Onko kenelläkään kokemusta Olympus E-330 järkkärin käytöstä? Olisi kiva kuulla, kun on kyseinen kamera on alkanut kiinnostaa.
Olympus E-330
olympos
11708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuo kamera on ilmeisesti hyvin suurelta osin sama kamera kuin panasonicin L1 ja leican digilux 3.
Eli 4:3 kuvasuhdekamera johon käy useamman valmistajan linssit.
Eli ainakin olympuksen ja leican 4:3 linssit ja leican R-sarjan linssit adapterilla.
Mielestäni mielenkiintoinen vaihtoehtokamera uudella ajattelulla, mutta ilmeisesti sekä olympuksella ja panasonicilla ja siten myös leican digiluxilla on ongelmia jonkinverran kohinan kanssa korkeilla ISO arvoilla kuvattaessa.
Kamera muuten ei ole ihan pieni. Tai ainakaan pari kertaa lentokentällä ihmetelty digilux 3:nen. Linssin kanssa se on melkoinen möhkäle.
Monissa testeissä ainakin panasonicin paketti tuolla leican uudella linssillä on kehuttu varsin hyväksi ja ko. linssi kaikkein parhaimmaksi pakettilinssiksi mitä markkinoilta löytyy.
Itse en pitäisi sitä pakettilinssinä vaan oikeana linssinä.
En tosin tiedä onko olympusta testattu niinkään mutta ainakin tuosta samaan tekniikkaan perustuvasta panasonicista on testejä.
Itseäni hiukan hotsittais sikäli että nurkkiin on kertynyt noita Leican R-sarjan kakkuloita ja tuolla yhdistelmällä ne sais aika edullisesti digiaikaan. Tosin ko linssit saa myös Canoniin kiinni joten katellaan nyt;)
Panasonic DMC-L1 ja Leica Digilux 3 puolestaan ovat lähes identtisiä, ja ne pohjautuvat E-330:een. E-330:ssa on kuitenkin kaksi kertaa paremmin hyödynnetty Live view-ominaisuudet, koska siinä on toinen pelkästään live-kuvalle tarkoitettu kuvakenno. Täältä voi opiskella aiheesta enemmän: http://www.dpreview.com/reviews/olympuse330/
Ja mitä tulee kuvakohinaan, väittäisin, että jos EOS 350D:llä ja E-330:lla otettaisiin samasta kohteesta testikuvat samalla ISO-arvolla raw-muodossa, ei kohinoissa juurikaan eroja löytyisi. Eikös se niin ole, että Canonilla on markkinoiden parhaat kohinan vähennysalgoritmit ja siksi se päihittää jpeg-kuvauksessa kaikki muut? Itse en pidä näistä Canonin "muovilook-kuvista".
jaa? Tuota eroa en tiennytkään. No kumminkin samaa lookkia ja tekniikkaa noissa kaikissa kolmessa kamerassa on silti.
Olen samaa mieltä noista liian kliinisistä ja "muovisista" digikuvista.
Olen nääs filmimies;) Niissä on sitä jotain.
Ei vaan, kameroita on joka lähtöön, digiin vaan en innostu, tykkään kuvan ilmeestä jota löytyy filmistä etenkin. Niitä digejäkin mulla on jokunen kappale.
Mutta, siihen kohinaan. Jos muistini pelaa, niin jostain olin lukevinani jonkin, ehkä juuri tämän, Olympuksen kohinaongelmista. Siis keskimääräistä suuremmista, mutta en nyt sitten ole varma mikä malli se oli.
Kohinaa on muuten filmilläkin kahden laista. Opin sen tänään. Kokeilin tuota tänään saapunutta Coolscan 5000:sta skanneria ja onhan sitä värikohinaa siinäkin kun katsoo 100% 5959x3946 kokoista diakuvaa;)
Tätä en huomannut aiemmassa Epsonin 3200:lla. Sillä sen erotuskyky on pienempi. Mutta kuvan laatu on uskomattoman paljon parempi tuossa Coolscanissa. Terävyys ja haamukuvat kaikki tipotiessään.
Voin kertoa ettei kuvissa ole pätkäälään muovisuutta;)
Niin se toinen "kohina" on rae, mv-kuvissa se on nautittavan näköistä kun kuva on muuten hieno.
E-330:n näyttöä voi myös kääntää ylös ja alas; Panasonic:ssahan se ei ole käännettävä. Se on itse asiassa koko jutun ydin. Kun on käännettävä näyttö, voi ottaa esim. makrokuvia helposti - makaamatta maassa. Mutta ensi maanantaina Olympus julkistaa kaksi uutta järkkäriä. Molemmissa pitäisi olla tämä live view.
Ai filmimiehiä, nice! Minä aloitin valokuvausharrastuksen kolmisen vuotta sitten - digikameralla. Nyt on alkanut kiinnostaa kunnollisen filmikameran hankkiminen. Joku Olympuksen OM olisi kiva. Todella vähän olen filmille kuvannut, mutta tiedän, että jälki ei ole digin näköistä.
