Ajattelin kysästä teiltä muilta, että imuttaako kissanne omaa korvaanne ym. kuten imuttaisi emonsa nänniä? Mun kissa 2v ja koko ikänsä imuttanut korvaani. Ei siis 2-vuotta putkeen mut silleen.. ^^
Pitää seurastani tosi paljon, sen kyllä huomaa.
On myös koira. Joskus kun kissa oli pieni niin hän imutti koiran jalkovälistä (teki sen kerran) mutta ei ole enää pitkään aikaan.
Pitää seurastani tosi paljon, sen kyllä huomaa.
On myös koira. Joskus kun kissa oli pieni niin hän imutti koiran jalkovälistä (teki sen kerran) mutta ei ole enää pitkään aikaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
liian varhain vieroitetut kissat tuollaista harrastaa.
Minkä ikäisenä otit kissan? Et kai alle 12-viikkoisena. Tuo on juuri sitä häiriökäyttäytymistä, jota jää usein päälle kissoille jotka vierotetaan liian varhain. Minulla on löytöpentu, kadulta löydetty alle 2 kk ikäisenä, imee toista kissaani kuin emoa, lakanoita jne.
Onneksi se ei kuitenkaan ole vaarallista. Mutta kannattaa kaikkien muistaa, että on oikeasti itselleenkin hyötyä, kun jaksaa odottaa sen 12 viikkoa ennen luovutusta. Se antaa yhteiselolle paremmat puitteet tulevaisuudessa.
Tosin, jos olet kissan ottanut luovutusikäisenä, voi tuollaista käyttäytymistä silti jäädä joskus, harvemmin kyllä. Kissan kehitys on niin yksilöllistä.
yhtä harvinaista, että kissa imuttelisi liian aikaisin luovutettuna kuin luovutusikäisenäkin. Tiedän monta kissaa jotka eivät imuttele vaikka ovat tulleet alle luovutusiän uuteen kotiinsa ja moni kissa imuttelee vaikka olisi tullut riittävän vanhana. Eli älkäähän enää vedotko siihen liian aikaiseen luovuttamiseen koska kehittyminen todellakin on yksilöllistä eikä edes se 12-viikkoa takaa että "häiriökäyttäytymistä" ei tulisi. Samahan se sitten on luovutetaanko 8- vai 12-viikkoisena. Meidän pentu tuli 7-viikkoisena ja täysin normaali siitä on tullut. Samoin sen sisaruksista jotka on tuttaville luovutettu. Imuttelutapa on ihan yksilöllistä eikä sillä ole luovutusiän kanssa mitään tekemistä, vaan sen, kuinka nopeasti tai hitaasti kissa on kehittynyt.
ken yhtyään enempään on kissoihin tutustunut, tietää, että mm. tuollainen käytös on liian varhain vieroitetuilla paljon yleisempää.
ole tyytyväinen, ettei sinun kissallasi ole häiriökäyttäytymisiä (jos niitä nyt tunnistat..) se ei siis kuitenkaan tarkoita, ettei asia olisi tosi.
häiriökäyttäytyminen? Onko se jotain mikä häiritsee omistajaa enemmän kuin kissaa? Jos kissa tykkää imeskellä yhtä sun toista niin en usko että siitä kissan kehitykselle ja psyykelle on sen suurempaa haittaa. Vai onko tehty joku tutkimus jossa on todettu näiden "lapsuuden jäänteiden" olevan haitallisia? Häiriöitä taitaa olla lähinnä omistajalla joka ei siedä kissan imeskelyä. =)
Eiköhän tälläisissä tilanteissa nojata enemmän esimerkiksi kirjallisuudessa esiintyviin tietoihin kuin ihmisten yksittäisiin kokemuksiin. Se on ihan tutkittua, että yleisempää tuollainen imeminen, arkuus, aggressivisuus ja sisäsiisteysongelmat ovat liian varhain luovutetuilla pennuilla.
Mikä ihmeen hinku se on aina todistella, että liian varhain luovuttaminen olisi jotenkin hyväksyttävää? Se ei nimittäin ole, paitsi niissä tapauksissa, kun kissa on esim. löydetty kadulta ilman emoa tai emonsa hylkäämä.
Sitä paitsi, kissan liian varhainen luovuttaminen on eläinsuojelurikkomus. Kaipa siihenkin syy on, että se on sellaiseksi määritelty. Jotkut oikeudet ne kissoillakin, vaikka te jotkut ette niistä välitäkään ja otatte vaan kissan muuten vaan välittämättä sen lajityypillisistä ominaisuuksista ja esim. juuri luovutusiästä.
Tämä ei kohdistu ketjun aloittajaan, koska hän ei viestissään mainitse onko ottanut kissan liian nuorena. Mutta te, jotka varta vasten otatte kissan alle 12-viikkoisena ja vielä omasta tahdostanne vain siksi että kissa on esim. niin ihanan söpö ihan vauvana, katsokaa peiliin ja miettikää kumpaa mietitte enemmän, omia mieltymyksiänne vai kissan hyvinvointia.
