...ja sydän räjähtää! Oudon levoton fiilis, itkettää, levottomat jalat, kun vois vaan juosta, potkia säkkiä, huutaa... että tää olo menis pois. Oon toivottoman ihastunu -varattuun naiseen. Haluaisin jatkaa omaa elämää ja unohtaa koska tiedän että Hänellä on hyvä suhde yms., mutta siinä on jotain sellasta etten vaan pysty ja hajotan itseni. Ja tätä on kestäny jo kauan... se on mun unelmieni nainen, enkä kiinnostu muista kun tässä ihmisessä on "se jokin". Siks musta tuntuuki epäreilulta että MIKSI mun pitää menettää sydän juuri HÄNELLE kun maailmassa on varmaan vapaitakin lepakoita jotka vois jopa kiinnostua musta jos itse voisin vapauttaa sydämeni tosta ihmisestä. Mutta ei.
Ymmärtääkö kukaan tän tunteen? Voiko tässä tehdä mitään? Mä oon kohta ihan hermoraunio!!!!
Ymmärtääkö kukaan tän tunteen? Voiko tässä tehdä mitään? Mä oon kohta ihan hermoraunio!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
sillä olin itse toivottoman ihastunut heteronaiseen. Hän huomasi sen ja nyt emme ole enää edes ystäviä. Pahinta tässä on, että näen hänet joka päivä. En pysty suhteeseen kenenkään muun kanssa koska vertaan heitä tähän unelmieni naiseen. Vaikka tiedän että meidän välillämme ei koskaan tule olemaan mitään.
olen edelleen, jo kauan ollut niin ihastunut kuin olla voi. En ole ottanut varmuutta asiasta, säännöllisin väliajoin päätän unohtaa, ja tajuta että hän ei koskaan voisi, ajatella järjellä... ja jo toisessa hetkessä tuntuu,että niin monet merkit ovat tarkoittavat jotain lupaavaa. Äh!
jep jep. mä oon kans ollu toivottoman ihastunu ja rakastunu yhteen naiseen ja oon edelleen. mutta se on vaan mun kaveri eikä muuks muutu. silti mä elättelen jatkuvasti toiveita ja on vaikee päästää muita ihmisiä lähelle koska haluu pitää mahdollisuutta auki, jos silti... ehkä tää joskus vielä muuttuu, lopettaa sen ihastumisen vaan tai jotain. siihen asti, hajotetaan päämme.
Suoraan sanoen en ymmärrä. Jos ei ole saumaa, niin sitten ei ole. Turha sitä on vuosikausia märehtiä.
Jotenkin tuntuu, että tuommoinen toivoton rakastuminen on "turvallista" ja siksi salaa toivottomasti ikuisesti rakastuneelle mieleen, kun ei ole pelkoa, että oikeasti mitään koskaan tapahtuisi...
tuohon teoriaan. itsekin olen ollut toivottomasti ihastunut, useinkin, mutta on ollut oikeitakin suhteita välillä. kyllä se on niin että kun tunteet ovat tarpeeksi voimakkaat, niin ei niille voi mitään.
Eka kerran näin tämän IHASTUKSENI kun seurustelin vakituisessa suhteessa, ja kolahti heti - olisin silloisen kumppanin jättäny tämän naisen takia heti.Ei noita tunteita voi säädellä vaan jossain ihmisessä vaan on se jokin, eikä sillon pysty vaihtamaan kohdetta vaikka kuinka haluaisi. Se tässä niin toivottomalta tuntuukin kun haluais että tää loppuu kun itseään tässä satuttaa :(
Taidan olla enemmän järki-, kuin tunneihminen? Silti en omasta mielestäni mikään tunteeton ja kylmä.
