Hei.. Tuntuuko kenestäkään muusta että ajattelee yksinkertaisesti liikaa..? Kun en tunnu saavan ajatuksia katki ja koen kaikkialla ympärillä "selkään puukottamista".. Tajuan, että osa on kuvitelmaa, ja osaan ei pitäisi edes suhtautua, mutta kaikki pienetkin jutut tuntuu välillä hirveiltä loukkauksilta, vaikkei pitäisi..
Opiskelen yrittäjäksi joka hukuttaa minut tehtäviin, olen oppilaskunnan sihteeri, parisuhteessa jo viisi vuotta (olen 20), en sentään tee töitä, mutta toimeentulo on kiinni parisuhteesta.. Ja tuntuu että olen kävelevä ja häiritsevä kovaääninen kiertopalkinto, jota kukaan ei tahdo..
Tiedostan monet ongelmistani, mutten osaa tehdä niille mitään.. Usein en vain saa nukuttua ja mietin ystäviä ja tuttuja, ajatus kiertäen kehää..
Pelkään eniten yksin jäämistä.. Että kaikki pelkoni käyvät toteen ja minut unohdetaan..
Ja niin käy, jos en saa ajatuksiani kuriin.. Ajan kaikki pois vainoharhaisuudellani..
Opiskelen yrittäjäksi joka hukuttaa minut tehtäviin, olen oppilaskunnan sihteeri, parisuhteessa jo viisi vuotta (olen 20), en sentään tee töitä, mutta toimeentulo on kiinni parisuhteesta.. Ja tuntuu että olen kävelevä ja häiritsevä kovaääninen kiertopalkinto, jota kukaan ei tahdo..
Tiedostan monet ongelmistani, mutten osaa tehdä niille mitään.. Usein en vain saa nukuttua ja mietin ystäviä ja tuttuja, ajatus kiertäen kehää..
Pelkään eniten yksin jäämistä.. Että kaikki pelkoni käyvät toteen ja minut unohdetaan..
Ja niin käy, jos en saa ajatuksiani kuriin.. Ajan kaikki pois vainoharhaisuudellani..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta tuntuu samalta kuin sinusta, että ajattelen liikaa.Esim. kun olen lomalla ajattelen mitä kaikkia koulutehtäviä pitää tehdä. Kun kuulen, että jotkut nauravat ja katsovat minuun niin heti ajattelen, että he puhuvat minusta. Yöllä en aina saa unta, kun ajattelen koko ajan. Yöllä ehkä ajattelen eniten, koska silloin on hiljaista ja voi rauhassa ajatella.
On ihan hirveää pyöriä sängyssä ja miettiä kaikkia asioita ei ole tehnyt ja asioita jotka on puolivalmiina.. Yöllä kaikki tuntuu niin paljon raskaammalta kuin päivällä..
Samanlaista täälläkin päin. :)
Vielä tuohon lisää, että ite ajattelen silloin myös asioita, joita olisi voinut tehdä paremmin, mutta joita ei enään voi korjata.
Minustakin tuntuu että ajattelen liikaa tai jotain. Ainoa vaan etten ymmärrä ajatuksista yhtään mitään. Tai ajattelen vaan kaikkea ja tuntuu että pää sekoaa eikä mistään tule mitään. En tiedä onko sama ongelma kuin sinulla, kuulostaa ainakin aika samalta.
Sama juttu. Mulla on sellasia "kausia", jollon en ajattele niin paljon ja tunnen oloni hyväks, mut sitten välillä tuntuu, että pilaan oman elämäni vainoharhaisuudellani, että ylireagoin kaikkeen ja ihmiset pitää mua outona. En tiedä, miten tästä olis tarkotus päästä eroon. Se alko siitä, kun mua kiusattiin ala-asteella, sen jälkeen olen ollut ihan vainoharhainen ihmisten kanssa. Onneks en näytä kuitenkaan olevan ainoa!
On helpotus huomata, ettei ole ainut joka tuntuu ajattelevan liikaa..
Mullakin se on kausittaista ja enemmän aaltoilevaa, kun tasasta vainoharhaisuutta.. ja se auttaa paljon, että pääsee puhumaan jonkun kanssa.. että joku kuuntelee ja edes näyttää ymmärtävän..
Nää jutut täällä kuulostaa niin tutuille.. se et mä vieläkin välillä suhtaudun tosi skeptisesti uusien ihmisten kohtaamiseen ja siihen mitä ja miten ne antaa itsestään julki, johtuu tosi paljon siitä et silloin nuorempana on saanu aika pahasti selkään luotettuaan johonki.. ja jäänykki sitte kiusastuksi.Ja vaik nyt vuosien jälkeen kohtaa kiusaajiaan ja saattaa asiasta jotai mainita.. ne ei useimmiten edes muista ja ihmettelee kovasti miten mä muistan. No ne ei oo kokenu niitä niiden tekojen seurauksia ..mä olen. Ja ne vaikuttaa yhä. Totta kai olen nyt paljon vahvempi kun sillon, mut ne asiat ei unohdu ja silloin koettu vaikuttaa yhä. Sitä tulee ihan liikaa mietittyä että mitä muut ajattelee kun olen tällänen ja mitäs kun toimin näin kun toimin.. vaik eihän sillä pitäs olla väliä, mutta siltikin. Sitte tulee aateltua aina niitä muitten tunteita pitkälle..miten mun tekemiset vaikuttaa muihin jne.. Ja sitte on niitä kausia kun niistä ajatuksista ei pääse irti..se mitä mä teen vaikuttaa kuitenki aina toiseenki ihmiseen ja siks jotkut päätökset on tosi vaikeita. Se on se kun on kokenu sen ettei jotkut ajatellu joskus pätkääkään!
Sitä sellasta "outouden" tunnetta pääsen jo nykyään useasti pakoon, mut kyllä se toisinaan nostaa päätään..ja pahasti. Se on vähä sellasta et on "Se outo mä ja sit noi muut normaalit.." Mut hei! siitä vainoharhaisuudesta ja skeptisyydestä voi oppia myös hyvien kokemusten myötä pois,tai ainakin se lievenee. vaikkei se helppoo ookkaan. Ikävä kyllä tää on vaan elämää niinkun joku viisas on joskus mua skarpannu! On niitä hyviä asioita ja huonoja, ja siinä pitää vaan iten luovia välissä! Ottaa opiksi niistä huonoista ja imee itseensä energiaa niistä hyvistä! Vaik välillä tuntuu et ajattelee liikaa ja et pää hajoo, niin jotkut sit taas ei ajattele ollenkaa! Niin että kumpi sitte on parempi ja kelle..=)