaista yksinäisyyttä tahansa. Mielestäni se on osa ihmisten tunteiden kirjoa ja kuuluu elämään. Mielestäni myös joskus on ihan hyväkin tuntea olevansa yksin ja olla ihan kaikessa rauhassa yksinäinen.. :)
Tjaa, en sano etteikö tuo yksinäisyyden tunne vois välillä hyvääkin tehdä itse kullekin, mutta itse epäilen tuota onko se "normaalia", kuuluuko se oikeasti ihmisen perusolemukseen tuntea moista. Tavallista se kyllä on, useimmat ellei kaikki ovat jossain elämänsä vaiheessa sen tunteen kokeeet, mutta uskon, että siitä tunteesta voi päästä eroon, kokonaan. Minusta ihmisen oikea todellinen perusolemus on onnellinen. Silloin ei tunne yksinäisyyttä, kateutta, vihaa...niistä voi poisoppia (kyllä, minusta noita asioita on pitkälti meille opetettu).
Niinkun jotenkin näin :D
Ihana mielipide sinulla. Ja jotenkin hassu ja suloinen ajatusmaailma. :)
Minusta viha on yhtä normaali tunne kuin rakkauskin. Ihmisten tunteiden kirjo on todella laaja, niin hyvissä kuin huonoissakin tuntemuksissa. Itse en usko että tunteita voi niinkään opettaa toiselle. Tunteet kumpuavat ihmisestä itsestään, jostain tuolta syvältä sisältä; sielusta, hengestä, sydämestä... Toki "auktoriteetit" tms. voivat opettaa ihmiset esim. vihamaan tiettyä ihmisryhmää, mutta itse vihan tunnetta ei voi toiselle opettaa.
Minusta ei olisi ollenkaan mukavaa olla onnellinen koko ajan. Silloin en todennäköisesti osaisi arvostaa elämää niin paljon, enkä kaikkea hyvää ja mahtavaa mitä minulla on, enkä niitä ihania pieniä ohikiitäviä hetkiä jota saavat minut tuntemaan itseni kokonaiseksi ja hyväksi.. jne jne. :)
Hyvät ja huonot fiilikset kuuluvat elämään. Ja minusta se on kerrassaan hienoa! Esimerkiksi, tuntuu hyvältä itkeä suruaan pois, se helpottaa.
Mielestäni elämä itsessään on ihanaa, kaikkine asioineen ja tuntemuksineen. Olen onnellinen siitä että hengitän, elän ja tunnen.
Että näin. :)
Äh, no joo ajatusmaailma on ehkä vähän kummallinen monien mielestä, joiltain osin. (:
Yritän pitää tämän lyhyenä jos onnistuu.
Minusta monet tunteet tosiaan on opittuja, esim. lapsi ei osaa automaattisesti hävetä asioita, hän oppii vanhemmiltaan miten olla kiltti lapsi ja milloin hän on tuhma. Monia noita tunnereaktioita on opetettu pienestä pitäen. Niitä on tullut paitsi vanhemmilta, myös ystäviltä, TV:stä, vierailtakin ihmisiltä. Minusta olisi ihanaa olla taas siinä puhtaassa lapsen tilassa kun ei osannut vihata, tuntea häpeää, kateutta, miellyttämisen tarvetta... Oli vain yksikertaisesti happy, osasi nauttia pienistä asioista. Suuret taitaa olla tavoitteet, kun tuon saavuttaminen tässä vaiheessa vaatii kovasti ponnisteluja ja ajatustyötä.
Ymmärrän hyvin tuon pointin "ei hyvää ilman pahaa, ei valoa ilman pimeyttä", mutta siis...kyllä nyt on pakko sanoa, että tuo sinun lauseesi "Minusta ei olisi ollenkaan mukavaa olla onnellinen koko ajan", olen vain yhtä kysymysmerkkiä??? Minusta olisi ihanaa olla koko ajan onnellinen. Olisi hyvä olo, haluaisi jakaa sitä hyvää oloaan muidenkin kanssa. esim Vaikka toinen heittäisi kiukkuisen reaktion kasvoillesi ei se kääntäisi päätäsi, vaan osaisit ymmärtää häntä ja antaa asian olla, ilman että negatiivinen tunnelataus tarttuisi sinuunkin. Olisi aina valoisa, iloinen, empaattinen...kohtaisi asiat sellaisina kuin ne ovat. Olisi tasaisen hyvä olo, ei mielialan aaltoilua pinnalta pohjalle ja takaisin.
Kyllä elämä voi olla tosi ihanaa kun sen oivaltaa, ja elämähän on sitä miksi sen tekee. (:
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat, mutta olen eri mieltä. :) Olen tätä asiaa suhteellisen paljon pohtinut...
Minulla on yli puolivuotias maailman ihanin tytär. Mutta, hän ei todellakaan ole onnellinen tai tyytyväinen koko aikaa, vaikka pieni vauva/lapsi onkin. Tästä on mielestäni hyvä päätellä, että onnellisuus ei ole ihmisen normaali tila. Vaan ihmisen ns. normaali tila on elää ja tuntea. Kaikki tunteet ovat "sallittuja" ja normaaleja meille ihmisille, myös viha, suuttumus, ikävä...
Esimerkiksi joinain ns.huonompina päivinä pikkuneiti suuttuu jos pudottaa lelunsa. En ole hänelle tätä opettanut. Tai jos olemme eri huoneissa hän alkaa huutaa/itkeä ikäväänsä, kun otan syliin rauhoittuu välittömästi. En ole tätäkään hänelle opettanut. Tai kun tyttö ei pääsee itse haluamaansa paikkaan ryömimään niin hän todella tulistuu. Ja tätäkään en ole hänelle opettanut. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka.. Mielestäni tämä todistaa sen että myös ikävät tunteet kumpuavat meistä itsestämme ja ovat osa meitä.
