Kohta tulee täyteen kaksi kuukautta ilman että olemme rakkaani kanssa nähneet. Yhteyttä pidämme päivittäin puhelimitse tai tietokoneen välityksellä.
Asumme kolmensadan kilometrin päässä toisistamme. Junayhteydet ovat huonot, bussilla pääsee aika lähelle, oma auto selvästi paras väline. Mutta ajomatka on aika mutkainen ja raskas, niinpä ei viikonloppuna tule nähtyä etenkään talvikeleillä.
Mun työ on sellaista etten pääse sitä muokkaamaan mutta rakkaani työ sellaista että saa väliin pitempiä vapaita. Helmikuussa lupasi tulla, ei tullut kun ei ollut tarpeeksi vapaata.
Nyt on ollut sairaana. Huomenna piti tulla mutta on kuulemma kipeä...
Kieltämättä epäilyttää mutta meillä menee hyvin ja ollaan sitouduttu toisiimme lujasti.
Näännyttää vain tää etäsuhde...
Kauanko olette erossa rakkaastanne ja kauanko kestätte sitä?
Pysyykö suhde vahvana jos näkee harvoin? Mikä on LIIAN harvoin?
Kyselee nyt ikävöivä etänainen....
Asumme kolmensadan kilometrin päässä toisistamme. Junayhteydet ovat huonot, bussilla pääsee aika lähelle, oma auto selvästi paras väline. Mutta ajomatka on aika mutkainen ja raskas, niinpä ei viikonloppuna tule nähtyä etenkään talvikeleillä.
Mun työ on sellaista etten pääse sitä muokkaamaan mutta rakkaani työ sellaista että saa väliin pitempiä vapaita. Helmikuussa lupasi tulla, ei tullut kun ei ollut tarpeeksi vapaata.
Nyt on ollut sairaana. Huomenna piti tulla mutta on kuulemma kipeä...
Kieltämättä epäilyttää mutta meillä menee hyvin ja ollaan sitouduttu toisiimme lujasti.
Näännyttää vain tää etäsuhde...
Kauanko olette erossa rakkaastanne ja kauanko kestätte sitä?
Pysyykö suhde vahvana jos näkee harvoin? Mikä on LIIAN harvoin?
Kyselee nyt ikävöivä etänainen....
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meillä on 600 kilometriä välissä, eikä kummankaan työ tällä hetkellä jousta. Aikaisemmin kumpikin sai otettua töistä ylityövapaita ja oli vapaampaa, nyt kävi sitten näin ja ollaan täysin lomien varassa.
Viimeksi näimme joulukuun alussa. Seuraavan kerran onneksi ensi viikolla kun minulla on ensin talviloma. Menen sinne. Sitten hänellä on muutaman viikon päästä talviloma ja hän tulee tänne.
Sirottelemme lomat eri aikoihin, jotta pääsemme edes olemaan välillä samalla paikkakunnalla. Kesälomankin voi onneksi pitää kolmessa osassa.
Näillä eväillä on kuljettu kymmenisen vuotta. Kyllä kaikkeen tottuu. Skype ja mese ovat hyviä, samoin puhelin. Minulla ei ole autoa, joten kuljen junalla. Hän kulkee luokseni autolla.
Kyllä kannattais käyttää nykyajan kulkuyhteyksiä viikonloppuisin, eikä olla noin kauaa erossa. Sehän on kuin sinkkujen elämää teillä.
En mä tyttöni kanssa voisi olla noin kauaa ilman pusuttelua ja halimista ja.....
Olen laskeskellut, että koska kotoani kestää lentokentälle 1,5 tuntia ja kentällä pitää olla hyvissäajoin, häviän loppujen lopuksi vain tunnin siinä, että kuljen junalla. Toisessakin päässä lentokentältä kestää autolla yli tunnin verran perille.
Tämä suhde on kahden itsenäisen ja itsepäisen aikuisen naisen suhde ja toimii tällaisenaan. Olemme yli nelikymppisiä, joten elämä on jo parhaat kasvonsa näyttänyt ja kaikenlaista on tullut eteen. Hyvä näin.
