Puran nyt vähän näitä tuntoja tänne kun ei ole ketään kelle kertosin pahasta olosta. Päällisinpuolin vastaantulijat varmasti luulevat, että kaikki on minulla hyvin, mutta kukaan ei tiedä mitä sisältäni löytyy. Pidän itsekkin itsestäni, osaan olla hauska ja mukava, ehkä kauniskin. Ongelmani löytyy kotoa. Vanhempani ovat täysipäiväisiä alkoholisteja, juovat aamusta iltaan ja illasta aamuun. Nukkuvat millon nukkuvat. Riitelevät, lyövät, haukkuvat, rikkovat kotimme tavaroita. En voi koskaan tuoda ystäviäni kotiin, tosin ei minulla niitä enää olekkaan, johtuu itsestäni, koska koitan vältellä ihmisiä ettei minusta huomaisi mitään. Viime aikoina myös minua on lyöty muutaman kerran ja olen vanhempien mielestä syypää kaikkeen, myös heidän riitoihin. Meillä ei koskaan ole jääkaapissa muuta kun kaljaa ja muissa kaapeissa joko tyhjiä tai täysiä viinapulloja. Koulussa en ole nyt pystynyt käymään lähes kahteen kuukauteen. Joka ilta mietin missä sitä ensi yön olisi veljeni kanssa. Veli ei myöskään halua/voi olla kotona. En tiedä kauanko tätä vielä jaksan. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kuuluuko tämä tänne?
ericaN
171273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
HAISKAHTAA PROVOLTA!!!
ja vastaus kysymykseen: kysy sossulta neuvoa. ties vaikka teidät otettaisiin huostaan.
ps. viestin uskottavuus horjuu aika pahasti. jos et ole käynyt koulussa kahteen kuukauteen, luulis nyt että joku ois kiinnostunu asiasta.
Koulunkäynti on vapaa-ehtoista peruskoulun jälkeen, ei minulta kukaan ole tullut kyselemään sen enempää. Taisi olla sittenkin väärä palsta mistä apua kyselen. Unohtakaa koko aihe. Miksi laittaisin tälläisen asian ihan vaan huvikseen, ihmettelen vaan. Helvetti ku tarviin apuu, mut kiitos vaan sulle. Sait oloni vielä entistäkin pahemmaksi.
Moi! mulla on ihan sama tilanne sun kanssasi.. vanhemmat vaan ryyppää aamusta iltaan ja illasta aamuun. mulla on peruskoulu viellä kesken mutta heti sen loputtua muutan pois, jos pääsen.. monet illat itken ja mietin miksi he ovat sellasia.. meilläkin on jääkaappi aina täynnä kaljaa ja itse saamme hakea veljeni kanssa ruokamme (olemme siis kasilla vasta) oikeesti jaksamisia sulle! mä tiiän kuinka raskasta tää on.. :/
tarvitse kestää.Mene sossulle puhumaan asiasta.Myös veljesi takia.
Pääsettä pois.
Jospa ottaisitte yhteuttä koulun terveydenhoitajaan. Sitä kautta luulisi järjestyvän lisää apua. Onko sinulla esim. ketään läheisiä sukulaisia, joiden luona voisitte asua. Minkä ikäisiä olette? Missä vietät päivät nyt kun et ole koulussa?
Ei sinun tarvitse eristäytyä muista. Puhu vaan avoimesti tilanteestasi, ei haittaa vaikka itkettääkin. Ihmiset ymmärtävät sinua paremmin kuin arvaatkaan, ja tarjoavat apuakin. Ei ole sinun syy, eikä häpeä, että vanhempasi juovat ja tappelevat. Se on heidän elämäntapansa ja sairautensa. Vanhempasi ovat kykenemättömiä huolehtimaan ja ottamaan vastuun teistä lapsista. Häpeaä on heidän. Alkoholismi on sairaus, he tarvitsisivat hoitoa. Se vaan ei onnistu, ennen kuin he itse ovat valmiita siihen. Jotta sinä ja veljesi saatte pidettyä oman elämänne raiteillaan, menkää aluksi kouluterveydenhoitajan juttusille ja kertokaa avoimesti asiat niin kuin ne on. Apua alkaa löytymään.
