Kun katselen yli meren,
nyt valkean ja jäisen,
muistan lämpimän veresi,
suontesi sykkeen,
rakkautemme hehkun.
Saman meren suolainen vesi
oli silloin yhteinen sylimme.
Se pesi surun ja pelon,
jota kannoimme salaa,
jos toisen syli ei lohduttanut.
Nyt jäljellä on vain meri,
valkoinen ja jäinen.
- Ei mitään lohdutusta.
nyt valkean ja jäisen,
muistan lämpimän veresi,
suontesi sykkeen,
rakkautemme hehkun.
Saman meren suolainen vesi
oli silloin yhteinen sylimme.
Se pesi surun ja pelon,
jota kannoimme salaa,
jos toisen syli ei lohduttanut.
Nyt jäljellä on vain meri,
valkoinen ja jäinen.
- Ei mitään lohdutusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mun toiveeni kantaa
luokse rakkaani kaivatun
jäiset maisemat ei estä rantaa
jonne syömmeni laskeutuneen
siellä kohtaan sun syömmeni armaan
alla palmujen varjossa
siellä istumme illoin vain
kahden rakkauden haaveissa
Hyvää iltaa Lekart toivoo EC
Iskelmiin perustuva runous toistaa itseään, eikä herätä kuin käsityksen kovasta yrittämisestä.
Sana rakkaus ei tee rakkautta.
Kun saan lukea. >Kiitos yöhösi
vastaan;
Jäinen valkea meri
avaa sylinsä
eteesi keväisen koleana.
Kuinka sen kylmä hohka voikaan
herättää menetetyn rakkauden
ja kirvoittaa tuntemaan
hänen suoniensa elävän ja kiihkeän sykkeen ?
Sulattaa rautajään
avata eteesi sinisen veden
jonka sylissä koitte rakkauden
ja joka kätki surut ja pelot.
Edessä edelleen vain jäinen meri
valkoisen kylmä kangas
lohduttomuutesi kätkijä.
Kun jäljellä ei ole mitään
joka tässä hetkessä
kertoisi rakkaudesta
- kun jäljellä on vain
yhäkin polttavat haavat.
kommenteistanne ja jopa runoista vaatimattomaan runoon.
Siinä suhteessa se kyllä on hiukan poikkeuksellinen, että kirjoitin sen ensin mitallisena. Mutta hetken mietittyäni riisuin siltä riimin kahleet.