Kyllähän mullakin oli jossain elämänivaiheessa(kesti noin pari-kolme vuotta) toivoton ihastuminen. Mutta ihastumisesta huolimatta minulla oli oikea ja mahdollinen (tosin lyhyt) ja hetkellisesti ihan tyydyttäväkin suhde tänä aikana. Tai sanotaan ennemmin näin, että sen oikean suhteen ajaksi jäi haikailu tavoittamattoman perään unholaan täysin ja haikailu jatkui vasta sitten, kun suhde meni poikki. En kuitenkaan jatkuvasti haikaillut ja "hajotellut päätäni" ja ollut jotenkin täysin kykenemätön muuhun, kuin vain toivottomaan haikailuun.
Nyttemmin ko. nainen ei enää sytytä ollenkaan. Olen siis päässyt siitä täysin yli.
Musta vaan välillä tuntuu, että joillakin ihmisillä menee aivan överiksi, melkein mielisairauden puolelle, tämmöiset ihastumiset ja rakastumiset, että sitten koko maailma kaatun, kun ei saakaan haluamaansa tai jos suhde kariutuu johonkin. Elämän ei pidä olla niin riippuvainen jostain yhdestä ihmisestä, sitä vaan meinaan...
...Olen kai "mielisairas". Musta toi tuntuu tosi pahalta että joku voi sanoa noin - musta mä vaan satun olemaan aito ihminen joka oikeesti tuntee jotain. En mitenkään haittaa toisten elämää... päinvastoin, haluan jatkaa omaani. En vaan voi sille mitään että rakastuin ihmiseen jota en voi saada.
ei se minustakaan ole sairasta. toiset vaan ovat tunneihmisiä ja minä ainakin koen tämän asian enemmänkin rikkautena, vaikka vaikeaa se välillä onkin.
en tiedä pitäisikö minun pitää pääni kiinni vai kertoa.. laitoinkin tuonne koko stoorin tuonne katseet keskustelun alle..
Minä kuulun tavallaan samaan kastiin sillä tunnetta ei voi voittaa mutta kuulun myös siihen joka tietää että.. ja paskat, joka ei juuri tällä hetkellä tiedä mistään mitään koska on niin sekaisin..
Mutta olisko mahdollista että ihmisissäkin on niitä jotka ihastuvat helpommin ja antavat helpommin periksi tunteelle. Itselläni tämä tällä hetkellä käsillä oleva tunne on ensimäinen luokkaansa koska olen jollain tavalla kyennyt aina olemaan hidas etenemään ja siinä vaiheessa olenkin nähnyt jo asioiden puolet joista tunteeni ovat sitten löytäneet oikeat raiteet. Kaikki on siis jäänyt ihastumiseasteelle.
Mutta pitäähän toki itseäänkin ajatella. Minä ainakin olen tehnyt suunitelmat valmiiksi että mitä sitten jos.. Kumpaankin suuntaan =D Tosin se että pitääkö pohja suunitelmissa varsinkin jos se suunta on se paras mahdollinen, silloin uskon että heittäydyn tuulen vietäväksi =), mutta se toinen suunta.. Niistä suunitelmista en anna periksi. Koska onhan minun selviydyttävä. Mutta ihmistä en päästä läheltäni koskaan, ja tiedän ettei hän sitä haluakaan =)
Mutta minä toivon että jaksat kuitenkin ajatella myös itseäsi mikäli tilanne menee mahdottomaksi. Itseä niskasta kiinni ja päivät täyteen muuta. Toimii minulle näin kun taistelen omaa päätäni vastaan. Että ei ajattele.. Tosin yöt.. yöt ovat vaikeita =/
Mulla on tällä hetkellä ihan sama fiilis... Mä oon ihan toivottoman ihastunut(rakastunut=) varattuun neitokaiseen=( Mä en voi tehdä mitään, et se ei olis mun ajatuksissani...
Ymmärrän sinua täydellisesti.Olen kohtalontoverisi.Minulla on kauan ollut vahvat tunteet nuoreen naiseen joka oli aikanaan villi ja vapaa,nykyisin varattu ja tyyni.Koitan torua itseäni etten ajattelisi, mutta tunteille ei voi mitään.Varsinkaan kun tunteet ovat vahvat ja täynnä kaipausta.Harvemmin tunteet pysyy kauan vahvana. Olenkohan jopa rakastunut?