Kärsittiin lapsettomuudesta useita vupsia ja yhteisestä sopimuksesta mentiin hoitoihin. Kahta päivää ennen punktiota mies kieltäytyi tulemasta mukaan ja antamasta näytettään...loppujen lopuksi sain sen sinne houkuteltua ja onnellisia oltiin, kun saldo oli huikeesti yli 10 hedelmöittynyttä munasolua. Siirtopäivänä sitten mieheni ajoi mut pois kotoa ja kertoi haluavansa erota........Tästä nyt aikaa muutama päivä ja tuntuu, et itse olen ihan sekaisin, kun kaikki vain luhitui kerralla. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Onko mies lyönyt jarruja päälle kesken IVF:n
PikkupikkuMyy
111659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
antaisin paskan mennä!
et tommosella mitään tee.
eti uusi mies.
gynet neuvoo että paras hoito lapsettomuuteen on kumppanin vaihto jos ei syytä löydy.
ei ollu tarkotettu sulle tuo ukko!
ei toista jätetä tollasessa tilanteessa!
mies- ja plussatuuria!
t. Raila
"gynet neuvoo että paras hoito lapsettomuuteen on kumppanin vaihto jos ei syytä löydy"
Varmasti yksikään lääkäri ei tuollaista päästä suustaan! Lapsettomuus on raskas aihe niille, jotka sen joutuvat kokemaan ja vähiten he tuollaisia neuvoja kaipaavat! Haloo ...
sorry vaan..
vaikka toi alkuperänen kirjotus ei siällöltään sitä koskenutkaan vaan miestä joka jätti toisen kipeällä hetkellä yksin kun ei kiinnostanut.
jos pari on lapseton ja toinen jättää niin se on diagnostista.
sitten antaa jättää. näkemiin.
mies voisi tehdä törpömmin, olisi jättänyt sen punktionkin väliin jos ei halua lapsia sun kanssa.kyllä siinä miehessä täytyy olla jokin tunne vamma, ei kukaan joka on ollut pitkään toisen kanssa niin tee moista tekoa. Muista että sinä et ole tehnyt mitään väärää ja pää pystyyn ettet menetä itsetuntoasi tuollaisen pelkurin takia. Voimia!
oli ainoa oikea teko!
Itse raukka aikoinaan lähti, kun ei kestänyt edes tutkimuksia. Pelkäsi olevansa "syy".
Nyt uusi mies ja lapsi tulossa. Käytän itse ja suosittelen.
Onnea yritykselle!
kätilö sano ihan suoraan "meidän kesken" että usein syytä ei löydy, mutta saattaa olla että meidän solut vaan hylkii toisiinsa jostain kummasta syystä ja jonkun toisen kans onnistuukin sitten oikein hyvin.
Ja onnistu!!
nimin 3 lapsen äiti!!!
tärppionnea!!
lapsettomuushoitoitojen yhteydessä käytiin läpi tätä keskustelua niin tämä oli osa sitä prosessia, asiallisesti ja hyvin selitti asiansa niin kun lääkärikin.
joskus parhaat hoitotulokset ulevat kumppanin vaihdolla.
kaverilleni kävi näin. heillä siittiö ja munasolu kehittivät vasta-aineita toisiaan kohtaan.
nyt ovat tahoillaan ja perheellisiä.
tärppionnea!
t. raisa
jotain muutakin kaunista ja hyvää kuin raskaaksi tulo ja lasten saaminen? (vai pitäisikö sanoa tiineeksi tuleminen ja poikiminen) Onko kumppanuudessa enää mitään arvokasta?
Jos arvot on noin kovat (heitetään "tuhkamuna" veks ja otetaan "parempi" tilalle), niin uskaltaneeko tällaiseen maailmaan lapsia tehdäkään?! Ja millaisen maailmankuvan sitä lapsilleen välittää?!
Entä jos lapsettomuuden syy onkin ap:ssä kirjoittajassa itsessään?
Onko lapsen teko ollut aidosti teidän molempien projekti vai onko se sinun masinoimasi hanke?
Voihan olla, ettei miehesi oikeasti niitä lapsia halua, muttei ole kehdannut sitä sinulle tunnustaa.
Jaa-a. Vaikeita asioita. Minun mieheni meinasi karata kun vihdoin vastasin kosintaan kyllä. Tuli päälle kriisi kun haaveesta tulikin totta. Piti hiukan tarkistella, että sitäkö hän tosissaan haluaa. Aikoinaan tuntui katkeralta ja ahdistavalta, mutta nyt sen yli on jo päästy ja suhde on ihana.
Yritä pysyä rauhalisena ja keskustele miehesi kanssa perimmäisistä syistä eroon ja juuri tästä ajankohdasta. Onko eron takana mahdollisesti enemmän pelkoja jotakin tulevaa kohtaan kuin vilpitön halu lopettaa suhde kanssasi.
Voimia.
Ja vaikka tuntuu tosi epätoivoiselta, niin muista että mukavia sinulle sopivia miehiä ON maailmassa vielä jäljellä.
No meillä kävi niin, että mies lähti hoitoihin. Syyn löydyttyä hänestä alkoi nuotanveto: hoidoissa, ei hoidossa, hoidossa jne. Aina tuli kuitenkin paikalle, kun tarvis oli jne. Luulin, että asia käsitelty ja hän hyväksynyt "ongelman(sa)".
Tulin ekasta icsistä raskaaksi. Mies oli ihan äimän käkenä, kun se tapahtui. Kysyinkin häneltä, että mitä luulet että niillä tavoiteltiin. No alku järkytyksen jälkeen tuli sopeutuminen ja ultriinkin on tullut=)
Niin kuin meille naisillekin myös miehille hoidot ovat vaikeita ja sopeutuminen voi viedä aikaa. Minun mieheni kävi asiaa läpi noin, enkä valitettavasti osannut asiaa ajatella itse tuolloin järkevästi. Nyt ymmärrän, että helpommalla oltaisiin päästy jos olisin antanut hänelle enemmän aikaa sopeutua. Sitä oli itsellä vain niin kiire tavoitteeseen. En ottanut häntä tarpeeksi huomioon =( Nyt onneksi kaikki hyvin =) Olkaa fiksumpia! ;)