Hei! Kysymykseni koskisi yli vilkasta ja erittäin agressiivista kissaamme. Kissa on vajaa kaksi vuotias ja leikattu noin vuosi sitten, eli poikakissa kyseessä. Olemme saaneet kissamme alle luovutus ikäisenä, 7 viikkoisena, jolloin kuitenkin kissamme söi jo kiinteää ruokaa. Pienestä asti kissa on ollut aina vähä vilkkaampi kuin moni muu tuntemani tai aikaisemmat kissani.
Onko jotakin yksinkertaista selitystä miksi kissa on agressiivinen? Puree ja raapii "muita perheenjäseniä (minua ja miestäni)" sekä eivoi sietää vieraita. Kävellessä ohi se saattaa tulla kehräämään jalkojen juureen mutta yht äkkiä hampain ja kynsin kiinni, sohvalla istuessa raapiessani vaikkapa kasvojani, se juoksee jostakin piilosta ja tulee ja läpsäyttää tassulla naamaan. Alkanut vasta puolen vuoden sisään repimään tapetteja, tuntuu kuin päivä päivältä se tulisi vain "hullummaksi." Verhot ja sädekaihtimet ovat suosituin juttu, ne eivät pysy päivääkään paikoillaan.
Alusta asti kissa on ollut hyvässä kodissa, sitä eiole "rääkätty" tai pahoinpidelty eikä sillä ole ollut vastoinkäymisiä elämässään mielestämme sen kummoisemmin. Vanhassa asunnossamme kissamme aloitti merkkaamisen asunnon lattioille, vaikka hiekkalaatikko olisi kuinka ollut pesty ja putsattu. Uuteen asuntoon muuttaessamme kissa eiole merkannut asuntoamme eritteillään, vaan käynyt suosiolla laatikollansa.
Ihmisen puremisen ja raapimisen lisäksi, kissa repii mielellän pehmoleluilta nenät ja silmät rikki, kaukosäätimen nappulat ja pienet esineet ovat mielenkiintoisia ja saa kyllä pureskelullaan mitä mielenkiintoisammatkin esineet rikki. Kirjahyllyn tavarat on kiva tiputtaa ja rikkoa kaikki ja miukuu ja maukuu koko ajan, ilman mitään syytä. Ruokaa ja raikasta vettä on saatavilla koko ajan mutta mikään ei rauhoita kissaa. Tätä on jatkunut kissamme oltaessa noin puolivuotias, mutta yhä enemmän se käyttäytyy agressiivisemmin kuin ennen.
Kissa karkotteita on koitettu ja mikään ei tunnu auttavan. Minä "emäntänä" olen hermostunut loppuun asti kissaamme, mutta mieheni ei halua luopua hänestä, sillä vaihtoehtona olisi lahjoittaa se ns. kissataloon mutta mieheni ei halua luopua vaikka hermot tuohon kissaan menevät päivittäin.
Kaiken lisäksi kissa saa välillä "raivareita" jolloin se juoksee "täysillä" asuntoamme ympäri ja hyppii selkänojalta selkänojalle ja matot rullaa perässään ja vauhti on aivan mieletöntä, hyppii ovenkarmeja päin ja kynsillään siinä samalla repii mies oven karmeihin naarmuja.
Mikä sleittäisi tämän asian? Mielestämme me emme ole huonoja kissan "vanhempia" mutta miksi se näyttää mieltään... ?! vai mitähän tuo käyttäytyminen mahtaa tarkoittaa?
Pentuna kissa on ollut (ennenkuin saimme sen) talossa, jossa on tupakoitu sisätiloissa, onko niin sanotusti tupakansavu voinut aiheuttaa passiivista tupakointia kissan ollessa pentu ja se olisi aiheuttanut jonkin "sisäisen vamman" kissalle? Mikä voisi olla avuksi?
Pentuna kissa tykkäsi olla sylissä, nukkuu toki vieläkin sängyssä jalkopäädyssämme, mutta nykyään aivan hirveä käyttäytymisellään.
Mitä mieltä Te olette asiasta?
Muilla samanlaisia ongelmia?
