Mua kyllästyttää olla mun yhden kaverin kanssa. Se oli ennen mun paras kaveri mutten tiedä onko se enää. Se ei puhu ikinä mitään, ja mullekkaan ei tuu mieleen mitään mistä sen kans vois puhua. Jos mä oon sen kanssa, kumpikaan ei puhu paljon mitään, ja on tosi tylsää. Kuitenkin mä oon tuntenut sen jo 10 vuoden ajan. Ennen se kyl puhu jonkun verran, mut ei enää. Ihan mukava se on, mutta liian hiljainen. Mitähän mun pitäis tehä?
Mun kaveri
on ihan tylsä.
3323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No nyt kyllä alko pelottaa, kuitenkin joku mun kaveri siellä kirjottelee, täsmäis toi 10-vuottakin.. No mutta tuskin oot.
Ootte varmaan kasvaneet jotenkin erilleen..? Niin käy joskus ja se on ikävää. Kuunteletteko eri musiikkia, liikutteko eri porukoissa, onko teillä eri ajatusmaailmat, tms.? Koska mä en ainakaan keskinyt yhdelle kaverille mitään juteltavaa, koska hänestä tuli kunnon pissalissa. Kun ei ole mitään yhteistä, niin on aika hankala jutella.
Jos erilleenkasvusta ei kuitenkaan ole kyse, niin olisiko kaverillasi jotain huolia? Ja mikset voi jutella hänelle samoja asioita kuin silloin ennen? Mitä on tapahtunut?
Sinuna tekisin jotain kivaa ja erilaista hänen kanssaan. Jos vaan istutte jomman kumman huoneessa niin voi olla aika hankala keksiä puhuttavaa. Sen sijaan vaikka ostoksilla, hampurilaisella, tms. on helpompi jutella kun voi vääntää juttua vaikkapa vaatteen ulkonäöstä tai hampurilaisen pihvin koostumuksesta. Minusta ainakin on helppo olla sosiaalinen shoppaillessa, vaikka mitään ei edes ostaisi. Kunhan kiertelee vaan jossain.
Ja voihan hänkin tuntea sinua kohtaan samoin, että hitsit kun susta on hiljanen tullut kun et puhu. Hänen päässään voi liikkua ihan samoja juttuja kuin sinulla, että "mitäköhän mä nyt sanoisin tolle.." Harvoin kukaan ihan muuten vaan on kaverin kanssa täysin hiljaa.
Miulla on myös tuollainen kaveri.. tuon tapanen. Ollaan tosin oltu kavereita nyt joku 4-5 vuotta. Se oli ala-asteella mun ja parin muun mun kamun kanssa samoissa porukoissa. Se on tosi hiljanen ja ujo, eikä sillä ole muita kavereita.
Nykyään se on todella ärsyttävää, kun se melkeinpä kirjaimellisesti minun kyljessä kiinni. :/ Se seuraa varsinkin minua kun varjo. Eikä tälle tytölle voi sanoa edes nätisti, että antaa edes vähän tilaa, kun se hermostuisi. Hän on oikeastikin todella herkkä. Suuttuu tosi helposti.
Aika kurja tilanne.. mutta viettäkää aikaa tosissaan enemmän yhdessä. Ehkä se siitä paranee. Tsemppiä vaan. :) Voitko sinä sitten kertoa, miten vosin kertoa kaverilleni että antaa minulle tilaa? :)
Ikävä tilanne sulla. Mä oon aina ollu rehellisyyden kannalla. Jos typykällä ei oo mitää muita kavereita, voit ihan rauhassa suututtaa sen. Tietty kannattaa olla ystävällinen ja reilu, mut sanoa asiat sillee ku ne on. Sanot, että "hei, oot kiva kaveri, mutta saisinko välillä omaa rauhaa. musta tuntuu vähän liian ahtaalta nyt. ei oo tarkotus loukata, mut kaipaan vaan enemmän tilaa." tai miten nyt itelles on tyypillistä puhua kavereilles. Tärkeintä on että oot tosissas, puhut ystävällisellä äänellä mut lujasti.
Voit myös mainita siitä, että sua harmittaa että suututat sen sanomalla noin - koska et tarkota loukata. Mut ajattelehan nyt itsekin järkevästi: jos se hermostuu siitä että oot todellinen ystävä sille ja sanot niinku asiat on etkä pidä esillä semmosta ihme näytelmää, niin saa kyllä hermostua ihan rauhassa. Antaa sen pitää palautumisaikansa ja sit ku se on saanu suuttumisestaan tarpeekseen, otatte sen iloisesti ja ystävällisesti vastaan. Etenkin siis jos sulla on muutakin kaveriporukkaa, niin sanot niille että saa luvan ottaa sen tytön mukaan juttuihi, mutta että ne pitää sun puolia kummiski. Ok?
Tää ois ainaki semmonen keino mitä ite käyttäisin sun tilanteessa. Itellä iteasiassa oli joskus samantyylinen tilanne ja hoidin sen vähän liiankin jyrkästi. Sanoin lopullisesti heipat, taino en lopullisesti mut kuitenki sillee että "en jaksa sua yhtään, häivy mun elämästä"-tyyliin. Ku molemmat sai rauhottua omia aikojaan, meistä tulikin ihan hyvät kaverit ja molemmilla on omat elämät :) Mut ei me enää samalla tavalla hengailla ku ennen vanhaan, ja se välillä vähä harmittaa. Mut uskon, et elinikäinen tuttavuus siitä tuli, et varmasti pietään yhteyttä. Siihen meni aikaa et päästiin tähä tilanteeseen mut uskon et sä pystyt kyllä sanoo tarpeeks pehmeesti asian ettet oo niin ikävä sille tytölle ku mä olin sille mun kaverille. Tsemppiä! Kerro kui kävi!