Haluaisin auttaa ihmisiä mahdollisimman konkreettisesti. Ei oikein ole matikka/fysiikkapäätä(ja verenpelkokin vähän tietty hankaloittaa:D)joten unohdan lääkärin ammatin,mutta palomies/sairaanhoitaja/ambulanssikuski/jokin kuntoutustyö/vammaisten kanssa toimiminen kiinnostaisi.
Ongelma on se että olen aika tunteellinen kaveri,siis saatan tosiaan menettää yöunet jos on tapahtunu jollekin jotain ikävää..Niinikään veren näkeminenkin jo tekee pahaa.Eli varmaan vähän "vaikeuttaa" asiaa..Mihin ammattiin voisin suuntautua? Suositelkaa jotain,mä luin vuoden oikeustiedettä,mutta sain tarpeeksi siitä jo mun etiikankin kanssa: Miksi tuhlata elämää ihmisen muovaamien pykälien opettelemiseen ulkoa/ja sitten paperitöihin 8-17.00 eläkkeelle asti kun voisi ihan oikeasti tehdä hyvää.
Ajattelin poliisinkin ammattia,onhan siinäkin paljon auttamista mukana mutta kuulema se sitten menee siihen että istutaan ja kytätään puskissa yilinopeuksia autosta käsin eläkkeelle asti ja päivän kohokohta on munkin ja kahvin ryystäminen Shellillä,sitten kun tapahtuu niin tapahtuu ikäviä kuten perheväkivaltatapauksia ja hirvikolarien selvittelyä.
Ongelma on se että olen aika tunteellinen kaveri,siis saatan tosiaan menettää yöunet jos on tapahtunu jollekin jotain ikävää..Niinikään veren näkeminenkin jo tekee pahaa.Eli varmaan vähän "vaikeuttaa" asiaa..Mihin ammattiin voisin suuntautua? Suositelkaa jotain,mä luin vuoden oikeustiedettä,mutta sain tarpeeksi siitä jo mun etiikankin kanssa: Miksi tuhlata elämää ihmisen muovaamien pykälien opettelemiseen ulkoa/ja sitten paperitöihin 8-17.00 eläkkeelle asti kun voisi ihan oikeasti tehdä hyvää.
Ajattelin poliisinkin ammattia,onhan siinäkin paljon auttamista mukana mutta kuulema se sitten menee siihen että istutaan ja kytätään puskissa yilinopeuksia autosta käsin eläkkeelle asti ja päivän kohokohta on munkin ja kahvin ryystäminen Shellillä,sitten kun tapahtuu niin tapahtuu ikäviä kuten perheväkivaltatapauksia ja hirvikolarien selvittelyä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>verenpelkokin vähän tietty hankaloittaa:D)joten unohdan lääkärin ammatin,mutta palomies/sairaanhoitaja/ambulanssikuski/jokin kuntoutustyö/vammaisten kanssa toimiminen kiinnostaisi.
Hoitajat ja ambulanssikuskit näkee kyllä yhtä paljon/enemmänkin verta kuin lääkärit. Verenpelko menee lähes kaikilta ohi jo opiskelun alkuvuosina. Muakin pyörryttää ja tulee kylmä hiki jos itseä pistetään/vuodan verta, mutta ei, jos on potilas kysymyksessä. Ja sitäpaitsi jos teet jotakin toimenpidettä, niin ethän siinä ajattele, että "hui kamalaa, verta, verta, nyt pyörryn" vaan ajattelet: "leikkaan ihon näin, kuivaan veren että näkee jotakin, tuossa on nuo ja nuo rakenteet, etenenpä tästä näin..." eli ei se niin kamalaa ole kun keskittyy siihen mitä tekee. Sikäli voisit mun mielestä hyvin pyrkiä hoitajaksi/lääkäriksi. Ja suuntautuahan voi alalle jossa ei niin joudu veren kanssa tekemisiin, vaikka kuulokojeita sovittelemaan tai röntgeniin tai psykiatrialle tms. Tai juuri tuo vammaisten kanssa toimiminenkin voisi sopia sinulle.
jos kriteerinä on halu auttaa, ei välttämättä pääse pääsykokeista läpi. siis amk:ssa meille sanottiin, että halu autaa on väärä lähtökohta tälle alalle (koska on eritt. suuri vaara polttaa itsensä loppuun).
sosiaalialalla et voi millään välttää sitä, ettet kohtaisi asioita, että jollekin on tapahtunut jotain ikävää. voit ehkä miettiä, niin, että mahd. vähän kohtaisit sitä.
älä siis mene lastenkoti/lastensuojelutyöhön (tosi rankkoja juttuja joillain). älä myöskään psykiatriselle puolelle. siellä kohtaa myös rankkoja menneisyyksiä, itsemurhan yrityksiä ym. äläkä päihdepuolelle.
helppo paikka olisi varmaan päiväkoti tässä suhteessa (hoitaja/lastentarhanopettaja). sulle vois sopia myös kuntoutustyö (mutta siinäkin voi olla rankkoja juttuja, nuori ihminen menettää kykynsä kävellä auto-onnettomuudessa tms.). vammaistyö voisi sopia myös (sielläkin voi kohtata kaltoin kohdeltuja/hyväkskäytettyjä asiakkaita). entäs vanhustyö, hoitaja/geronomi/ohjaaja.
jos sosiaalialan työt ovat liian rankkoja, ilmottaudu vapaaehtoistyöhön esim. spr:n kautta. sillä tavoin voit auttaa ja sen ohella kouluttautua "vähemmän" rankalle alalle
Veren näkemiseen tottuu, mutta jos kuvittelet ettet tarvi matikkaa hoitoalalle lukiessa niin olet väärässä! Joudut laskemaan lääkelaskuja! Mutta voin sanoa ettei ne ole vaikeita. Itekkään en ole mikään nero matikassa ja niin vaan olen oppinu. Tunteellisuudesta sen verran että jos aiot kyseisille aloille niin uskon että 'kovetut' työtä tehdessä. Työn ohessa oppii kaikenlaista! Ainahan voi vaihtaa alaa jos ei sitten sovikkaan!