Miten kerron kaverilleni että olen raskaana? Hän on juuri ollut monta vuotta kestäneiden tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen kohdunpoistossa (adenomyoottinen endometrioosi, myoomat). Tiedän tasan tarkkaan, että hänelle uutinen raskaudestani tulee olemaan tuskallinen ja järkyttävä. En ole kertonut hänelle yrityksestämme, mutta hän kuuli "ohimennen" kun muutama kk sitten mainitsin yhteiselle kaverillemme että jätän pillerit pois... En tiedä stressaisinko tämän asian kanssa muuten näin paljon, mutta hän on minun ja muiden kavereitteni mielestä ollut pisteliäs ja jatkuvasti pahantuulisen oloinen viime aikoina. Stressaan niin paljon, etten tiedä uskallanko kertoa ollenkaan, laitanko jonkun toisen kertomaan, odotanko vain että raskaus alkaa näkyä ja hän osaa itse päätellä miten asiat ovat. Onko neuvoja ehkä kokeneilta?
Hyvää ja onnekasta kevättä kaikille!
Hyvää ja onnekasta kevättä kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla lähes samanlainen tilanne, jotain yksityiskohtia lukuunottamatta! Mä tosin kerroin ystävälleni joka on vuosia kärsinyt lapsettomuudesta ja on nyt kohdunpoistojonossa, tammikuun alussa että jätetään ehkäisy ja aletaan yrittää vauvaa. Joten ystäväni varmaan osaa odottaa uutisia jossain vaiheessa kuuluviksi. Hän ei sanonut mitään kun kerroin että alotetaan yritys, ei pystynyt sanomaan(?). Mutta vaikka ystäväni tietää että aloitettiin yritys, varmaan se että meillä tärppäsi käytännössä saman tien, on aika kova isku. Eikä se tule olemaan kova isku pelkästään ystävälleni vaan myös hänen miehelleen joka on minun mieheni ystävä (ja olisi itse täysin kykenevä saamaan lapsia).
Olemme mieheni kanssa päättäneet, että yhdessä kerromme heille että odotamme vauvaa. Suosittelen sinulle, että olet rehellinen ja että kerron uutisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, EHDOTTOMASTI ennen kuin raskaus alkaa näkyä. Kerro uutinen mahdollisesti siten että hänen kumppaninsa on läsnä, että hänellä on heti tuki vierellä. Onnea ja rohkeutta matkaan!
kannattaisikohan kertoa vaikka tekstarilla tai vastaavalla tavalla, ihan vaan sen takia ettette pistä kaveria kamalaan tilanteeseen naamatusten kun itkua se varmaan kyllä pukkaa.. itellä oli ainakin aina itkussa pidättämistä, eikä sitä heti osannut olla onnellinen kaikista raskaus uutisista, mutta pian sitten toki. toki kasvokkain kertominen on reiluin tapa, ja kyllä sen varmasti kestää, mutta uutisen vastaanottajalle se voi olla kova pala, ja sitten ensireaktiot voivat olla "väärät" ja aiheuttaa pahaa mieltä kaikille. mutta kertokaa ajoissa ja reippaasti vaan, ei lapsettomat sääliä halua, ja ymmärtävät kyllä että muilla lasten saaminen voi onnistua helpommin :)
onnea!!
Hei!
Olen yrittänyt lasta viimeiset seitsemän vuotta, keinohedelmöityksellä kaksi kertaa istutukseen saakka ja nyt jouduttiin hoito tuloksettomana keskeyttämään.
Ystäväni lopetti viime marraskuussa ehkäisyn käytön ja sain nyt ultrakuvan vauvasta, tuosta maailman suloisimmasta nyytistä.
Itku tuli, mutta itkiessäni omaa tuskaani tajusin että itkin myös sitä, ettei parhaan ystäväni kohtaloksi tullut samanlainen piina kuin itselläni on kohtalona.
Tiedon sain postitse, olivat lomalla ja lähettivät ultrakuvan kortin sijaan. Nyt se kuva koristaa jääkaapin ovea ja saa hymyn huulille sillä siihen on liitetty teksti:"odotan että saan hymyillä juuri Teille, kummini"
Itse en lasta saanut, mutta tiedän että saan riesaksi asti nuuhkia vauvan tuoksua, ystäväni on antanut minun näpeltää mahaansa, ottanut mukaan raskauteensa, tunteeseen jota en ikinä ehkä itse koe.
Se on ystävyyttä minusta.