...sijaisvanhempien takia koulussa...eli siis kiusataanko helpommin?
Maalaisjärjellä ajatellen niille häirikkölapsille joilla siis on omiakin ongelmia tällainen sijaislapsena oleminen luulis olevan hyvä syy alkaan kiusaamaan kun naama ei miellytä esim.kateuden vuoksi.
Sitten vielä' jos sijaislapsi reakoi niin kuin yleensä reakoidaan liian pitkän kiusaamisen vuoksi eli(poikalapsi)hän ilman ulkopuolista apua menee epätoivoissaan lyömään kiusaajaansa ja sijaislapsihan tällöin saakin sitten viranomaisilta rangaistuksia elämälleen lisää esim. suppean ajattelun vuoksi esim.psyyke lääkkeitä.
Tietysti siitä tulee lisää ongelmia eli niin sanottu oravanpyörä pyörähtää liikkeelle joka tulee vaikuttamaan koko lapsuuden ja jopa aikuisuuden pilaten ihmisarvoisen elämän.
Maalaisjärjellä ajatellen niille häirikkölapsille joilla siis on omiakin ongelmia tällainen sijaislapsena oleminen luulis olevan hyvä syy alkaan kiusaamaan kun naama ei miellytä esim.kateuden vuoksi.
Sitten vielä' jos sijaislapsi reakoi niin kuin yleensä reakoidaan liian pitkän kiusaamisen vuoksi eli(poikalapsi)hän ilman ulkopuolista apua menee epätoivoissaan lyömään kiusaajaansa ja sijaislapsihan tällöin saakin sitten viranomaisilta rangaistuksia elämälleen lisää esim. suppean ajattelun vuoksi esim.psyyke lääkkeitä.
Tietysti siitä tulee lisää ongelmia eli niin sanottu oravanpyörä pyörähtää liikkeelle joka tulee vaikuttamaan koko lapsuuden ja jopa aikuisuuden pilaten ihmisarvoisen elämän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei meille sijoitettuja lapsia ainakaan ole koulussa kiusattu (ei yleensäkään, eikä erityisesti siksi, että eivät asu biologisten vanhempiensa kanssa).
Koulukiusaamista ovat perheessämme jonkin verran joutuneet kokemaan kolme biologista lastamme, mutta kiusaamiseen ei mitenkään liittynyt se, että heillä oli sijaissisarruksia.
sijarit vähättelee ja panettelee ite omille kavereilleen ja ne taas lapsilleen. Koulussa tieto biojen vankilassa olsta ym. leviää. Tottakai lapset on silmätikkuja
Meille tuli uusi lapsi pari vuotta sitten. Meni yläasteelle meiltä. Kun jokainen kertoi itsestään oli meidän sijoitettu sanonut, että olen sijoitettu ( meidän nimi) kotiin. Olen diabeetikko. Kehuin häntä siitä avoimuudesta. Sillä on ollut tosi suuri merkitys.Ei tarvitse kuvitella mitään, kun heti tosiasiat tuodaan esille. Nuorella on kavereita paljon.Hän on avoin ja rehellinen kaikille. Olen ihmetellytkin hänen vahvuuttaan, kaikesta siitä huolimatta mitä elämässä on ollut.En itse koskaan alennu siihen, että nostaisin omaa egoani sillä, että panettelen meidän lainalapsien omia biologisia vanhempia. Opettajat ja muut heidän kanssa työtä tekevät tietävät jonkin verran, mutta heillä on vaitiolovelvollisuus. ( Pitäisi olla)
Vähättely ja panettelu eivät kuulu tapoihini kenenkään kohdalla - ihmiset ovat mitä ovat ja omissa asioissani on riittävästi elämänsisältöä, että ei tarvitse toisten asioita vatvoa tuttavienkaan kanssa.
Sen sijaan meille sijoitetut lapset kertovat sen mitä haluavat esim. biologisista vanhemmistaan kavereilleen, eikä heillä ole mitään tarvetta salata biologisten vanhempiensa olemassaoloa tai syitä miksi eivät voi asua biologisten vanhempiensa kanssa.
koskaan ollut lapsilla ongelmia kavereiden kanssa. Meidän lapset ovat myös itse kertoneet kaiken mahdollisen taustoistaan koulussa.
Ongelmia olen kyllä sen sijaan huomannut opettajien suhtautumisessa. Opettejilla on ollut hyvin paljon ennakkoasenteita, etenkin niillä epäpätevillä. Valmiiksi ovat jo heidän mielestään luusereita.
Ainut "ogelma" on kavereiden kanssa se, että kyselevät, onko teillä hyvä koti ja onko teidän vanhemmat teille hyviä ja miks ne ei osta teille sitä ja sitä , kun ovat niin rikkaita.
Eli selvästi on kotona puhuttu, kuinka sij.lapsilla tienaa.
Opettajien kanssa on ollut ongelmia, erityisesti erityisopettajien.Lasten ja heidän kaverisuhteissaan sijoitus ei näy,heitä kutsutaan kavereiden kotiin,syntymäpäiville samoin kuin lapset tuo kavereitaan myös kotiimme.
Kiusaamistakaan ei ole havaittu puolin eikä toisin.
Meillä lapsia ei ole kiusattu sijoituksen takia. Ei se tänä päivänä ole niin kummallista. Nykyään on niin monenlaisia perheitä, että jos kummatkin biovanhemmat ovat vielä perheessä se alkaa jo kohta tuntua oudolta. Ei ole ollut ongelmia opettajienkaan taholta näiden vuosien (5) aikana.
se on fakta. Oma lapseni oli jonkin aikaa perheessä ja kotiuduttuaan alkoi heti puhua että muuttaisimme toiselle paikkakunnalle.
Hän ei halua nähdä yläasteella enää niitä "hirviöitä" omien sanojensa mukaan.
Muutenkin lapseni oli arka ja nyt on vapautuneempi ja iloisempi, kun repäisimme irti kaiken menneen ja muutimme 600 km päähän.
Uusi elämä on nyt elämisen arvoista niin lapsille kuin minulle äitinäkin.
Vanhempani ovat kasvattaneet kaiken kaikkiaan 5 sijaislasta, joista kaksi ovat olleet koulukiusaajia ja heitä on ainakin koulun ym. puolelta "ymmärretty" sillä ovathan olleet sijaislapsia.
Nyt en suinkaan väitä, että kaikki sijaislapset olisivat koulukiusaajia, useimmat varmaankin ovat kiusattuja. Haluan vaan sanoa, ettei sijaislapsi suinkaan välttämättä siinä ns. huonommassa asemassa ole, varsinkaan kiusaajana.
Itse olen sijaisperheen biologinen lapsi.
Meidänkin sijoitettu kiusasi kavereitaan koulussa, sitä ehti tapahtua joitakin kuukausia ennenkuin kuulimme asiasta.
Olet oikeassa, meilläkin kävi niin, että opettaja "ymmärsi liikaa". Lapsi ei joutunut kunnolla vastuuseen teostaan, opettaja ei vaatinut uhrille edes anteeksipyyntöä. Anteeksipyyntö järjestettiin kyllä, muttei opettajan toimesta.