Ja jos on tasapainossa itsensä ja elämänsä kanssa, voi täysin olla piittaamatta jos joku heittää kiukkuisen reaktion vasten kasvoja, ja voi jopa heittää positiiviset vibat hänelle. ;)
En haluaisi aina olla onnellinen, koska minultahan jäisi elämän toinen puoli täysin kokematta.
Niin, ja miten voi tuntea empatiaa kärsivää ihmistä kohtaan jos ei ole koskaan itse kärsinyt?
Jos haluaa kohdata asiat sellaisena kuin ne on, täytyy tuntea myös negatiivia tunteita, koska jotkut asiat elämässä ovat negatiivisia. Miten esimerkiksi voit surra läheisen menetystä jos aina vaan olet onnellinen..?
Itse nautin "pienistä asioista" suunnattoman paljon. Kuten ohi lentävästä perhosesta, auringon noususta, kupista kahvia jne jne.
"Maailma on täynnä ihmeitä. Olemme vain niin tottuneet niihin, että kutsumme niitä arkipäiväisyyksiksi." (näin joku viisas, en nyt juuri muista kuka, on joskus sanonut)
Olet sellainen ihminen että kanssasi olisi mukava pohtia syntyjä syviä kahvikupposen ääressä. :) Mukavaa että voimme näin hyvässä hengessä keskustella. Jään odottamaan jatkoa...
Minustakin sinun kanssasi on ollut tosi mukava jutella. Olet osannut tarttua asian pointteihin, eikä kärjistäen joihinkin sivuseikkoihin. Keskustelu on koko ajan ollut asiallista ja mukavaa, eikä olla menty henkilökohtaisuuksiin, esim. suututtu, loukkaannuttu jos toinen ollut eri mieltä siitä mitä itse on sanonut ja sen takia pyritty loukkaamaan toista. Aina on positiivisessa hengessä odottanut mitä kommenttia omiin mielipiteisiinsä sinulta saa (: Tykkään pohtia eri näkökulmasta asioita, kunnolla ajatella asiaa, eikä vain tyytyä omaan mielipiteeseen sellaisenaan.
(nyt pitää myötää, että muutama lasi väkevää nautittu, joten asian laadun kanssa voi olla vaikeuksia, mutta yritän kovasti) :D
Olen miettinyt samaa asiaa, pieni vauva/lapsi itkee, kiukuttelee yms. ilman että hänelle sitä olisi "opetettu", mutta uskon, että tämä käytös pohjautuu vaistoihin, luontaiseen tilaan. Pienen vauvan itku on hänelle selviytymisvaisto, mitä ilman hän ei tod.näk. pärjäisi. Tarkastelen tilannetta jo eri kantilta, jos lapsi esim. 5-vuotias. Kun tämän ikäinen lapsi aggression/ suuttumisen kautta huomaa, että vanhemmat reagoivat tietyllä tapaa (esim. tekevät mieliksi, jotta lapsi olisi hiljaa) oppii hän vihan tunnetta kontrollin näkökulman kautta. Eri asia mielestäni jo vrt. imeväisikäisen vaistotoimintaan/reaktioihin.
Näkemykseni mukaan, jos on onnellinen, ei kaipaa edes "parempia fiboja" tai odota "huonoja päiviä", koska on tasaisen hyvä olo ja on tyytyvväinen siihen. Jos on jo tyytyväinen siihen mitä on, niin ei sillon kaipaa enempää.
Ja tuohon empatian tunteeseen, kärsivän ihmisen kohdallakin, vaikka ei olisi itse kärsinyt (esim. vastaavalla tavalla, kokenut läheisen kuolemaa) niin avainsana mielestäni on ymmärrys. Voi silti ymmärtää miten ja miksi toista koskee ja miten itse voisi auttaa.
Läheisen ihmisen, tai ylipäätän kuoleman käsittely on mielestäni taas niin eri aihepäässä, että sitä en edes yritä lähteä nyt käsittelemään, mutta sanon vaan, että siihenkin voi ottaa eri näkökulmia/suhtautumistapoja/ajatusmalleja sen käsittelemiseksi.
Mielestäni juuri tuo "arkipäiväisyyksistä nauttim inen", pikku asioiden tuoma onnellisuus on juuri sitä perus olemusta, johon meidän jokaisen pitäisi ja olisi hyvä pyrkiä takaisin. (:
Itse nauttisin kahvin sijasta kyllä kaakaota, ja voisi tietyllä tapaa tuottaa vaikeuksia ainakin omalla kohdallani suora keskusteltu, koska kirjoittamisen etu on se, että saa miettiä näitä asioita kaikessa rauhassa (miten muotoilee, mitä esimerkkiä käyttää yms) eikä tule sellainen "nyt ja heti" ilmaisun stressi :D
Jos haluaisit jatkaa juttelua vaikka sähköpostitse tai messengerin kautta niin mailaa [email protected] ja annan sitä kautta msn-osoitteeni. Tuntuu vaan jo siltä, että juttua riittää jo niin paljon yhdestäkin aiheesta, että voisi laajemmalti jutella tuota kautta helpommin (:
Keskustelu jatkuu siis sähköpostitse. :) Olet varmaan jo postini saanutkin?
Silloin kun toinen on vajaan puolen metrin päässä ja koet olevasi aivan yksin, on aika harkita missä mennään..;)
en ole yksinäinen mutta olen yksin..
poika-ystävä kaukana..ikäwä kokoajan enkä saa ajatuksii muualle :( ahistavaa..