Itse olen 16 ja veljeni 10. Ei ole ketään sukulaista kenen luona voisi jatkuvasti olla, johan nekin alkaa kyselemään ja ihmettelee miks ei kotona olla koskaan. Siskon luona ollaan nyt pari päivää oltu, mut silläkin omat ongelmansa ja kaksi muksua ennestään huolehdittavana. Kouluun en siis aio enää mennä kun melkeen kaksi kuukautta olen sieltä pois ollu. Eli en voi mennä puhumaan koulun terveydenhoitajalle:( Päivät olen milloin missäkin, usein kirjastossa, odottelen kun veli pääsee koulusta ja joskus ollaan molemmat oltu veljen kaverin luona kun ollaan sanottu et vanhemmat ei ole kotona ja unohdettiin avaimet kotiin. Tuntuu vaan pikkuhiljaa, että joku alkaa epäilemään, joudun aina valehtelemaan ja keksimään selityksiä. Olen joutunut joskus varastamaan ruokaa kaupasta kun yksinkertaisesti ei ole rahaa eikä ruokaa. Jään varmaan siitäkin kohta kiinni. Paino on mulla alkanut myö laskemaan, johtuu ehkä kun en syö paljoa. Eikai se kauhean vaarallista ole. En vain tiedä kauanko tätä menoa jaksan, tulis jo pian kesä, voisi etsiä vaikka kesätöitä eikä nukkumapaikan etsiminen olisi niin vaikeaa kun näin talvisaikaan...
No sitten seuraava askel. Jos et voi kouluterveydenhoitajalle mennä, niin voit saada apua sosiaalitoimistosta. Ilmeisesti vanhempasi eivät käy työssä. En ole aivan varma, voisitko sinä saada omaa toimeentulotukea. Olet ilmeisesti oppivelvollisuutesi suorittanut, eikä sinulla ole työtä. Lakkaa valehtelemasta ja keksimästä selityksiä. Saat apua vain puhumalla avoimesti tilanteestasi sekä sukulaisille ym. että sosiaalitoimistossa. Kukaan ei voi auttaa, eikä uskalla ottaa asiaa puheeksi, vaikka jotain asiasta tietäisikin,ellet itse avaa keskustelua.
Noinkaan ette voi jatkaa. Ymmärrän, että tilanne on vaikea, etkä haluaisi nolata itseäsi etkä vanhempiasi. Sitä avun hakeminen ei kuitenkaan olisi, ihmiset ovat ymmärtäväisempiä kuin arvaatkaan.
Ei ne mihinkään töihin edes kykenisi vaikka töitä olisi. Isä kävi joskus satunnaisesti urakkahommissa, mut taisi sielläkin olla niin kännissä ettei sitä enää sinne otettukkaan. Äiti on melkeen aina ollu kotona. Miksei ne vaan voi lopettaa juomista?? Miten joku jaksaa olla joka päivä tollasessa soossissa, en käsitä.
Olen peruskoulun käynyt, ei minullakaan ole mitään tietoa mistään raha-asioista, mutta ei minulla ole varaa osta yhtään mitään ja vanhemmilta en saa. Ei niillä kuulemma ole...
Mitäpä jos kävisit siellä sosiaalitoimistossa kysymässä omaa toimeentulotukea. Ei tarvitsisi ainakaan nähdä nälkää. Näihin aikoihin kunnat muuten alkavat ilmoitella kesätyöpaikoista.
Pelkään mennä sinne sos.toimistoon jos ne päättävät viedä veljeni pois mun luota. En tiedä kuinka jaksaisin ilman häntä, olen hoitanut sitä n.vuoden ikäsestä asti. Olin vasta reilu seitsemän kun aina koulusta kotiin ullessa "jouduin" huolehtimaan tuosta silloisesta pikku veijarista. Hän saattoin itkeä häkkisängyssään, kukaan ei ollu antanu ruokaa tai vaihtanu kuiviin, usein porukat oli joko sammuneena kotona tai niin sekasin, ettei kyenny hoitamaan velvollisuuksiaan. Kerroin tämän siksi, että ymmärtäisit miksi hän on niin tärkeä ja miksen voi olla hänestä erossa. Rahaa tarviin nyt todella pian ja joku pieni asunto vaikka ilman huonekaluja. Kunhan olis paikka minne mennä jaa ottaa veli sinne. Mistä voisi etsiä asuntoa? Paljonko vuokrat jne? Saisinko esim. asumistukea, että vuokran saisi maksettua?
Sinun ei kuulu huolehtia pikkuveljestäsi. On veljellesi ja sinulle parempi että menette sosiaalitoimistoon.
Koska olet alaikäinen, sinutkin kuuluisi huolehtia johonkin turvalliseen paikkaan jossa on aikuisia. Voimia teille!!
Kiitos sinullekkin huolenpidosta, en tiedä mistä aloittaa... Voimat ei riitä enää mihinkään... Uskallus kaikkeen on hävinnyt jonnekkin, pelko ihmisistä ja elämästä mitä tässä tapahtuu... Kuka edes huolisi joidenkin kurjien juoppovanhempien säälittävät lapset, tuskin kukaan:(
Hei! Tiedän samankaltaisen perheen omassa kotikunnassani(kuuluu melkein sukuun). Lapset olivat samanikäisiä kuin te nyt, kun he PÅÅSIVÄT sijaisperheeseen, molemmat samaan paikkaan. Nuorempi jatkaa samassa koulussa kuin ennenkin, vanhempi on tällä hetkellä työssä. Vanhemmat jatkavat samaan tahtiin "juhlimista". En tiedä missä asut, joten en voi auttaa enempää. Oikea osoite on edelleenkin se sosiaalitoimisto. Sitä kautta teillekin järjestyisi uusi turvallinen koti. Olisiko ketään läheistä, joka voisi tulla sinun, tai teidän kanssa sinne sossuun. Ei elämänne ainakaan huonommaksi voisi muuttua, luulisin. Kaikkea hyvää teille.
