isäpuolen tytär.

Ei se poikaystävä sua hakkaa, jos siinä on vähänkään miestä.

Tietenkin isäpuolelle kertomisessa on se legendaarinen riski, että hän uskoo enemmän tytärtään, mutta toisaalta jos sinulla ja isäpuolella juttu luistaa hyvin, niin miksipä et voisi kertoa.. Ja luultavasti hän tuntee tyttärensä ainakin sen verran, että tietää tuommoisen onnistuvan häneltä.

Mutta sun kannattaa vaatia muutosta ja apua HETI, tai sitten pyytää isäpuolta pysymään vaiti. Se, että isäpuoli vain tietää asiasta, mutta ei kerro tytölle tietävänsä on tietenkin edistystä ja hyvä juttu, mutta ei se kamalasti poista sun ongelmaa.

Jos taas isäpuoli ottaa tytön puhutteluun ja homma on sitten isäpuolen osilta sillä hoidettu, niin minä en ainakaan uskaltaisi enää samassa talossa asua, sori pelottelu. Koska kosto voisi olla suloinen, niin sun pitäisi kehitellä joku mahdollisimman toimiva suunnitelma. Sitä voisitte vaikka isäpuolen kanssa suunnitella, ja äitisi voisitte ottaa mukaan myös.

Ehkä isäpuoli voisi puhua silleen vakavasti tyttärelleen teidän ja hänen elämäntilanteesta. Saattoihan vanhempienne yhteenmuutto olla järkytys hänellekin, tosin hieman erilainen, sillä hänen äitinsä elää ja se saattaa tuntua siltä, kuin sinä ja äitisi olisitte pilanneet hänen vanhempiensa suhteen, vaikka se suhde olisi kariutunut jostain ihan muusta syystä. Joillain vaan on se juttu, että on pakko etsiä joku syyllinen vaikka sitten väkisin..

Pitäkää semmoinen perhepalaveri, kokoontukaa vaikka yhdessä pöydän ääreen. Jos tyttö siinä näyttää sitten semmosta enkelinaamaa tai on silleen "ei tässä oo mitään hätää/puhuttavaa," niin sitten vaan astetta enemmän tunnetta peliin keskusteluun, kyyneleetkään ei pahitteeksi.

Yhdessä kirjassa sanottiin, että tommosessa tilanteessa ei pitäis suoraan syytellä, että "kuules nyt, anti olla vika kerta kun teet noin," vaan että kertoa silleen hienotunteisesti ja selittää vaikka esim. se, miksi sen vanhemmat eros, ja että se ei liittyny teihin (tai mistäs minä tiedän liittykö) ja muuta vastaavaa.. Silleen hienotunteisesti, mutta selvästi kuitenkin. Silleen "tiedän, että tää on sullekin outoa ja rankkaa, mutta sun ja meidän kaikkien täytyy vaan sopeutua tähän, plaplapla" kaikkea yhtä syvällistä..

Se on kuitenkin vaan pikkulikka vielä, angsti-ikä alkamassa ja sä oot jo iso. Ei se sais sun silmilles hyppiä, mutta et sä toisaalta itseäsikään saa siitä syyttää, koska onhan toi aika erikoista käytöstä mitä se tekee..

Ja isä vois tyttärensä kamaluudesta huolimatta antaa hänellekin huomiota ja sanoa, että välittää hänestäkin hirmusesti.

Minusta teidän kannattaisi perheen kesken tehdä jotain kivaa, niin perhessuhteenne tiivistyy ja sekin voisi auttaa ongelmaasi. Ja toki on myös kaikenmaailman perheterapiat, suosittelen harkitsemaan vakavasti, jos mikään ei onnistu.

Joo sori tuli pitkä, enkä jaksa tarkistaa mitä ihmettä oon kirjottanut.

Kuinka vanha olet kun se ei tekstistä käyny ilmi.


Kun olette syömässä (kaikki paikalla), niin ota asia vaan ihan yht'äkkiä puheeksi. Kerro ensin haukkumisista ja sitten lopeta juttu sanoen; "Ainiin, pyydäppä miehistä poikaystävääs lainaamaan sulta hametta jos se meinaa mut hakata. Kasvappa samalla itsekkin aikuiseksi."