Haluaisin ulkopuolisilta asiallisia mielipiteitä seuraavaan: Odotan miehelleni omaa esikoistani, miehellä on edellisestä avioliitosta lähes aikuiset lapset. Olen viimeisilläni raskaana ja miehen teini-ikäinen poika on meillä paljon. Hän ei ole kovinkaan omatoiminen, ei esim. tee leipää itselleen, tiskaa koskaan astioitaan tai tee mitään muutakaan meillä ollessaan paitsi kun patistetaan (aina silloinkaan "ei huvita"). Ymmärrän tietenkin, että itsestämmekin paljon kiinni, ja että murkkuikäiset pojat yleensäkään eivät ole kauhean omatoimisia, mutta silti tunnen tuon ikäisiä poikia jotka auttavat automaattisesti kotitöissä, tai EDES tekevät voileivän itselleen jos on nälkä. Nyt kun laskettuun aikaan on enää muutama viikko, haluaisin lopun aikaa olla suht rauhassa, lisäksi myös kahdestaan mieheni kanssa. En jaksaisi ennen vauvan syntymää yhtään viikonloppua täynnä passaamista ja laiskan pojan lojumista / puolittain makaamista (!) tietsikan ääressä. Mieheni on myöntänyt poikansa saamattomuuden ja on itsekin luullakseni samaa mieltä, että ei ennen syntymää enää ketään yökylään. Kysyisinkin nyt kuitenkin muiden mielipiteitä siitä, olenko aivan itsekäs. Tuntuu toisinaan, että olen ja etten saisi "kieltää" miehen poikaa tulemasta meille, tai edes olla tuota mieltä (kieltänyt en olekaan, maininnut vain asiasta miehelleni: pojalle en sanallakaan tietenkään ja meillä on pojan kanssa muuten huippu välit). Eli onko muilla samantyyppisistä asioista kokemusta ja jos, miten toimitte / ajattelette tällaisessa tilanteessa ? Kiitos mielipiteistänne jo etukäteen.
Mitä mieltä
Siru
191752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
joka on kaiken lisäksi jo lähes aikuinen, eikä tarvitse ainakaan mitään perushoivaa (osaa itse syödä ja käydä pesulla sekä nukahtaa).
Poika tulee teillä käymään oman isänsä takia ja tulee tapaamaan häntä. Ei sinun tarvitse heidän välisistä suhteista kantaa huolta. Itse voit omalta osaltasi luoda omanlaisen suhteen poikaan, jos haluat.
Nauti sinä vain raskaudestasi ja anna pojan isän ja oikean äidin huolehtia omasta jälkikasvustaan! Nyt sisukkuutta ja itsekyyttä vähän peliin. Kaikkea hyvää sinulle!
Miehen 17-v. poika asuu meillä ja odottaa samanlaista paapomista. Minä ilmoitin miehelleni, että hän tästä lähin passaa itse oman lapsensa ja minä passaan vain oman murkkukikäisen tyttöni. Tyttöni laittaa itse itselleen ruuan, jos minä olen poissa, mutta poika on sitten päivän ilman ruokaa, jos kukaan ei sitä hänelle tee. Siitä huolimatta pidän siitä kiinni, että en passaa häntä, enkä myöskään pakota omaa tyttöäni passaamaan poikaa.
Nyt kun olen pakottanut isän siivoamaan pojan jäljet, niin hän on alkanut huomata, että mistä minä puhun. Ei hänkään viisti paapoa lähes aikuista ihmistä, ei edes omaa poikaansa.
meillä ainakin on niin että kun lapsi tulee isäänsä tapaamaan, isä vaatii että minäkin osallistun kaikkeen heidän yhteiseen tekemiseensä!!
takerrun tuohon voileivän tekoon. Siis ei tee itselleen leipää jos on nälkä? Kukas sen sitten tekee?
Voisin lyödä vaikka 100 euroa vetoa, että jos lakkaatte tekemästä voileivät valmiiksi niin tyyppi taatusti opettelee tekemään omat leipänsä itse.
Tyhmästä päästä kärsii koko perhe!!
On aivan sama, oletko raskaana vai et, sama, onko poika lähi vai etä, oma vai toisen - teini-ikäinen osaa tehdä voileivän itse ja jollei osaa, on luonnon valinnan mukaisesti otollista että kuolee pois.
Likaiset astiat voit kantaa hänen vuoteelleen (talous, jossa ei ole astianpesukonetta? Onko teillä priorisointi nyt varmasti kunnossa?), niin minä tein ikiomalle biologiselle tyttärelleni. Samoin roskapussin, sen ulosvienti kuului tytön kotitöihin, kannoin hänen huoneeseensa jollei se (pussi) muuten häipynyt keittiöstä.
Onko nykyinen sukupolvi jotenkin löysää??
ja samalla -oikeus kuuluu biologisille vanhemmille. Jos he haluavat kasvattaa jälkikasvunsa - syystä tai toisesta - tuolla tavalla, niin senkus vaan! Mitä sitä nyxä lähteä toisten kasvatusmetodeja muuttamaan tai edes kritisoimaan. Suoraan sanottuna: kaikki osapuolet pääsevät loppujen lopuksi helpoimmalla. Jos joku ylipäänsä talliaisssa kiistoissa voi olla oikeassa, niin paljastuu se viimeistään lapsen siirtyessä aikuisten maailmaan ja kohdatessa sen tuomat uudet ongelmat.
olla osallistumatta hölmöilyyn. Olla tekemättä se f**** voileipä. Jättää ne astiat tiskaamatta. Olla passaamatta. Antaa kollin maata tietsikkansa päällä, mutta ei saa antaa vaikuttaa omaan elämiseen ja oloon. Ignoroida ongelma. Korkeintaan tosiaan kantaa hänen vuoteelleen häiritsevät, silmiin käyvät asiat.