Kiitos sulle... jotenkin lohduttaa tietää että ei se pitkäkään ero tavatonta ole ja siitä selviää.
Olemme rakkaani kanssa vahvasti yhdessä eikä meitä erota mikään. On elämänkoulua niin paljon käyty että hyvän tunnistaa kun se viimein kohdalle osuu. Olen mielettömän onnekas.
Pakko jaksaa kun sen aika on, ei erossa olo loputtomiin kestä.
Kaukosuhteet sopii joillekin ihmisille ja joihinkin elämäntilanteisiin. Ja tietenkin jos oikein rakastaa ja on löytänyt ihmisen jonka kanssa on helppo olla, ei siitä voi luopua vain etäisyyksien takia. Tietenkin voi miettiä, onko yhdessäolo tärkeänmpää kuin esim (hyväkin) työ tms. Mutta siihen ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, kukin tekee omat valintansa, eikä muiden tarvitse niitä hyväksyä tai ymmärtää.
Itse olen ollut kahdesti kaukosuhteessa, ja minulle se tavallaan sopii, koska olen itsenäinen ja sosiaalinen, viihdyn yksinkin, ja minulla on paljon ystäviä ja sosiaalista elämää. Rakkaan kanssa laatu voittaa määrän. Mutta mutta, oman kokemukseni perusteella sanoisin, että en haluaisi kaukosuhteeseen kuin tilapäisesti, viimeistään vuoden, parin sisällä yrittäisin saada joko itseni tai rakkaani muuttamaan paikkakuntaa, että näkeminen vähintään viikoittain olisi mahdollista.
Minulle erossaolon maksimi on noin 2-3 kk, pidempi ei onnistu ilman vaurioita. Tietenkin riippuu myös, missä vaiheessa suhde on, onko se aina ollut kaukosuhde, missä vaiheessa erossaolo tapahtuu jne. Yhdessä kaukosuhteessani ongelmaksi muodostui, että minulle suhde ei riittänyt siinä muodossa kuin se oli, ja lopulta erottiin. Toisessa tyttöystäväni kärsi liikaa erossaolosta, ei kestänyt.
Onnea vaan matkaan! On kaukosuhteessa monet edutkin, mm. se on helpompi pitää romanttisena, kun toisen tapaaminen on aina erityistilaisuus. :)
yhdessä nyt 9 kk ja hyvinhän tämä sujuu vaikka välissä on 300 kilometriä. Näämme noin 2 viikon väleil (nyt vain viikon erossa olon jälkeen. :)) ja on se meidän osallamme sujunut. Viikonloput menevät toki nopeasti, mutta kun joustaa ja jousta niin homma toimii..
Kyllä meilläkin oli aika jolloin emme nähneet kuukauteen. Messenger ja puhelin olivat sillon kovassa käytössä ja kieltämättä, pitkä fyysinen ero söi suhdetta ja minua se vieläkin välillä painaa.
Se, "mikä on liian harvoin" ei taida osata vastata kukaan toisen puolesta. En minä ainakaan. Henkilökohtaisesti murtumis piste tuli hyvin lähelle kun ei kuukauteen oltu nähty, mutta joillekkin 3kk:n erokin voi olla vielä siedettävää.
- - En nyt tiedä oliko tässä mitään tähdellistä, mutta näin minä asiat näen. Yritä repiä kissa/kani/marsu pöydälle ja tiedustella asiaa suoraan.. Meillä ainakin kuukauden ero lopahti kun uskalsin sanoa pari asiaa ääneen. Ja jälleen näkeminen se vasta ihanaa olikin.
Meillä välimatka 500 km.
Kummallakin hankala työ, todella aikasidonnaista ja vapaita harvoin peräkkäisinä päivinä.
Kipuraja on kolme kuukautta, sekin on koettu muutaman kerran tässä 7 vuoden aikana.
