Haluaisin kuulla palstan lukijoiden mielipiteitä seuraavasta asiasta.
Vuonna 1998 julkaistiin Minna Piispan ja Markku Heiskasen naisten kokemaa väkivaltaa koskeva tutkimus nimeltä Usko, toivo, hakkaus. Tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen nainen on kokenut väkivaltaa tai sillä uhkailua nykyisessä parisuhteessaan. En itse ole lukenut kyseistä tutkimusta, mutta tutkimuksesta kirjoitettuja lehtijuttuja lukiessani olen ruvennut pohtimaan, miten kohta "tai sillä (siis väkivallalla) uhkailua" on tulkittava. Usko, toivo, hakkaus -tutkimus varmasti sisältää tekstissä käytettyjen ilmausten ja muotoilujen määrittelyä ja tarkennusta, mutta olenkin pohtinut kriittisesti sitä, miten "väkivallalla uhkailu" on mahdollista tulkita.
Esiintyykö teidän mielestänne esimerkiksi seuraavassa kuvauksessa väkivallalla uhkailua?
Eräänä torstai-iltana 27-vuotias, suomalainen heteropariskunta katselee kotisohvallaan televisiosta politiikkaa käsittelevää ajankohtaisohjelmaa. Pariskunta on rakastunut, suhteellisen onnellinen ja arjessa heidän parisuhteessaan toteutuvat kummankin osapuolen mielestä tasa-arvon periaatteet. Heidän välillään ei ole koskaan ollut ruumiillista väkivaltaa. Nainen on 165-senttinen ja 50-kiloinen, mies on 190-senttinen ja 90-kiloinen.
Jossain vaiheessa televisio-ohjelma alkaa käsitellä erästä polttavaa, vahvasti arvosidonnaista poliittista kysymystä. Pariskunnan osapuolet, jotka yleensä ovat melko samanmielisiä politiikasta, asettuvat tässä kysymyksessä vastakkaisille kannoille, ja molemmat suhtautuvat intohimoisesti omaan näkemykseensä. He alkavat kiistellä kysymyksestä, argumentoivat oman näkemyksensä puolesta ja yrittävät pisteliästä kieltä käyttäen kumota toistensa väitteitä. Kumpikaan osapuoli ei lipeä henkilökohtaiseen loukkaamiseen väittelyn tuoksinnassa, mutta molemmat pyrkivät älyllisesti peittoamaan toisen, mikä molemmista tuntuu vähättelevältä ja siksi loukkaavalta.
Jossain vaiheessa nainen esittää terävän huomion oman kantansa puolesta ja hymyilee samalla leikillisesti, ylikorostetusti "voittajan hymyä". Tämän seurauksena mies huutaa kovaan ääneen omaa vastalausettaan ja samassa nousee äkillisellä liikkeellä ylös sohvalta naisen eteen (välittömään läheisyyteen) seisomaan, katsoen tätä vihaisesti silmiin. Nainen tuntee olonsa uhatuksi, sekä ruumiillisesti että henkisesti, eikä sen vuoksi uskalla enää esittää omaa argumenttiaan. Nainen odottaa, että mies siirtyy kauemmaksi eikä enää katso häntä silmiin, ja nousee sitten ylös, kävelee viereiseen huoneeseen ja esittää argumenttinsa sieltä.
Yllä kuvattu tilanne ei pääty ruumiilliseen väkivaltaan, mutta kokiko nainen väkivallalla uhkailua? Perustele näkemyksesi.
Aurinkoista ja väkivallatonta kevättä!
Magda Lena.
Vuonna 1998 julkaistiin Minna Piispan ja Markku Heiskasen naisten kokemaa väkivaltaa koskeva tutkimus nimeltä Usko, toivo, hakkaus. Tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen nainen on kokenut väkivaltaa tai sillä uhkailua nykyisessä parisuhteessaan. En itse ole lukenut kyseistä tutkimusta, mutta tutkimuksesta kirjoitettuja lehtijuttuja lukiessani olen ruvennut pohtimaan, miten kohta "tai sillä (siis väkivallalla) uhkailua" on tulkittava. Usko, toivo, hakkaus -tutkimus varmasti sisältää tekstissä käytettyjen ilmausten ja muotoilujen määrittelyä ja tarkennusta, mutta olenkin pohtinut kriittisesti sitä, miten "väkivallalla uhkailu" on mahdollista tulkita.