Onko jotakin yksinkertaista selitystä miksi kissa on agressiivinen? Puree ja raapii "muita perheenjäseniä (minua ja miestäni)" sekä eivoi sietää vieraita. Kävellessä ohi se saattaa tulla kehräämään jalkojen juureen mutta yht äkkiä hampain ja kynsin kiinni, sohvalla istuessa raapiessani vaikkapa kasvojani, se juoksee jostakin piilosta ja tulee ja läpsäyttää tassulla naamaan. Alkanut vasta puolen vuoden sisään repimään tapetteja, tuntuu kuin päivä päivältä se tulisi vain "hullummaksi." Verhot ja sädekaihtimet ovat suosituin juttu, ne eivät pysy päivääkään paikoillaan.
Alusta asti kissa on ollut hyvässä kodissa, sitä eiole "rääkätty" tai pahoinpidelty eikä sillä ole ollut vastoinkäymisiä elämässään mielestämme sen kummoisemmin. Vanhassa asunnossamme kissamme aloitti merkkaamisen asunnon lattioille, vaikka hiekkalaatikko olisi kuinka ollut pesty ja putsattu. Uuteen asuntoon muuttaessamme kissa eiole merkannut asuntoamme eritteillään, vaan käynyt suosiolla laatikollansa.
Ihmisen puremisen ja raapimisen lisäksi, kissa repii mielellän pehmoleluilta nenät ja silmät rikki, kaukosäätimen nappulat ja pienet esineet ovat mielenkiintoisia ja saa kyllä pureskelullaan mitä mielenkiintoisammatkin esineet rikki. Kirjahyllyn tavarat on kiva tiputtaa ja rikkoa kaikki ja miukuu ja maukuu koko ajan, ilman mitään syytä. Ruokaa ja raikasta vettä on saatavilla koko ajan mutta mikään ei rauhoita kissaa. Tätä on jatkunut kissamme oltaessa noin puolivuotias, mutta yhä enemmän se käyttäytyy agressiivisemmin kuin ennen.
Kissa karkotteita on koitettu ja mikään ei tunnu auttavan. Minä "emäntänä" olen hermostunut loppuun asti kissaamme, mutta mieheni ei halua luopua hänestä, sillä vaihtoehtona olisi lahjoittaa se ns. kissataloon mutta mieheni ei halua luopua vaikka hermot tuohon kissaan menevät päivittäin.
Kaiken lisäksi kissa saa välillä "raivareita" jolloin se juoksee "täysillä" asuntoamme ympäri ja hyppii selkänojalta selkänojalle ja matot rullaa perässään ja vauhti on aivan mieletöntä, hyppii ovenkarmeja päin ja kynsillään siinä samalla repii mies oven karmeihin naarmuja.
Mikä sleittäisi tämän asian? Mielestämme me emme ole huonoja kissan "vanhempia" mutta miksi se näyttää mieltään... ?! vai mitähän tuo käyttäytyminen mahtaa tarkoittaa?
Pentuna kissa on ollut (ennenkuin saimme sen) talossa, jossa on tupakoitu sisätiloissa, onko niin sanotusti tupakansavu voinut aiheuttaa passiivista tupakointia kissan ollessa pentu ja se olisi aiheuttanut jonkin "sisäisen vamman" kissalle? Mikä voisi olla avuksi?
Pentuna kissa tykkäsi olla sylissä, nukkuu toki vieläkin sängyssä jalkopäädyssämme, mutta nykyään aivan hirveä käyttäytymisellään.
Mitä mieltä Te olette asiasta?
Muilla samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensinnäkin, oletteko lukeneet kissakirjoja tai hankkineet netistä tietoa kissoista yleensä eläiminä? Kissojen luovutusikä on 12 viikkoa, joten ensimmäinen virhe on ollut liian varhainen luovuttaminen. Tuolloin pennulle voi jäädä häiriökäyttäytymistä, kuten juuri aggressiivisuutta, koska se ei ole saanut olla emonsa kanssa tarpeeksi pitkään.
Toinen asia on virikkeet. Onko teillä kissallenne tarpeeksi aikaa, leikitättekö sitä päivittäin useita kertoja, onko sille kiipeilypuu, tarpeeksi tilaa, tarpeeksi leluja? Kissakaveri on ehdoton juttu tuollaisissa tilanteissa. Kaikki kissat riehuvat ja harjoittelevat hyökkäämistä, saalistamista ja raatelua johonkin. Yleensä kissat harjoittelevat sitä toistensa kanssa esim. painimalla, mutta lajitoverin korvaamattoman seuran puuttuessa ihmisen jalat ja kädet toimivat usein korvikkeena. Tuolloin kissa on ohjattava poikkeuksetta raatelemaan jotain muuta, esim. pehmolelua.
