Kuinka suhtautua??

Peruspessimistille ei mitään voi, oman mielenterveytesi vuoksi jätä hänet. Näitä riittää niin miehissä kuin naisissakin, kaikki asiat on huonosti heidän mielestään.
Kerran erehdyin sellaisen uuden tuttavan kanssa matkalle, se oli pitkä matka,,,ei ole oltu missään yhteyksissä sen jälkeen:)

VOK = Virallisten Oikeassaolijoiden Klubi.

Jouduin jokin aika sitten pohtimaan
samantapaisia asioita erään ystäväksi luulemani henkilön kohdalla. Myös hänellä on tapana kääntää eli puhua asioita omaksi edukseen, kertoa kaikenlaista ikävää (jota ei ole tapahtunut oikeasti) tuttavistamme, elää ajoittain ennustajaeukko-maailmassaan. Hän käyttää kaikenlaisia ennuspalveluita ja elää sitten joka hetki odotellen povareiden lupaamien merkkien ilmaantumista elämäänsä. Elämä itsessään näyttää menevän odotteluun ja kuvitteluun. Hän vetäytyy omana maailmaansa aika ajoin kokonaan ja jotkut puhelut hänen kanssaan ovat olleet todella outoja.

Suoraan sanoen minulle tuli hätä hänen puolestaan. Keskustelin erään yhteisen ystävämme kanssa, mitä voisi tehdä eli onko hän sekoamassa. Vaihtoehdot ovat vähissä ulkopuolisen osalta. Epäilyistä on vaikeaa lähteä minnekään kertomaan, kun ei varmasti tiedä. Kyseisellä henkilöllä on kuitenkin parikin aikuista lasta, jotka ymmärtääkseni pitävät yhteyttä suhteellisen tiheästi, joten luotan heidän arvostelukykyynsä.

En pidä enää itse yhteyttä häneen oma-aloitteisesti, mutta jos soittaa kuuntelen sen minkä jaksan vaan en loputtomiin. Tämän rajanvedon olen tehnyt ja sen kuorman kannan.

Ns. vaikeiden ystävien kanssa olisi tietysti mukavinta, jos voisi nostaa kissan pöydälle eli keskustella siitä, mistä kiikastaa. Niin se ei vain useinkaan käy, tulee riita ihan muusta kuin itse asiasta eikä siihen kissaan koskaan päästä... Onko ystäväsi käytös ns. tavanomaista vai oire jostakin - vaikeaa sanoa, koska tänä aikana huippuegoisteja on paljon. Unohtaako hän tosiaan sanomisensa vai "unohtaako" eli ei halua tietoisesti kantaa niistä vastuuta? Vaikeaa tietää.

Mustasukkaisuus aikuisen kohdalla muista ystävistä kuullostaa oudolta. Olen tosin tavannut tällaisiakin ja kyllä he terveen kirjoissa kulkevat. Aikuiseksi kasvaminen ei ole ikäkysymys.

Kuullostaa tekstisi läpi kuitenkin siltä, että jospa uskaltaisit sanoa suoraan, että et jaksa hänen negatiivisuuttaan. Ystäväsi tuntuu aika eristäytyneeltä kuin hän eläisi muiden ihmisten kautta elämäänsä, jos pelkkä ulkoisen ympäristön jatkuva tarkkailu on noin kovin kiinnostavaa.

Ettekö käy yhdessä missään? Houkuttelisit hänet ulos kopistaan vaikka lenkille, kahville, teatteriin, pikku matkalle, jotta hän saisi myllyyn uutta vettä. Ja jospa tällöin yrittäisit ottaa oikean asian esille.

Puhelinrumbaan sanoisin sen, että en ota vastaan puheluja vaikeilta ihmisiltä lainkaan, kun en jaksa. Olen ajatellut, että jos on hätä, lähettäkööt tekstiviestin, vastaan siihen ja autan. Sellaista tilannetta ei ole vielä tullut.

Nämä ovat näitä kokemuksia, toisella on muut neuvot ja tavat. Ystävyydessä ja tuttavuudessa on oikeus sanoa, kun ei toista enää jaksa. Se on myös palvelus tavallaan. Julkituo sen sitten tavalla tai toisella.

Pysy erossa mokomasta, etsi parempaa seuraa.

Oli kannustavia ja osaaottavia mielipiteitä. Päätin olla vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa, "ei ole pakko, jos ei taho".