Turvallisuus?

Joooooooooooo´ooooooooooo. Itse olen vankilassa ollut töissä myöskin. Ei ollut minun paikka. Maajusseja täynnä ja senhän tietää jokainen millaisen jäykäksi hysterisoinniksi se meno menee. Porukka kasvanut maalla ja ollut töissä vain vankilassa, niin nehän paisuttelee asioita ja juoruaa muiden elämästä, kun se on maalla kiteytynyt tapa kun elämä aika pieneen mahtuu. Lähdin hieman vaativampiin oikeisiin turva-alan töihin ja sellaiseen paikkaan muutenkin missä tilanteet ja ihmiset vaihtuu. En jaksa katsella mitään yksinkertaisia torveloita paisuttelemassa asioita. Ne skarppaa ihan liian näkyvästi, kun tällainen turva-alan konkari katselee nurkkasilmällä ja käyttää energiaa vain siihen mihin tarvii. Vaistoa se homma vaatii, että tietää olla oikeasssa paikassa oikeaan aikaan. Joskus aina linnassa joku hysteerikko sattumalta sai jonkin hivakan pois, mutta paljon meni ohikin sen turhan hysterisoinnin takia. En minä mitään kiljua jaksanut tonkia sieltä. Otin pois jos nokkaan haisi, mutta erikseen en jaksanut alkaa etsimään. Jos joku pullonpohja oli, niin kaadoin vain viemäriin ja puhutin vankia ja uhkasin vetää turpiin oikein olantakaa seuraavalla kerralla. Parempi niin, että jos vanki päihdyttää itsensä niin kokeilee vain onneaan kanssani, koska se leikki ei kauaa kestä kun vanki on lattialla ja villakoiria suu täynnä.
Mielestäni on tosi tyhmää kun porukka penkoo paikkoja sen sijaan että kuulolstelisi tilannetta ja toimisi kun on aika. Yleensä nämä sukkien kääntelijät olivat tonkimassa jotain roskapönttöä silloin kun oli häly päällä. yksinkertaisesti pelko ajaa ne siihen liialliseen ja turhaan tonkimiseen ja touhottamiseen. Ilmeisesti kun on ajatukset niissä pieruisissa vangin kalsareissa, niin ei kerkeä pelkäämään. Sitten se juoruminen ja työkaverin kontrollointi on todella ikävä piirre vankilassa. Moni lahjakkuus menee hukkaan kun imbesillit alkaa kyttäämään ja siksi ei edes kiinnosta mikään, vaan antaa niiden yliinnokkaiden toheloitten päteä. Toimintatilanteesakin on aina niitä minä-minä-pölvästejä, jotka luulee olevansa jotain koviakin taistelijoita kun Hattuniemi vähän kurssilla niitä on opettanut. 99% henkilökunnasta on justiinsa jostaki hevon vitun hornan jeerasta, suoraan paskatunkion päältä työkkärin pakottamana vartijaksi vankilaan.
Mielestäni tasotonta maajussiporukkaa vankiloissa on. Ja sitten justiinsa nämä kirjekurssilla kouluttautuneet vanhat soskut ja muut mummelit vie motivaation nuoremmilta. Se jotenkin vaikuttaa omaan ammatinarvstukseen kun tulee kaikenmaailman mummoja ja pappoja toimistoista kirjekurssilla ja sitten kesävartijoita ilman mitään koulua. En yhtään muuta alaa nyt justiinsa hoksaa minne pääsisi ilman kouluja tai jollakin kirjekurssilla. Että se siitä ammatin vaativuudesta. Saa hyvä mielikuvitus olla jos luulee olevansa kovassakin ammatissa kun on vartijana linnassa. Minäkin luulin että siellä on rankkaa olla töissä, mutta rankinta on tekemättömänä istuminen ja se kun siellä on niitä hysteerisia juoruajia pätemisentarpeinensa niin paljon. Ymmärrän hyvin niitä jotka hakevat saikkua kun ei jaksa sitä apatiaa. Kaikkki niin vanhanaikaista pyrokratiaa ja ruutulapuille kirjoittelua, vaikka netit ja muut on kuitenkin käytössä. Netti oli muuten pelastus monesti siinä tylsyydessä, mutta sitäkin eräät jaksoi kytätä, että kuinka paljon muut käyttää ja mitä sivuja katselee.

Tämä suomi24 ja vankeinhoito oli usein esillä monilla kun kolmen unnin mittaiselle ruokikselle lätivät veronmaksajat rahoilla.

Mutta vankilatyö on niin helvetin tylsää istumista, että harva jaksaa sitä. Kun rehellisesti ei voi laittaa levyksi, vaan koko ajan pitää pinnistellä jotta kyyläävät työkaverit ei narauta ja juorua pomoille.
Oli siellä sellaisakin ylivartijoita joilla oli homma hanskassa, eli niiden vuorolla otettiin aina iltanokosiakin:)Miksi nipottaa jos ei ole pakko?

Itse ainakin ammattilaisena nukuin esimerkiksi sairaalavartiossa 20 minuutin pätkissä. koskaan ei vanki karannut, mutta yritti kylläkin karata nukkuvalta pampulta. Heräsin aina, koska se on sitä ammattitaitoa että voi ottaa viileesti kovassakin tilanteessa. Kerrankin vanki lähti kun huomsi että nukun. Seurasin poikaa varjona ja tutustuin hieman vangin maailmaan karkutilanteessa. Viimeisellä ikkunalla vanki katsoi alas ja alkoi edellisen vartijan vuorolla sairaalan puhelimella tilaamalleenen kuskille huutamaan, että olla valmiina hän hyppää alas, niin minä laitoin käteni hänen olkapäälleen ja sanoin "minne matka", niin se lamaantui aivan täysin. Pukkailin hänet sängyllä lamaantuneena takaisin huomeeseen ja jatkoin uniani. En jaksanut mitään raporttia kirjoittaa,koska ihan turhaahan se on, kun ei siitä mitään sanktiota tule kenellekkään. Vartiopäällikkö vain joutuu laiskana paskana töihin.
Järkeä saa siis käyttää, vaikkakaan se työyhteisö on niin kaavamaista junttiporukkaa ja muita pientä elämää eläviä peruskyrpiä.

Ok, eiköhän se ollut tässä.