Olen nyt päättänyt erota. Kuitenkin vähän jännittää lapset: miehelläni ja minulla ei kummallakaan ole mitään vähänkään vakavampia ongelmia taustalla. Haluan kuitenkin lapset itselleni, enkä luota siihen että kasvatusvastuu kuuluu automaattisesti äidille. Miten tulisi toimia tässä tilanteessa että pääsisin ukosta mahdollisimman siististi ja riidattomasti eroon, ja että saisin itselleni lähivanhemmuuden ja tulevalle ex-ukolle tapaamiset tyyliin joka kolmas viikonloppu ja joka toinen joulu?
Mahdollisimman siisti ero
Kohta eroava
181435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos ette pääse sopuun lasten asumisesta/tapaamisista niin oikeus ratkaisee. Ja silloin riski on että päätyvät isälleen on n 33% - ja jos saat lähihuoltajuuden niin tapaamisoikeus on paljon laajempi. Lapset asuvat silloin isänsä luona vähintään n kolmasosa ajasta.
Ehkä olisi parempi sopia asiasta ...
todennäköisesti joka toinen viikonloppu ja lomista sovitaan erikseen!
Nykyään suositaan laajoja tapaamisia - tyyliin joka-toinen-vkl to-ma toisella viikolla arkitapaaminen, neljä viikkoa lomaa ja pyhät jne vuorovuosin. Ja isällä tosiaan aika suuri mahdollisuus saada lähihuoltajuuden.
Haluaako itse lähihuoltajaksi? Jos ei halua niin silloinhan asia on selvä eli siän saat huoltajuuden. Kysy isältä että miten haluaa asian hoidettavan.
Jos mies suostuu etävanhemman rooliin, se on hyvä ja niin sovitaan. Jos ei, mennään oikeuteen ja enkä sen jälkeen tarvitse hänen hyväksyntää.
Haluan viettää lasten kanssa mahdollisimman normaalia perhe-elämää, eikä tähän mitään ulkopuolista (tuleva eksä) kaivata tapaamisoikeusralleineen.
Niin oikeus päättää kummasta tulee etävanhempi - ja etävanhempi saa sitten laajan tapaamisoikeuden. Nykyään pyritään siihen että lapsi saa asua ja elää normaalia perhe-elämää sekä isän että äidin kanssa. Oikeus ei mieti mitä vanhemmat haluavat - vaan mitä lapselle olisi parasta.
Sinulla on hauska käsitys sopimisesta:
asia on sovittu jos tehdään kuten MINÄ sanon.
Eli tosiasiassa et aio sopia.
Sinä et muuten ihan niin vain pääsekään "tapaamisoikeusrallista", nimittäin sinun on onneksi aika vaikea evätä toiselta vanhemmalta tapaamisoikeutta.
Koko kysymyksesi on mielestäni aika kamala (suomensin sen sinulle jos vaikka ymmärtäisit paremmin mitä kysyit):
"Miten tulisi toimia että lasten paras sivutettaisiin ja tyydyttäisi äidin haluihin.?"
Siksi kysynkin onko pelkästään omaa iloaan ajatteleva äiti oikeasti hyvä huoltaja..
Raskasta ja kallistakin...
Oikeus ei vaan 'määrää', vaan tekee ratkaisunsa lapsen parhaan näkökulmasta: lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Ei siten, että toinen vanhempi yksioikoisesti yrittää kiistää sitä (toiselta ja samalla myös lapselta).
Ja todellakin, et pysty yksin sitä määrittämään, mikä on lapsen etu / paras.
Onnea valitsemallesi tielle, siinä tulee vielä monta mutkaa asenteellasi.
Haluat viettää NORMAALIA PERHE-ELÄMÄÄ ilman ULKOPUOLISTA ISÄÄ.
Normaaliin perheeseen, jossa on lapsia kuuluu myös isä. Ilman isän panosta ei olisi lapsia alun perinkään. Ei isä siis ole ulkopuolinen. Lapset tarvitsevat isääkin. Eikä pelkästään olemassa oloonsa, vaan myös kasvamiseen.
Kyse on lasten oikeudesta isään, ei isän oikeudesta lapsiin. (Vaikka kyllä normaali-isällekin sen oikeuden soisin.)
että se tehdään haluamallasi tavalla ja marsiijärjestyksellä ? ? ?
Kyseessä ei ole sovinto, vaan ja ainoastaan sanelua, miten toimitaan.
Toki voitte mennä oikeuteen, mutta raskaasti tulet pettymään, sillä jos EI MITÄÄN normaalista poikkeavaa taustoista löydy, et vain häviä, vaan myös maksat koko lystin.
Lasten etu on että lapset tapaavat vanhempiaan vuoroviikoin, ehdottomasti! Kai ajattelet tässä tapauksessa ensin lapsia?
on se, että he saavat jäädä äitinsä luokse, tutun ja turvallisen henkilön kasvatettaviksi. Minä olen ensisijaisesti ollut se joka on lapsia hoitanut syntymästä saakka, ja minun luona niillä on parempi olla.
että lapsilla on SINUN luonasi parempi olla. Se on vaan sinun luulosi. Ihan yhtä hyvä niillä on varmasti olla isänsä luonakin.
Ei todellakaan lähivanhemmuus AUTOMAATTISESTI kuulu äidille. Ja sinun tapauksessa, vain tekstisi perusteella, ikävä kyllä pakko ajatella: että onneksi! Tuolla asenteella "pääsisi siististi eroon" - "saisin lapset itselleni" - ei osoita kovinkaan kypsää äitiä!!! Tällaisissa tapauksissa on erityisen hyvä, että on ulkopuolinen taho (lastenvalvoja/oikeus), joka esim olosuhdeselvityksen perusteella selvittää, mikä on LAPSEN ETU - sillä kuitenkin se on ainut ja oikea punainen lanka - on äiti taikka isä mitä mieltä tahansa.
provo ja vielä sait noi tosikot varpailleen
provo, mutta kyllä tuollaisia puupäitä voi olla oikeestikin
toimitkin, tuo ei tule onnistumaan mikäli mies tahtoo pitää yhteyden lapsiinsa.
Kukaan mies ei suostu tuollaisiin järjestelyihin.
Kenenkään äidin ei myöskään pitäisi ajatella tuolla tavalla. Se todistaa vain, että lastesi etua et kykene ajattelemaan vaan haluat lapsistasi pelinappuloita joilla kiristät lasten isää ja jatkat kiusaamista niin kauan kuin he sinun aseenasi ovat.
Todella itsekästä ja julmaa ajattelua sinulla.
Jos moisella konsaptilla alat eroa järjestelemään, tappelua tulee taatusti. Ja vielä jos "likaiseksi" ero menee, "järjestelysi" kääntyy sinua vastaan, "yritätähän" vieroittaa/eristää isää lapsistaan.
"Normi" tapaamiset ovat yleensä, joka toinen vkl, etä-vanhemman luona, samoin vuorottelulla menevät ns. juhlapyhät. Mitä taasen tulee siihen, kumman luokse lapset jäävät; yleensähän se vanhempi, ken jää asuntoon asumaan