Minä taidan olla outo lintu, tunteideni sekasorron keskellä. Seurustelun vakituisesti (vakavasta en tiedä), naiseni on ihanaakin ihanampi, suloinen, söpö, ihana. Siltikkin minä joskus yksin ollessani en edes halua olla yhteydessä häneen...kun taas seuraavassa hetkessä ikävöin häntä suunnattomasti.
Joskus mietin, että mitäpä jos tämä ei olekkaan elämän rakkauteni...vaan kohtaan jonkun toisen, mutta periaatteeni vuoksi en toista petä ja menetän sitten tilaisuuden suureen rakkauteen. Toisessa tilanteessa mietin sanovani naiselleni ensimmäisenä ihmisenä minun seurustelu elämässäni, että rakastan häntä...
Sekava mieli mulla...ei kai tämän tartte keskustelua herättää tai edes kommentteja saada kirjoittamaan, mutta kohtalotovereiden kommentit ois kivoja.
Joskus mietin, että mitäpä jos tämä ei olekkaan elämän rakkauteni...vaan kohtaan jonkun toisen, mutta periaatteeni vuoksi en toista petä ja menetän sitten tilaisuuden suureen rakkauteen. Toisessa tilanteessa mietin sanovani naiselleni ensimmäisenä ihmisenä minun seurustelu elämässäni, että rakastan häntä...
Sekava mieli mulla...ei kai tämän tartte keskustelua herättää tai edes kommentteja saada kirjoittamaan, mutta kohtalotovereiden kommentit ois kivoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kait sitä välillä pelkääkin omia tunteitaan, ja niiden syvyyttä. Luulen, että sitä vain suojelee itseään ennenkuin on varma toisen tunteista. Ajallaan asiat selviävät ja toivottavasti myös tunteesi.