Kissassanne ei ole muutoin mitään epänormaalia, mutta se on selkeästi turhautunut ja aktiviteettien tarpeessa. Varhainen luovutusikä tuo myös omat ongelmansa tilanteeseen. Kehottaisin ehdottomasti hankkimaan paljon lisää virikkeitä ja ennen muuta toisen kissan. Myös Feliway-haihdutinta voi kokeilla, joitakin kissoja se rauhoittaa.
Kissat ovat uteliaita, leikkisiä ja riehuvia olentoja. Kukkaruukut tipahtelevat, pikkutavarat jyrsitään ja kaikki liikkuva on saalis. Se on normaalia käyttäytymistä kissalle. Ainut vaihtoehto sen estämiseen on kodin tekeminen kissaystävälliseksi eli pienet tavarat talteen, kukkaruukut sun muut sellaiseen paikkaan johon kissa ei pääse jne. Kissan rankaisu, varsinkin esim. niskasta kiinni ottaminen usein vain vaikeuttavat tilannetta, koska kissa menee hämilleen. Kissaa ei voi kasvattaa kuin ihmistä! Kissalla on omat lajityypilliset tapansa toimia ja niistä on hyvä lukea ja hankkia tietoa todella paljon, jotta kissan kanssa elo toimisi hyvin.
Kissan hoitaminen vaatii rautaisia hermoja, varsinkin tuollaisessa tilanteessa, jossa kissa on selkeästi jo päässyt vähän turhan paljon turhautumaan ja saa teiltä selkeästi ristiriitaisia viestejä. Jos teillä ei ole jaksamista, kärsivällisyyttä tai resursseja hoitaa tätä asiaa kuntoon, niin sitten kannattaa miettiä kissan poisantamista. Tuossa ei kuitenkaan ole kyse mistään muusta kuin tiedon hankinnasta, kissakaverin hankkimisesta, virikkeiden kehittelystä ja AJASTA.
Mukavia kissapäiviä teille!
Kuunnelkaas Jarkko Martikaisen levyltä Rakkaus viimeinen biisi, Vanhene kanssamme. Kolahtaa kyllä kissaihmiselle!
Meillä oli ihan samanlaisia ongelmia silloin, kun ensimmäinen kissani oli pentu. Sekin tuli liian nuorena, eli uskoisin tuossa liian varhaisessa luovutuksessa olevan osan syytä. Meidän kissan tarina on sellainen, että se oli keskellä yötä jätetty ravintolaan!!!! ja sieltä sitten toimitettiin eläinsuojeluyhdistykselle, josta tuli kotihoitoon meille. Kissa oli noin 5-6 viikkoinen.
Muistan, kuinka hermoni olivat välillä kireällä kissan kanssa. Minusta tuntui, että se aivan vaani minua joka kulman takana ja heti kun tulin näköpiiriinsä, niin se hyökkäsi kimppuun. Tämä kissa oli ensimmäiseni ja en tajunnut kovinkaan hyvin, mitä se yritti selittää minulle.
Puhuin sitten kissojen kanssa paljon tekemisissä olleen ihmisen kanssa ja hän oli sitä mieltä, ettei kissa saa leikkiä tarpeeksi eikä sillä ole seuraa. Yritin siihen sanoa, että kyllä minä leikin sen kanssa. Mutta tämä vanhempi kissa-ihminen sanoi, ettei se ole ollenkaan sama. Kissa kaipaa vertaiskaveria, jonka kanssa se saa puhua "kissaa" ja leikkiä ja riehua niinkuin kissojen kuuluukin.
Meille hankittiin silloin kaveri kissalle ja siihen loppuivat ns. käytösongelmat. Kisuista tuli parhaat kaverukset ja mitään ongelmia ei ollut enää sen suhteen, että kissa tylsistyneenä olisi yrittänyt keksiä jotain puuhaa itselleen.
Usein kissojen ns. ongelmat johtuvat meistä ihmisistä ja siitä, ettei me oikein tajuta mitä ne yrittää kertoa meille.
