HUOM; Provosoivasta otsikosta huolimatta pidän opiskelua tärkeänä!
Kävin ysiluokan koululääkärintarkastuksessa ja lääkäri sanoi minulla olevan jotain lievään skolioosiin viittaavaa (ei ole ennen mitään semmoista ollut) ja että olkapääni eivät ole ryhdissä, vaan silleen lysyssä eteenpäin. Sen olen itsekin huomannut, sillä äiti on huomautellut.
Syyksi epäilen ja olen aina epäillykin vahvasti reppuani. Mietipä itse, kun selässäsi kulkee jotain painavaa. Väkisinkin sitä on vähän etukenossa, ettei vaikka lennä takaperin nurin, tms. ja kantaakin jaksaa paremmin. Koulupäivän aikana todella huonolla tuurilla voi eksyä lukujärjestyksessä päivä, jolloin täytyy raahata 14 kirjaa. Onneki meillä tässä jaksossa pahin päivä on "VAIN" kymmenen kirjaa. Repussa kulkevat myös tietenkin penaali ja muu pieni tarpeellinen, sekä tietenkin kerran viikossa liikuntakamppeet. Meillä on pienet kaapit, mutta ne maksavat, eikä meidän luokkamme saanut niitä tänä vuonna, koska edellisenäkin vuonna olimme kieltäytyneet. Siispä kannan reppua kävellen 2km koulumatkan, (yhteensä siis 4km) ja lisäksi kaikki välitunnit. Olen hento ihminen, ja se TUNTUU PAHALTA SELÄSSÄ JA HARTIOISSA! Kuitenkin olen raahannut sitä kaikki nämä vuodet enempiä mukisematta. Vähän päälle 2v vanhaa reppua olen paikkaillutkin jo pariin otteeseen, koska se vaan ei kestä. Mites selkä sitten?
Repun lisäksi painavat myös murheet ja stressi. Opettajien yhteistyöttömyys on rasittavaa, kun kaikki määräävät samaan aikaan omia isompia projektejaan ja esitelmiään kotiin pakerrettavaksi ja jokainen toitottaa, että "panostakaa tähän, tämä on numeron kannalta tärkeä!" Se vie paljon, ihan liikaa aikaa rakkaalta harrastukselta, jota pidän tulevaisuutenani.
Jos projekteja ja kokeita ei ole tiedossa, olen muuten vaan ihan kuitti koulupäivän jälkeen. 7 tuntia meidän luokassamme ei todellakaan ole mitään terapiaa mielelle, - päin vastoin pientä hulluksi tulemisen tunnetta leijuu toisinaan ilmassa. Huono luokkahekemme stressaa. Lisäksi muut paineet kouluyhteisössä väsyttävät, ja niitäkin enemmän ala-aste aikaiset arvet.. Ei niitä aina pääse pakoon edes nukkumaan mennessä. Olen siis koulupäviän jälkeen sen verran henkisesti & fyysisesti uuvuksissa, että kun saan läksyt kunnialla tehtyä, en oikeastaan jaksa kuin rentoutua netin ääressä loppuillan, jopa kitaraan tarttuminen tuntuu nytkin liian raskaalta.
Aikuisille; älkää valittako, että olemme huonoryhtisiä, nettiriippuvaisia, masentuneita ja aikaansaamattomia vätyksiä, vaan tehkää tälle jotain.
Joo kunhan ruikutin, en mä mitn keskustelua vaadi sen enempää, kiva jos luit.
Paitsi se olisi kyllä mukava tietää, helpottuukohan tämmöinen yhtään lukiossa vai päinvastoin?
Kävin ysiluokan koululääkärintarkastuksessa ja lääkäri sanoi minulla olevan jotain lievään skolioosiin viittaavaa (ei ole ennen mitään semmoista ollut) ja että olkapääni eivät ole ryhdissä, vaan silleen lysyssä eteenpäin. Sen olen itsekin huomannut, sillä äiti on huomautellut.
Syyksi epäilen ja olen aina epäillykin vahvasti reppuani. Mietipä itse, kun selässäsi kulkee jotain painavaa. Väkisinkin sitä on vähän etukenossa, ettei vaikka lennä takaperin nurin, tms. ja kantaakin jaksaa paremmin. Koulupäivän aikana todella huonolla tuurilla voi eksyä lukujärjestyksessä päivä, jolloin täytyy raahata 14 kirjaa. Onneki meillä tässä jaksossa pahin päivä on "VAIN" kymmenen kirjaa. Repussa kulkevat myös tietenkin penaali ja muu pieni tarpeellinen, sekä tietenkin kerran viikossa liikuntakamppeet. Meillä on pienet kaapit, mutta ne maksavat, eikä meidän luokkamme saanut niitä tänä vuonna, koska edellisenäkin vuonna olimme kieltäytyneet. Siispä kannan reppua kävellen 2km koulumatkan, (yhteensä siis 4km) ja lisäksi kaikki välitunnit. Olen hento ihminen, ja se TUNTUU PAHALTA SELÄSSÄ JA HARTIOISSA! Kuitenkin olen raahannut sitä kaikki nämä vuodet enempiä mukisematta. Vähän päälle 2v vanhaa reppua olen paikkaillutkin jo pariin otteeseen, koska se vaan ei kestä. Mites selkä sitten?
Repun lisäksi painavat myös murheet ja stressi. Opettajien yhteistyöttömyys on rasittavaa, kun kaikki määräävät samaan aikaan omia isompia projektejaan ja esitelmiään kotiin pakerrettavaksi ja jokainen toitottaa, että "panostakaa tähän, tämä on numeron kannalta tärkeä!" Se vie paljon, ihan liikaa aikaa rakkaalta harrastukselta, jota pidän tulevaisuutenani.