Miksi sinä ryhdyt pilaamaan omaa mielenrauhaa ja hyvinvointia toisten lapsilla tai heidän (fucking) käyttäytymisellä. Johan tuosta sinun kirjoituksestasi paistaa suoraan, miten kypsä olet koko touhuun. Kaikkihan me tiedetään, että sellainen käytös ei ole ok. Luovuta ja ryhdy suurpiirteisemmäksi tuon kaltaisten ihmisten kohdalla. Johan helpottaa itselläsikin;)
Kaikki lapsi/murkku/aikuinen ottaa vastaan passauksen. Mikäli sinä tai isä ei sitä lopeta, niin poika tulee lojumaan vielä 25 vuotiaana teillä ja odottaa voileipäänsä. Sinä ainakin sanot seuraavaksi, että osaat tehdä sen leivän itse, isä voi mennä voitelemaan jos haluaa.
Ei teidän hyvät välit siihen kaadu, murkku toteaa ilmeisesti, että ai jaaha ja miehesi ei varmasti lakkaa sinua rakastamasta, jos lopetat piikana olemisen, voisi jopa hieman arvostaa.
nähty on moneen kertaan joo. Kyllä se inhottaa kun melkein aikuinen ihminen ei muuta kun makaa. Miten se oma elämä alkaa sitten siitä rullaamaan, jos leipäkin kannetaan lautasella nenän alle...
huh huh ja yäk! Omat tai vieraat ni sama yäk!
Nykyajan tietsikkätelkkaripullamössö!!
kohtaan ja POTKAISE SITÄ PERSEELLE. Kyllä se ymmärtää paljon enemmän kuin luulet.
Minä ainakin kohtelisin just kuin omaani.
Ja niin meillä laiskoja teinejä kohdellaan.
Eikä ne suutu, liikkuvat vaan nopeammin.
Koin jonkinlaista syyllisyyttä erosta lasten suhteen. Yritin tukea ja paikata huonoa oloani ja heidän suruaan paapomalla. Lapset jo teinejä. Kun tapasin uuden miehen ja aloimme olla yhdessä. mies vaati lapsilta paljon enemmän kuin minä. Ja kuinkas ollakaan, lapset ei kokeneet sitä mitenkään pahana. Eli kyllä lapsilta voi vaatia osallistumista arkeen. Ja jos ei saa leipää/aamupalaa itse, niin olkoon syömättä.
Hankalassa tilanteessa olet.
Sinuna lopettaisin passaamisen heti. Sanoisin vaikka, että tässä huushollissa isot ihmiset osallistuvat ruuanlaittoon. Ainoa, mitä tästä lähin Tarjoillaan, on lasten ruokaa. Ostaisin pari purkkia Pilttiä, ja löisin purkin pöytään, kun nuori odottaa passausta.
Vähän raakaa kyllä, mut tosissani olen. Asia on jo sen verran pitkälle päässyt, että otteidesi pitää olla todella reippaat, että saat homman oikealle tolalle.
Nuori tarvitsee toki huomiota, mutta ei enää valmiiksi voideltujen voileipien muodossa! Kysele häneltä, mitä hän haluaa ruuaksi. Lyö sitten eteen resepti ja sano, että yritetäämpä valmistaa tämä yhdessä. Ties, vaikka innostuisi?
isukilla tarve hyvittää; paapoo ja paapoo. Kuinka sitten paha äitipuoli potkasee perseelle ja on yhä pahempi vaan siten..., puhuminen menee kuuroille korville ja niin edespäin. Nuori senkun makoilee ja lorvii. Huh kauheita viikonloppuja!
kalvaa mieltä. Herran jestas naiset: yrittäkää ryhdistäytyä! Jos kerta miehellä huono omatunto erosta ja siitä kärsineistä lapsista, niin älkää nyt hyvät ladyt TE tunteko samaa syyllisyyttä. Teillä on oma historia ja murheet takana, mutta ei miehen vanha elämä. Yritetäänkö kovettaa itseämme samalla tavoin kuin miehetkin tekisivät. Vai oletteko kuulleet miehistä, jotka olisivat vastaavassa tilanteessa. Jos olette, niin niitä kutsutaan tohvelisankareiksi...
Tohvelisankari on tämänkin tarinan mies, ellei omaa poikaansa "kuosiin". Eihän se aina helppoa ole kaikkien syyllisyystaakkojen kanssa, mutta ei siitäkään aina ole kysymys.
Pojan on helppo tehdä perässä se mitä isä edellä (?). Kyllä sitä "Justiinan asennetta" monen miehen kanssa vielä tarvitaan :)
sillä seurauksella että murkku raivostuu, alkaa paiskia tavaroita ja lähtee ovet paukkuen...
No jotain vikaahan lapsessa olisi, ellei sisu kuohahtaisi! Niinhän se varmaan kuohahtaa biologisesti omallakin lapsella.
Sitä joko jaksaa tai ei jaksa. Justiinan tie ei ole tasainen, kynnysmattona on tietysti helpompi olla - vai onko?
kynnysmattona sentään. Kyllähän tästä jatketaan kaikesta huolimatta. Tiskivuoro on edessä murkulla joka tapauksessa.