Eniten ottaa päähän itse asiassa se, että ei ole sinkku, muttei ole vapaakaan. Ja kaverit ei tiedä, kuinka menetellä erilaisten kutsujen kanssa. Enimmäkseen sitä tulee vietettyä vapaa-aikansa messengerissä ja puhelimessa. Kyllä se auttaa, muttei se syliä korvaa. On sitä aika yksin välillä. Ja haikea olo. Minkäs voi.
Me ollaan oltu kohta kaksi vuotta yhdessä ja tosiaan ollaan jo kohta nelikymppisiä eli elämää ja suhteita nähty. Toisissamme löydettiin ne oikeiden oikeat ihmiset.
Tarkoitus on parin vuoden sisällä päästä muuttamaan yhteen, ei ole missään vaiheessa ollu tarkoituskaan olla pysyvästi etäsuhteessa.
Kuukauden ero on ollut pari kertaa, tää on eka kerta kun erossa olo venyy yli kahteen, taitaa mennä melkein kolmeen kuukauteen jos nyt maaliskuussa nähdään jossain vaiheessa.
Tulee purettua pahaa mieltä ja ikävää toiseen kun hän peruu tulonsa... mutta aina voi sentään pyytää anteeksi.
Kaukosuhteet on koettu enkä aikonut sellaiseen enää, mutta kun rakkaus tuli kohdalle on se kaikkein tärkein juttu kuitenkin.
Välillä vaan TOSISSAAN syö naista tämä pitkä ero. :( Ikävä rakkaan syliin on kova.
Piti vielä sanoa että ei sille mitään voi että se erossa olo muuttaa suhdetta, ainakin väliaikaisesti. Pettäminen on pois laskuista molemmilla, mutta tarkoitan sellaista jonkinlaista etääntymistä...
Fyysinen läheisyys on tosi tärkeä juttu, ei siis vain seksi vaan kaikki kosketukset, katseet jne.
Nakertaa nakertaa tämä ero...
Katselkaa ystävä läheltä, niinkun minä olen tehnyt. On tosi kiva mennä vaikka joka ilta saman peiton alle, jos siltä tuntuu.....
Helppohan sun on sanoa.Taijat asua hesan aluella etkä jossain pohojoisen mettässä missä ei näy lepakoita eikä muitakaan nisäkkäitä edes suurimmassa mutkassa :C
Minä en ole koskaan ollut kaukosuhteessa. Mutta olisin kyllä sellaiseen valmis, mutta en tahtoisi siitä elämän kestävää juttua. Erilaiset juttujen takia olen kyllä ollut erossa kullastani parikin viikkoa ja enemmänkin, mutta se ei ole ollut vaikeaa, koskaa tietää, että palatessaan kulta on sielä yhä.
Uskoisin, että kahden vuoden yhdessäolon jälkeen sitä jo tietää, että tahtooko olla toisen kanssa loppuelämä vaiko ei. Kyllä niitä töitä varmasti löytyy toiseltakin paikkakunnalta, uskon niin vakaasti. Minulle työ ei ole koskaan ollut niin tärkeä, ettenkö voisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, kultani luo ja etsiä sieltä uuden työn. En käsitä mikä tekee työstä niin tärkeän, että sen takia on riuduttava kaukosuhteessa vuosikausia. On kuitenkin vain tämä yksi elämä, miksei siitä sitten tekisi itselleen mahdollisimman mukavaa ;) No, ehkä jotkut kokevat että työ onse mukavin juttu maailmassa ;)
Niinpä niin. Oletuksia on monta kun ei voi kenenkään elämästä tietää. Mulla on työ koulutus sellaisessa vaiheessa etten voi millään muuttaa paikkakuntaa ennen kuin ne on tehty. Kaikki ei ole yksinkertaista. Ei edes työ aina.
Mulle on tosiaankin parisuhde ja rakkaus ne tärkeimmät asiat elämässä, terveys tietenkin myös. Työ on pakollista koska raha ei edelleenkään puussa kasva. En voi heittäytyä tyhjän päälle ilman mitään tietoa toimeentulosta.