Ja vielä tuosta kohinasta. Kauheasti sen merkitystä kyllä paisutellaan. Filmimaailmassahan rakeet ovat suurempi ongelma kuin kohinat digeissä. Tai ongelma ja ongelma - siitä kohinasta kun voi jopa tykätä. Minulla on omat metodini, kun haluan vähäkohinaisia kuvia Olympuksellani(E-500). Kuvaan aina raw-kuvia, valotan oikein(yleensä ylivalottaen vähän), enkä kehittäessä käytä yhtään kohinanvähennystä. Tuloksena on rakeinen, mutta melko detaljirikas kuva. Muistuttaa muuten filmiraetta! Harvemmin edes haluan leikkiä kunnollisella kohinanpoisto-ohjelmalla, mutta sellainenkin löytyy.
Tämän pohjalta totean, että Olympuksen kameraprosessorit ovat kilpailijoita heikommat: kohina vain sumennetaan surutta pois, jolloin yksityiskohdat katoavat. Ei näin!
"Kun on käännettävä näyttö, voi ottaa esim. makrokuvia helposti - makaamatta maassa."
Miksi makrokuvat pitäisi ottaa maassa makaamalla, jos kohde on vaikkapa pöydällä?
joo, jos makrokohde on pöydällä niin ei tarvita kääntyvää live-view näyttöäkään.
Mutta sen voi kuvitella olevan hyödyllinen jos makaa ojan pohjalla ja tulee mieleen vasta sitten, että voisko tän tehdä jotenkin muuten;)
Olympus miehelle: RAW ylivaloitus, en ole aivan varma, mutta itse tekisin ehkä päinvastoin eli RAW alivaloitus.
Jos ylivalottuessa palaa kohde puhki, niin se on silloin puhki eikä siitä muuksi muutu. Tämä tietysti sen rajoissa paljon RAW:ssa on varaa valotuksen suhteen myös ylivalottaessa.
Kunnon filmikamera on hyvä ja hauska peli. Mulla on noita filmikameroita 4-5 kappaletta joita jopa käytän säännöllisesti. Vanhin jota käytän on vuoden -65 mallinen Leica M3, siihen käy aivan pakasta vedetyt linssit tai sitten alkaen -54 tehdyt lasit.
Uudemmat on sitten uudempaa Leican M- ja R-sarjaa ja onpa mukava Nikonin FM2:kin.
Erityisesti tuo FM2 ja Leican M-sarja ovat kivoja siitä, että ne toimivat täysin ilman sähköä :)
Silloin kun mua laiskottaa makaan siellä ojan pohjalla ja käytän digijärjkkäriä mikronikkor putkella.
Siksihän sitä kohinanvälttämiseen tarkoitettua tekniikkaa kutsutaan. Minun kamerallani jos alivalottaa edes puolen aukon verran ISO800 tai ISO1600:lla, ovat kuvat yleensä käyttökelvottomia - tai vaativat vähintäänkin todella ronskia säätöä. Toki pitää varoa huippuvalojen puhkipalamista, ihan oikein.
Itse asiassa koko tuo kyseisen tyylin omaksuminen vaati harjoitusta jonkin verran. Joissain tilanteissa voi ylivalottaa jopa aukon verran mutta toisinaan taas ei parane pahemmin puoltakaan. Raw:ssa on tosiaan sekin etu, että jos kuvasta jokin pikkuruinen osa-alue palaa puhki, se voidaan ehkä vielä pelastaa alivalottamalla kehitysvaiheessa.
Että suht kätsyä tämä on, monet hyvät kuvat vähässä valossa olen näillä menetelmillä saanut. ;)
Kyllä Canonin kuvalaatu on RAW:llä parhaimmillaan eikä sen kuvat mitään muovilookkeja ole. Itse vaihdoin merkkiä koska edellisellä rungolla kuvan terävyys oli hukassa, ei auttanut vaikka olis primellä kuvannut.
Kuvaan pääasiassa ihmisiä ja muovilookki ei ole todellakaan Canonin ominaisuus, ihon pintarakenteen ja yksityiskohtien toistuminen on hyvän henkilökuvan tekninen perusedellytys, liiallista terävyyttä on paljon helpompi softata kuin surkealla kameralla otetun pehmeän kuvan parantaminen. Softattu kuva ja muovilookki ova 2 eri asiaa.
Vähäiseen kohinaan pääsee myös Nikonin D50:llä, ihme kyllä D200 kohissee kait enemmän mutta sekin mulle kelpaisi. Olympuksella ei sopivia malleja sitävastoin tällä hetkellä löydy...
...on hyvä juttu.Jotta homma onnistuis kunnolla, se vaatii RGB-histogrammin kamerassa kirkkaita värejä kuvatessa varsinkin.
Niin mietin tuota jopa aukolla ylivaloittamista, niin eikö se ole sama ISO 1600:lla valottaa 800:n mukaan. Eli -0 siihen verrattuna jos valottaisi suoraan 800:lla.
Noh, ite olen vakavammin kuvannut filmillä jolla kohina on lähinnä raetta ja siksi suosinkin linssejä joiden valovoima on erittäin hyvä. Sillä voittaa pari aukkoa ja en oikein ole tottunut tuohon 800-1600 herkkyyksiin muuten kuin pushaamalla 400:sen filmin 1600-2700:ksi.
onko vinjetointia ,onko pehmeyttä piirrossa.