Ei oikein ole ketään kuka voisi lähteä mukaan, enkä tiedä onko minusta sinne yksin menijäksi. Veli ei lähde mukaan, en ole edes kertonut hänelle näistä suunnitelmista. Ja suuttuu varmasti kun kuulee. En tiedä mitä tehdä. Otanko sen askeleen ja menen sinne sos.toimistoon. Pitääkö sinne ensin varata jokin aika jollekkin ja kenelle? mitä mun pitää sanoa? Tarvitaan uus koti vai? Voiko sinne laittaa esim. sähköpostia? Olis paljon helpompaa kun mennä puhumaan, jos taustatiedot voisi aluksi kirjoittaa sille tai niille...
Kävele vaan reippaasti toimistoon ja kysy kenen kanssa voisit jutella asiastasi. Siellä on koulutetut ihmiset, joiden kanssa voit järjestää asioita. Toivon sinulle ja veljellesi rohkeutta, voimaa ja parempaa tulevaisuutta.
Luin äsken aloittamasi keskustelun ja kaikki tuntui kovin tutulta. Tosin itse olin hieman nuorempi hakiessani apua itselleni ja siskolleni. Voitko kertoa miten sinulla tällä hetkellä menee ja kuinka asiasi ovat edistyneet? oletko saanut rohkeutta astua elämässä eteenpäin ja auttaa veljeäsi ja itseäsi kohti turvallista elämää? Toivon niin sydämeni pohjasta.
Mikäli et ole vielä uskaltanut asioissa edetä niin tee se nyt. On parempi ettet edes mieti mitä aiot sanoa, vaan menet kylmiltään hakemaan apua. Voit ottaa jopa veljesi mukaan. Kuten suojelusenkeli kirjoitti, on sinua vastassa ammattitaitoiset henkilöt, jotka tilanteen auettua tulevat auttamaan sinua niin merkittävästi, että saatat jopa katua, ettet ole aiemmin apua teille hakenut. Veljeäsi et menetä. Vaikka joutuisitte eri paikkoihin asumaan (hyvin epätodennäköistä) niin voitte olla yhteydessä vaikka päivittäin. Tärkeintä on kuitenkin taata sinulle ja ennen kaikkea pienelle veljellesi turvallinen elämä.
Usko minua. Älä keksi tekosyitä enään, vaan toimi. Siten löydät onnen ja rauhan teille molemmille. Vaikeaa se on. Ja raskasta pitkään, etkä tule koskaan unohtamaan murhettasi, mutta ainakaan sinun ei enää koskaan sen jälkeen tarvitse pelätä tai nähdä nälkää.
Kaikkea hyvää...toivottavasti löydät sisäisen voimasi vielä hetkeksi. Tsemppiä!!
ps. kanna sinä vastuu lapsesta (veljestäsi) jonka vanhempanne ovat hylänneet...
Ei nämä asiat ole mihinkään edenny ja luulenkin ettei etene sille tasolle jota tuossa edellä olijat ovat maininneet. Onko se sitten pelkuruutta vai mitä, en tiedä. Ei siellä minua kuitenkaan oteta tosissaan, ei kukaan ole koskaan mua ennenkään kuunnellu. Kaikki vaan katsoo mua kuin olisin jokin outo otus. Ei, mulla ei ole ongelmia itseni kanssa, hyvin olen tyytyväinen itseeni, mutta tämä perhehelvetti tuhoaa minut tai on jo osittain tuhonnut. Odotan vain sitä päivää kun kuulen vanhempieni kuolleen, tietysti kuningas alkoholiin. Toivottavasti ei travitse pitkää odottaa, en tiedä kuinka kauan jaksan/pystyn odottamaan, että saisin elää rauhassa, nuoren naisen elämää. Tällähetkellä kaikki on ihan hukassa, ketä siitä voi syyttää? Itseäni siitä, että lopetin koulun, menetin ns. ystävät, mitä mulla on jäljellä? Onko tätä edes järkeä koittaa jatkaa? Veljeni voi yhtähyvin asua sisaremme luona. En tiedä...
"Ei kukaan yritä ymmärtää, ei kukaan osaa auttaa. Ei kukaan huomaa sitä tuskaa, ei näe edes kyyneliä, jotka valuvat hiljaa poskelle. Ei kukaan pysähdy, ne menee vain ohi. Eivät ne ajattele toista, eivät ne ymmärtäisi. Ei kukaan huomaa, pientä kuolemaa.."
Mutta kiitos kun koitit rohkaista:)