Esiintyykö teidän mielestänne esimerkiksi seuraavassa kuvauksessa väkivallalla uhkailua?
Eräänä torstai-iltana 27-vuotias, suomalainen heteropariskunta katselee kotisohvallaan televisiosta politiikkaa käsittelevää ajankohtaisohjelmaa. Pariskunta on rakastunut, suhteellisen onnellinen ja arjessa heidän parisuhteessaan toteutuvat kummankin osapuolen mielestä tasa-arvon periaatteet. Heidän välillään ei ole koskaan ollut ruumiillista väkivaltaa. Nainen on 165-senttinen ja 50-kiloinen, mies on 190-senttinen ja 90-kiloinen.
Jossain vaiheessa televisio-ohjelma alkaa käsitellä erästä polttavaa, vahvasti arvosidonnaista poliittista kysymystä. Pariskunnan osapuolet, jotka yleensä ovat melko samanmielisiä politiikasta, asettuvat tässä kysymyksessä vastakkaisille kannoille, ja molemmat suhtautuvat intohimoisesti omaan näkemykseensä. He alkavat kiistellä kysymyksestä, argumentoivat oman näkemyksensä puolesta ja yrittävät pisteliästä kieltä käyttäen kumota toistensa väitteitä. Kumpikaan osapuoli ei lipeä henkilökohtaiseen loukkaamiseen väittelyn tuoksinnassa, mutta molemmat pyrkivät älyllisesti peittoamaan toisen, mikä molemmista tuntuu vähättelevältä ja siksi loukkaavalta.
Jossain vaiheessa nainen esittää terävän huomion oman kantansa puolesta ja hymyilee samalla leikillisesti, ylikorostetusti "voittajan hymyä". Tämän seurauksena mies huutaa kovaan ääneen omaa vastalausettaan ja samassa nousee äkillisellä liikkeellä ylös sohvalta naisen eteen (välittömään läheisyyteen) seisomaan, katsoen tätä vihaisesti silmiin. Nainen tuntee olonsa uhatuksi, sekä ruumiillisesti että henkisesti, eikä sen vuoksi uskalla enää esittää omaa argumenttiaan. Nainen odottaa, että mies siirtyy kauemmaksi eikä enää katso häntä silmiin, ja nousee sitten ylös, kävelee viereiseen huoneeseen ja esittää argumenttinsa sieltä.
Yllä kuvattu tilanne ei pääty ruumiilliseen väkivaltaan, mutta kokiko nainen väkivallalla uhkailua? Perustele näkemyksesi.
Aurinkoista ja väkivallatonta kevättä!
Magda Lena.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin metsä vastaa...........
ja siihen vielä epäoikeudenmukainen "voittajan hymy" soppa on valmis. Turpiin tulee syystäkin....
Mitä tarkoitat sanoessasi, että nainen "kääntää asiat ilman perusteita"? Ja mitä sillä tarkoitatkaan, oikeuttaako se sinun mielestäsi väkivallalla uhkailuun? Ilmeisesti sinunkin mielestäsi esimerkin mies uhkaili...
sieltä se itsestä löytyy.........
Ei voi tulkita liian heppoisesti. Ei tapahtunut väkivallalla uhkailua pätkääkään. Se on luulosairautta, jos niin luulee. Kokea saa tietysti asiat niin kuin haluaa, mutta sitten ei ilmeisesti kyseinen nainen voi elää onnellisesti sellaisessa suhteessa. Mutta en sitten tiedä myöskään kinaamisesta taiteenlajina.
Aitoutta, rehellisyyttä ja toisen kuuntelun taitoja peräänkuulutan!