Olen varpaitani myöten ihastunut mieheen, joka on eronnut ja on ns.viikonloppuisä kahdelle alle kouluikäiselle lapselle. Mies on myös selvästi kiinnostunut, mutta haluaa edetä hitaasti, sillä edellinen suhde on koetellut häntä.Hän haluaa kuitenkin tutustuttaa minut lapsiinsa ja haluaa, että vietämme yhdessä aikaa. Olemme molemmat parikymppisiä.
Rakastan lapsia ja haluan joskus myös omia.Ongelma on kuitenkin se, että minua pelottaa yli kaiken..entä jos lapset eivät pidäkään minusta? entä jos miehen ex ei hyväksy minua lastensa elämään? miten osaan olla lasten kanssa, kun tarve on tietenkin yrittää tehdä vaikutus lapsiin ja haluaisin, että lapset minusta pitäisi?
Kertokaa erityisesti miehet ja tietysti naisetkin mietteitä ja neuvoja kyseiseen tilanteeseen.
Rakastan lapsia ja haluan joskus myös omia.Ongelma on kuitenkin se, että minua pelottaa yli kaiken..entä jos lapset eivät pidäkään minusta? entä jos miehen ex ei hyväksy minua lastensa elämään? miten osaan olla lasten kanssa, kun tarve on tietenkin yrittää tehdä vaikutus lapsiin ja haluaisin, että lapset minusta pitäisi?
Kertokaa erityisesti miehet ja tietysti naisetkin mietteitä ja neuvoja kyseiseen tilanteeseen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ei kannata YRITTÄÄ tehdä vaikutusta. Ole vain oma itsesi ja anna asioiden tapahtua omalla painollaan. Lapset kyllä vaistoavat, jos on liikaa yritystä. Ja mielestäni on hyvä olla alusta pitäen sellainen kun on. Anna aikaa ja edetkää hitaasti pienin askelin.
Hyvä neuvo tuo ettei kannata YRITTÄÄ liikaa, se vain turhaan syö energiaa...
Jos mahdollista, voisi olla hyvä järkätä se eka tapaaminen jossain "puolueettomalla maaperällä". Tästä on ollut jossain aikaisemmassakin ketjussa. Riippuu tietenkin kuinka pieniä lapset ovat, mutta pulkkamäki tmv. voisi olla ihan kiva.
Ja ajan kanssa, niin kuin edellisessäkin viestissä; kaikki ajallaan kiirehtimättä, niin kaikki (exää myöten) tottuvat ajatukseen ja sopeutuvat. Onnea matkaan!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&posting=22000000023108531
- äläkä välitä katkerista kommenteista. Onnea matkaan!
Parikymppisellä ei voi olla kuin vaippaikäinen nuorempi ja kävelemään opetteleva vanhempi.
Ne on tyytyväisiä, kun vaipat on vaihdettu ja masu täynnä.
Mä en käsitämiski pitää seurutella ihmisen kanssa joka pelottaa tai hänen mennneisyys pelottaa? Se on itsensä kiusaamista.
Itse seurustelen miehen kanssa joka on naimisissa ja kolmen alle kouluikäisen lapsen isä, eikä mua pelota yhtää, päinvastoin se on kivaa kun miehellä on omat lapset ja mulla omat. Kun toinen on lasten luona voi toinenkin mennä omien lasten luo, eikä tarvi olla yksin ja odotella.
On samat jutut ja muutenkin synkkaa, kun elämä on lähes samanlaista, molemmilla ollut perhe, no toisella se on vielä kunnes eroaa.
Näin on menny jo pari vuotta eikä loppua näy. Valitse itsellesi naimaton mies joka ei pelota. Oma valintahan se kuitenkin on.
En varmaan kyselisi täällä kokemuksia ja neuvoja, jos en haluaisi ko.miehen kanssa olla. Luulenpa, että jokaista ihmistä, jolla itsellä ei ole vielä omia lapsia ja joka seurustelee ihmisen kanssa, jolla on lapsia, hieman asia pelottaa..Meidät ihmiset kun on niin rakennettu, että kaikki uusi yleensä vähän pelottaa/jännittää.
Miten voit yleensä alkaa seurusteleen miehen kanssa, joka on naimisissa?
Ja mikä ihmeen kuvio se on että sitä on jatkunut jo kaksi vuotta? Olitko
ensin ja kuin pitkään ns. "salarakas"? Millä voit puolustella itseäsi,
että et lopeta heti alkuunsa suhdetta, jos toinen on avioliitossa,
vaan olet tietoisesti rikkomassa toisilta Jumalan edessä solmittua liittoa???
Osaatko edes hävetä? "Rakastuminen" ei riitä selitykseksi, koska
aikuinen ihminen osaa, jos haluaa, laittaa tunteille "suitset suuhun".
Ts. kyllä ne tunteet pystyy järjellisesti hallitsemaan. Tietysti jos
saa siitä vielä jotain extra-kiksejä, että kokee
menevänsä suosiossa tuon miehen vaimosta ohi...
Siis on todella niin sairasta juttua, että meinaa aivan oksettaa...
Turha selitellä, eikä kannata sitten ihmetellä
mitä satoa myöhemmin elämässäsi tulet saamaan...
pelkästään minua? Osa siinä on miehelläkin. Jos hän pitäisi vaimoa ja perhettään tärkeämpänä kuin minua, hän jättäisi minut.