Ei imeskely minusta sinänsä ole häiriökäyttäytymistä että siitä syntyisi jotain ongelmia omistajalle.
Mutta miksi te vähättelette sitä, että pienet kissanpennut eivät saa olla emonsa kanssa tarpeeksi pitkään? Eikö se ole väärin, kun oikein tutkittu on kissan kehitystä ja todettu että 12 viikkoa pitää olla emon kanssa. Miksi sitä pitää lähteä itse "kokeilemaan" että jospa ei kävisikään niin. Miksi ihmeessä?
Siis kaikki pakkotapaukset ymmärrän, esim. pennut tappouhan alla, emo hylännyt jne.
Anteeksi vaan, mutta minäkin olen sitä mieltä, että noita ap:n oireita voi tulla, vaikkei olisikaan luovutettu liian aikaisin. Itse olen kasvattanut kissoja 6-vuotta ja olen perehtynyt kissoihin. Meille kun tuli ensimmäiset kissani oli niilä ikää n. 14-15 viikkoa. Liian aikaisin luovutettujako muka?! No ei siis todellakaan! Toinen tyttöpennuista rupesi lussuttamaan toisen nisää, teki sitä usein. Tapa väheni kuitenkin pikkuhiljaa. Et voi vedota liian aikaisin luovuttu -jutttuun, se on vanhanaikainen. Kissatkin on erilaisia. Eivät ropotteja "jos ei ole jotain toimintoa, on yhden ruuvin täytynyt tipahtaa".
Joten perehdyppä sinäkin "höpönhöpö" kissoihin vielä vähän lisää. Tai opi ajattelemaan, että nekin ovat erillasia yksilöitä, erillaisine tapoineen ja metkuineen :)
Olen toki samaa mieltä siitä että pentujen pitäisi saada olla emonsa kanssa niin pitkään kuin mahdollista mutta useimmiten ei mitään haittaa kuitenkaan synny jos vieroittaa esim. 8-viikkoisena. Se on vaan niin pirun naurettavaa vaahdota siitä 12-viikosta henkeen ja vereen, kun jokaisen kissanomistajan, sekä antavan että ottavan osapuolen, pitäisi omilla silmillään nähdä ja osata arvioida pennuista koska ne ovat valmiita luovutettavaksi. Toiset ovat 8-viikkoisena ihan valmiita, toiset eivät vielä 15-viikkoisinakaan meinaa itsenäistyä.
Ja toiseksi, eikö oo vähän ristiriitaista sanoa että "otin 6-viikkoisen pennun kun se oli tappouhan alla" jos kerran liian varhain vieroitetulle tulee paljon ongelmia? Eikö sitten olis parempi antaa pennun päästä paremmille hiirestysmaille kuin pelastaa se elämään häiriintynyttä elämää? Tuo logiikka vie taas pohjan siltä ajattelulta että varhain luovutetuista/huostaanotetuista tulisi jotenkin häiriintyneitä.
perustuvat yksittäisiin tapauksiin. Ja tosielämän kissakokemukset ovat ihan yhtä päteviä todisteita kuin kansien väliin painetut tutkimukset. En usko että on sattumaa, että kaikkien tuttavieni maatiaiskissat on otettu alle 12-viikkoisena, eikä yhdelläkään esiinny mitään häiriökäyttäytymiseksi luokiteltavaa ongelmaa.
että ymmärrän kyllä pointin, toki liian varhainen luovutus VOI aiheuttaa ongelmia (yhtä usein kuitenkin ongelmat jää ilmenemättä), mutta koska niitä samoja ongelmia voi tulla myös muista syistä, niin tuntuu tyhmältä aina syyttää kissanomistajaa siitä että "oletkos ottanut kissan liian varhain, häh, oletkos, tunnusta pois?!"
Eli sanotteko te nyt sitten, että kissan lutkuttaminen ei ole millään tavalla sidonnainen liian varhaiseen luovutusikään. Ja toisaalta, että kissan voi vallan mainiosti luovuttaa 8 viikon iässä, jos kissa olen ok.
Eli 12 viikon luovutusikään ei pitäisi edes pyrkiä?
Vai mikä ihme on pointtinne? Kyllä minä sen nyt ymmärrän, että kissakohtaista kaikki. Mutta jotkut yleiset linjat on mielestäni vedettävä. Kyllä tuo 12 viikon ikä perustuu ihan yleisiin suosituksiin, joidenkin tutkimusten varjolla ne on varmasti tehty.
Ja eläinsuojelurikkomus 8 viikon ikäisen luovuttaminen ainakin on.