Jos projekteja ja kokeita ei ole tiedossa, olen muuten vaan ihan kuitti koulupäivän jälkeen. 7 tuntia meidän luokassamme ei todellakaan ole mitään terapiaa mielelle, - päin vastoin pientä hulluksi tulemisen tunnetta leijuu toisinaan ilmassa. Huono luokkahekemme stressaa. Lisäksi muut paineet kouluyhteisössä väsyttävät, ja niitäkin enemmän ala-aste aikaiset arvet.. Ei niitä aina pääse pakoon edes nukkumaan mennessä. Olen siis koulupäviän jälkeen sen verran henkisesti & fyysisesti uuvuksissa, että kun saan läksyt kunnialla tehtyä, en oikeastaan jaksa kuin rentoutua netin ääressä loppuillan, jopa kitaraan tarttuminen tuntuu nytkin liian raskaalta.
Aikuisille; älkää valittako, että olemme huonoryhtisiä, nettiriippuvaisia, masentuneita ja aikaansaamattomia vätyksiä, vaan tehkää tälle jotain.
Joo kunhan ruikutin, en mä mitn keskustelua vaadi sen enempää, kiva jos luit.
Paitsi se olisi kyllä mukava tietää, helpottuukohan tämmöinen yhtään lukiossa vai päinvastoin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Siitä epäterveellisyydesta nyt tiedä, mutta varsinkin 8. ja 9. luokka ovat olleet aivan tuskaa. Koko ajan pitää lukea kokeisiin ja läksyjä tulee aivan sikana. En edes muista koska olisin tullut koulusta pirteänä ja iloisena. Harrastuksenkin lopetin, koska koulu kärsi liikaa ja ei ollut enää yhtään vapaa-aikaa koulun ja sen lisäksi. Onko siinä mitään järkeä? Minulla on keskiarvo noin 9 pintaan ja peruskoulu loppuu keväällä ja lukioon on tarkoitus suunnata. Jotkut sanovat, että ei siellä yhtä raskasta enää ole, mutta jotkut taas että jo ekan jakson jälkeen tekisi mieli itkeä, kun ei jaksa. Ehkä tämä paasaus nyt riitti, mutta oikeasti ei tämä koulu todellakaan ole ihanaa. Poikaystävän ja ystävien takia sinne jaksaa aina raahautua. En tosin tiedä kuinka kauan.
Ei se välttämättä helpotu lukiossakaan tai oikeastaan se riippuu ihan kurssivalinnoistasi. Tällä hetkellä joudun pahimmillaan kantamaan yhdeksän kirjaa. Minulla on myös ryhti todeeella huono ja toinen olkapääni on selvästi alempana kuin toinen. :D Että sitten kun ollaan vanhoja mummoja niin raahaan varmaan päätä maassa...
Mun mielestä tuo opettajien yhteistyökyvyttömyys on ihan kauheeta. Kukaan ei tiedä mitä projekteja on aloitettu, eikä kukaan koskaan keskustele oman kurssinsa tavoitteista.. aivan uskomatonta. Opettajat ovat sentään työtovereita. Ei ole liikaa vaadittu, että edes vähän keskusteltaisi opetussuunnitelmasta. Sitten jotkut saa aina kauheat huudot kun läksyt on tekemättä. Miten väsymykseltä edes jaksaa? Oppilaatkin tuntuvat tietävän toistensa tunneista enemmän kuin opettajat.. :/
Itselläni ei ole selän kanssa ongelmia, mutta voin vain kuvitella tilanteesi.. :< kurjaa.
luulen että se vain pahenee lukiossa :( Ainakin nyt kun katson siskoani,joka paiskii hommia päivästä toiseen...Ellei hän sitten tee läksyjä, niin hän lukee johonkin kokeeseen,joka on kylläkin on vasta joskus tyyliin 3-4viikon päästä,mutta kun hän ei kuulemma ehdi muulloin lukea,koska sitten on taas jo muita kokeita :( Mutta koeviikot...Ne vasta ovatkin yhtä painajaista :( Siskoni itkee varmaan joka ilta ettei hän ehdi millään lukea ja valvoo aina reilusti yli puolen yön :( Kerran hän ei ollut nukkunut yöllä ollenkaan! :(
Mutta eihän se toki kaikilla varmaan näin ole.Siskoni nyt vain ottaa lukion vähän turhankin vakavasti ja haluaa läksyissä ja joka kokeessa pyrkiä täydellisyyteen,mutta kurjaa sitä vain on katsella :( Ainakin kun itselläni on häneen verrattuna niin helppoa...Mutta näkyyhän se hänen ahkeruutensa kuitenkin numeroissa,mutta samoin näkyy myös minun laiskuuteni...
Olen aivan samaa mieltä. Mullakin joskus tulee hartiakipuja. Koulupäivät venyvät iltapäiviin asti, eikä aikaa jaa muuhun kuin läksyjen tekoon, kotona olemiseen ja rakkaaseen harrastukseen. Olisi niin paljon ulkonakin tekemistä.
Vaikken ole ylä-asteella on koulu silti epäterveellistä.Liikunta tunnista puhumattakaa.Ope pakottaa sen minkä kerkee.Jos vaikka on joku trauma jäänyt jostain.Esim.Minun kamu kerran teki kieppiä.se pitosi ja löi itsensä johonkin lautaan.Ei sille pahoin käynyt,mutta hän sai trauman kiepin tekemisestä.
Ope kuitenkin on pakottanut häntä tekemään kiepin.