Kannattaa herkita toisen kissan ottamista. Mutta pitää kuitenkin muistaa, että kissat ovat yksilöitä ja se mikä toiselle toimii, ei välttämättä toimi toiselle.
Tsemppiä teille!
Meidän poikakissan käytös muuttui melko paljon leikkauksen jälkeen. Toiset sanovat että leikkaus rauhoittaa, mutta meillä kävi toisinpäin. Ennen apaattinen ja tylsistynyt kissa alkoi saada uutta virtaa sisällä leikkimisestä ja nykyään se saa myös noita kuvaamasilaisia "raivareita" ja juoksee asunnon päästä päähän ja tuolien päällä ja välillä menee sängyn alla selällään, kynnet sängynpohjassa kiinni, törmäilee ikkunoihin niin että lasit helisee, roikkuu sälekaihtimissa, tekee yllätyshyökkäyksiä istuessamme esim. sohvalla, leikkii rajusti, puree ja raapii ja potkuttaa takajaloilla niin että kädet on verillä jos se sattuu kädestä kiinni saamaan. Mutta se kaikki on vain leikkiä. Kissa ei ole vihamielinen vaikka se siltä näyttää kun sillä joskus on ihan hullunkiilto silmissä. Silti tiedämme että se vain leikkii ja yrittää purkaa energiaansa. Ja kun ei ole leikkikaveria niin se purkaa ylimääräisen virtansa meihin ja suinpäin sinkoilemiseen. Ja mikään kielto tai vesisuihke tms ei auta koska kissahan leikkii emmekä halua rankaista sitä leikkimisestä. Niinpä meillä on nyt seuraavaksi vuorossa kissakaverin hankinta, toivon mukaan se rauhoittaisi poikaa niin että saisi purkaa energiansa terveellä tavalla lajitoverinsa kanssa leikkiessä.
Oletteko ajatelleet toisen kissan hankkimista?
muuttui täysin leikkauksen jälkeen, hänet leikattiin vasta 4,5v Ennen leikkausta oli tosi laiska ja rauhallinen, ei edes viitsinyt korista nousta kun töistä kotiin tultiin, ruokakupilla kyllä kävi kurkkimassa josko olisi turetta syötävää ja takaisin nukkumaan. Nyt meillä on sellanen pennun lailla käyttäytyvä aikuinen neiti, juoksee ja leikkii pitkin kämppää, olen tehnyt sellasia lankapalloja, joilla leikitään porukalla jalkapalloa, ja yksinkin hän viihtyy kunhan vaan on jotain mitä kuljettaa, mutta tuntuu aivan ihmeelliseltä miten luonne voi muuttua noin paljon ja aivan eri suuntaan kuin aina kuulee sanottavan, ei sen puoleen paljon mukavampi tuollainen virkeä aktiivinen kissa on, välillä tahtoo vaan riehua liikaa...
Meillä oli samanlainen ongelma, kun liian aikaisin luoovutettu kissa ei kerennyt oppia sisarustensa kanssa leikin rajoja ja sitä missä kohassa sattuu. Kaikki loppui kun hankimme toisen kissan joka oli reilusti yli luovutus iän, että ei mikään pikku rääpäle, johon olisi voinut hurjat leikit sattua, vaan sen verran varttunut pentu joka jaksoi riehua kaverin kanssa ja kertoi milloin sattui. Siihen loppui agressiivisuus meillä. Rajat löytyi ja kissat ovat tyytyväisiä :) niin mekin... :)
Jaahas, nyt pisti kyllä miettimään. Asumme kerrostalossa ja ei oikein innostaisi tuo toisen kissan hankkiminen kun tarpeeksi ollut 2ongelmia" yhdenkin kanssa. Itselläni on ollut kaksi kissaa ja ilman kavereita molemmat (toinen kuoli, toinen tilalle..) ja he ovat olleet niin rauhallisia että.
Ehkä sitten syynä tänä luovuttaminen, kun vähän huonoista oloista kissa otettii, emo hylkäsi pennut ja ei ollut kuin vaihtoehtona ottaa kissa ja syöttää korviketta ja kiinteää ruokaa... Nooh, kiitos vihjeistä! Täytyy harkita asiaa...