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei tuo MINUN aikaisempi kirjoitukseni ollut suunnattu aloittajalle vaan yleisesti. Aloittaja ei edes sanonut minkä ikäisenä on ottanut pennun.
sanovat myös esim. että tupakointi voi aiheuttaa vakavia sairauksia kuten syöpää tai verisuonitauteja, mutta ei läheskään kaikki tupakoitsijat koskaan sairastu. Okei tää oli ihan off topic mutta esimerkkinä vain, että yleiset suositukset on varmasti perusteltuja mutta lopullinen päätös on silti kissan luovuttajan ja ottajan omassa harkinnassa. Mitä pidempään pentu saa emonsa kanssa olla, sitä parempi, mutta älkää täällä heti syyllistäkö kaikkia liian aikaisin otetusta pennusta. Jokainen on vastuussa omasta lemmikistään ja sen hyvinvoinnista, oli kissa otettu minkä ikäisenä hyvänsä.
minä en usko, että on sattumaa, että kaikkien tuttavieni maatiaiskissat jotka on otettu alle 12-viikkoisena on jokaisella vähän jotakin, minkä voi "häiriökäyttäytymiseksi" laskea.
no pilkkapilke sikseen, lähes tosiasia kuitenkin, lisään vain, että tiedän paljon muitakin kissoja, kuin alta 12- viikkoisena otettuja, että vertailu kohtia löytyy omasta ja tutavien takaa vuosien varrelta.
jos ajattelet ihmislasta. ei kaikille surkean lapsuuden eläneelle tule pysyviä traumoja, mutta hyvin monille ja hyvin eri asteisia. ei kaikki normaalin lapsuuden eläneellä, mene loppu elämä täysijärkistenkirjoissa, mutta onhan se nyt todettu, että turvallinen lapsuus on erittäin hyvä perusta tasapainoisella elämälle.
mitä loppujen lopuksi tiedät kissojen häiriökäyttäytymisistä tai liian varhain luovutuksen mahdollisista seurauksista? tuttavia taitaa ainakin olla paljon.
kyllä ketään syyllistetty.
sinä se taisit olla, kuka alkoi sormella osoittamaan, että älkää puhuko paskaa..
koita nyt päättää mitä kirjoittelet.
anteeksi vaan itsellesi, eli lue edellinen uudelleen :/
mulla on sitten ihan vaan vähän pitempi kokemus kissoista ihan harrastuksen sekä työn puolesta..
ja koetan ajatella myös ihmisistä, että ne on erilaisia yksilöitä, eikä välttämättä ihan idiootteja, vaikka eivät osaisikaan kirjoittaa ja lukea tai jos muuten sen käsityksen alkajaisiksi saa.
Meillä sitä kutsutaan lutkuttamiseksi, siis todellakin kissa on otettu liian aikaisin emoltaan. ja kuvittelee että lutkuttaisi emon tissiä.
mietihän nyt itsekin mitä puhut! törkeää verrata pientä kissanpentua tupakointiin!!! ihmiset tupakoivat omasta tahdostaan eikä laki kiellä sitä, kun taas siinä rikotaan lakia kun ollaan niin kärsimättömiä, että ei anneta pienen pennun olla emonsa kanssa niin pitkään mitä kuuluisi! mieti nyt itsekin miten naurettavaa! oikein veri kiehuu kun suututtaa niin paljon tuollainen. ihan kuin kissa olisi vain jokin kone mikä kopio itseään jotta ahneet omistajat saisivat pennuista paljon rahaa ja nopesti! ja tuosta tutkimuksesta viellä; tietysti tutkimuksetkin otetaan yksilöistä, mutta varmasti paljon paljon isommasta määrästä, kuin sinun tuttavapiirisi!
Mun kissal on kans ollu ihan pienest asti toi korvien imeminen... ja otin neitin kun se oli 12vko... en ennempää.. ettei se kyl siit ois et liian aikasee ois ottanu......
Nyt neiti on 2v ja tykkää tehä edelleen samaa..
kissani imeskelee mielellään yöpaitaani ja nimenomaan kainalon kohdalta, olen joutunut ottamaan hänet 5vk ikäisenä kun emo hylkäsi ja joskus tuntuu aivan kuin reppana luulisi että olen hänen emonsa, ei muutenkaan pidä muista ihmisistä, jotenkin silloin pienenä kun hän oli todella pieni nälkiintynyt kämmeneen mahtui tuli todella sellainen olo että hän todella luuli minua emokseen, nukkui pää kainalosani ja ropsutti ja imi paitaani aivan kuin emön nisää, ei silloin raskinnut pois ajaa ja siksi varmaan tapa on jäänyt, nyt kyllä jo kiellän, mutta silti hän jää kainaloon nukkumaan ja kehräämään...
anna vaan kisun imeä, ei se tee sille mitään pahaa. mutta ajatelkaa ihmiset oikeasti järkevästi tuota luovutusikää. kissat on ihania aikuisinakin, ei niitä tarvitse liian nuorina varta vasten ottaa.
ei ollut suunnattu edelliselle, koska sanoit että emo oli hyljännyt. :(