Ei ole pelkästään minun asiani ratkaista asiaa. Hänen perheensä ei kuulu minulle. Minä elän omaa elämääni, ja mies kuuluu siihen. Mie elää omaa elämää perheensä ja minun kanssani.
Ei minun tarvi hävetä, eihän mieskään häpeä, vaikka pettää vaimoaan. Mulla ei ole mitään hävettävää, minä en petä ketään.
En ole pakottanut miestä suhteeseen kanssani, sen hän on ihan itse päättänyt ja haluaa sitä jatkaa, kuin myös minä.
Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin rikoskumppanuudesta tai avun annosta rikokseen...???
Silläkö mittaat ja vaiennat omantuntosi (tiedätkö mikä se on?),
että jos mies ei häpeä asiaa jossa sinä olet yhtenä ja sen
mahdollisesksi tekevänä ja sitä kannattavana
osapuolena, niin sinunkaan ei tarvitse hävetä???
Olet muuten potentiaalista ammattilaishuora-ainesta;
siihenkin hommaan sun olisi varmaan helppo alkaa, kun voisit vaientaa häpeäsi,
näin että "jos ne mun asiakkaat ei häpeä tulla ostamaan multa mun tavaraa,
niin eihän minunkaan tarvitse hävetä että myyn tavaraani"...
Eiköstä näin, -näinhän ne on kaikki maailman iljettävät avioliittojen
rikkomisiin osasyyllisyydet helposti selitettävissä. Vai???
Tiedätkö muuten mikä tekee esim. lapsiprostituution tässä maailmassa mahdolliseksi?
Vstaus: -Sellaiset ihmiset, jotka ovat kuten sinä. Sellaiset ihmiset,
joilla ei ole minkäänlaista moraalia. He menevät "vain ostamaan
sellaista mikä on myytävänä" Kai hekin selittelevät ja vaientavat
omantuntonsa äänen kuten sinä, että "eihän mun tarvitse hävetä
että ostan seksiä alaikäisten lasten kanssa, kun sitä jotkut kehtaavat laittaa kaupan"...
Täytyy vain todeta että sinä olet täysin rikollinen ihminen sielultasi
ja vieläpä niin paatunut, että et tunnu sitä enää edes itse tajuavankaan.
Niin ja vielä pieni lisäys: jos et muuten tajua omaa osasyyllisyyttäsi siihen,
että toisten avioliitto ja PERHE on myös sinun "viatonta" syytäsi
menossa kohti särkymistään; niin mieti tämän kuvion moraalista
oikeutusta sillä että jos kuvitellaan: sinun lapsesi ymmärtäisivät
mitä on meneillään ja he viattomina kysyisivät sinulta, että
"äiti onko se ihan oikein olla sellaisen miehen kanssa, josta sinäkin tiedät,
että hänen pitäisi olla sen lasten ja niitten sen lasten äitin kanssa,
eikä sun kanssa...?" Niin mitä voit siihen vastata "kunnian ja omantuntosi kautta"?
mustavalkosia, heh...
Asiat on just niin mustavalkosia, kuinka rehellisesti niitä
uskaltaa katsoa, ilman mitään puolusteluita. Mutta niitähän ihminen
on todella mesteri keksimään; moni alkoholistikin on osannut puolustella juomistaan,
"ettei siinä ole mitään ongelmaa", niin kauan kunnes maksa on sanonut pox...
Menepäs kehuskelemaan tuonne uskottomuuspalstalle! Sinun provostasi ei taida apua aloittajalle herua, joten jos ei ole mitään asiallista sanottavaa, jätä sanomatta!
Tutustu lapsiin vähitellen... menkää yhdessä uimahalliin tai jotain sellaista. Mutta älä yritä liikaa, ole oma itsesi...Itse aloin seurustelemaan ns viikonloppuisän kanssa. Nykyään asumme yhdessä ja mieheni tytär on meidän luona aina kun on mahdollista. ostimme juuri talon ja yritämme yhteistä lasta...;)
Satuitko lukemaan viestin kokonaan? mieshän on eronnut!!!! kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa hänellä oli eroprosessi menossa... elikkä eihän tuossa kukaan petä...
En ole ihan varma, kenelle olit tarkoittanut kommentoida,
mutta minä aloitin oman kommentoimiseni kirjoitukseen otsikolla "Pelottaa?"
uusvanhempia eikä siis erojakaan, joten tää on tällaista tänään...
Säälittää kyllä kun ajattelee, miten suuren vastuun joutuisit heti ottamaan kaikkine noine pelkoineen ym. kun vaihtoehtona olisi ihan ikiomasti alkuperäinen mies sulle ja ensimmäisen perheen perustaminen molemmilla samaan samaan aikaan... Sehän olisi aika ihanaa! Tosi mielikuvat ja todellisuus kulkevat usein eri ratoja ja riippuu täysin ihmisistä itsestään - kaikista erikseen, miten tällaiset uudet kuviot onnistuu..
Mutta minä kehoittaisin kokemuksen äänellä ainakin ottamaan aikalisää ja tutkimaan rakkautta, että mitä kaikkea ja miten asiat tulee menemään, ajan kanssa ei häviä kun on järki ja tunne molemmat hallinnassa samaan aikaan.
Onnea onnen etsintään!