Rakkaani ei muuta vaan minä, koska hänellä on oma talo jonne mahdumme mukavasti. Ja mun taas on pakko tehdä tämä projekti loppuun myös urani jatkon kannalta.
Minä asun kerrostalossa vuokralla.
Joku ihmetteli miksi alkaa kaukosuhteeseen? Eikö se ole selvää? RAKKAUS. Kun kohtaa sen todellisen OIKEAN rakkauden, ei tuollaisesta voi välittää. En tosiaan aikonut enää ikinä kaukosuhteeseen. Mikään tätä naista vähäisempi asia ei olisi mua enää siihen saanut. Mikään näin ihanaa rakkautta ja ihmistä vähempi ei olisi mua enää etäsuhteeseen saanut suostumaan, edes väliaikaisesti.
Toisaalta musta on tosi fiksua seurustella ensin jonkin aikaa muutenkin ennen kuin muuttaa yhteen. Tässä sekin tulee samalla hoidettua, tosin vähempikin "tutustumisaika" riittäis.
Sitä paitsi, alusta asti on ollut selvää että saman katon alle muutetaan.
Mutta tää aika ennen sitä... helvetin rankkaa välillä.
Nytkin piti nähdä pitkästä aikaa... mutta ei voi mitään. Pakko jaksaa.
Vaikka ikävä nakertaa reikää sydämeen, kaipaus on tuttu seuralainen. Kaikki korjaantuu taas kun saan rakkaani syliini.
Lainaus "Kyllä niitä töitä varmasti löytyy toiseltakin paikkakunnalta, uskon niin vakaasti."
Kuule, jotkut asuu niin pienessä kyläpahasessa tai suorastaan korvessa, ettei asia tosiaankaan ole noin! Aina ei ole uutta työtä saatavissa. Siinä sitten mietit millä itsesi elätät vaikka kuinka se rakkaus on tärkeintä!
Sillä ei kuitenkaan laskuja maksella.
Mutta mun koulutuksella sitten kun valmistun voin tehdä jotain etätöitä, ehkä se riittää.
kun pääsee kullan kaas saman peiton alle mahollisimman usein.
Työ on toisarvoinen, jos muuttaa kullan perässä hänen paikkakunnalleen, eikä työtä löydy sieltä, niin sitten ei löydy.
Rakastaminen ja rakastelu korvaa kaiken.
ansiosidonnaiset työttömyys korvaukset, jotka maksetaan kotiin palkan asemesta.
Jos tarvii enemmän rahaa, niin avuksi tulee toimeentulotuki jolla saa tehtyä aisompia hankintoja.
Ei tarvi nyky-yhteiskunnassa pakosti töitä tehä.
Kyllä minä ainakin haluan töitä tehdä enkä elellä millään muulla tuloilla.
Rakkaus on mulle tärkeintä ja siksipä muutan kultani luokse heti kuin se on mahdollista.
Joillekin pysyvä etäsuhde sopii, minä taas haluan asua yhdessä.
Onhan se romanttinen ajatus että rakkaus on tärkeää ei työ mutta kyllä se toimeentulokin vaan välttämätöntä on. Niin kuin on RAKKAUSKIN. Ne voi saada molemmat.
niin kyllä se on rakkaus ja rakastelu.
Eihän tuossa nyt ole mitään järkeä, että pitäisi valita joko työ tai rakkaus ja rakastelu. Eiväthän ne sulje pois toisiaan. Onhan kaukosuhteissakin yhtä lailla rakkautta ja rakastelua, jälkimmäistä tietysti määrällisesti vähemmän kuin tavallisissa suhteissa. Mutta jos kumppaninsa pakottaa valitsemaan, että valitse joko minut tai työ (vaikka voisi hyvin saada molemmat) se ei mielestäni ole rakkautta.
Eikä näinä pätkätöiden kulta-aikoina hyviä työpaikkoja mitenkään puissa kasva. Että jos hyvän työpaikan on saanut, jossa vielä viihtyy, kyllä siitäkin kannattaa pitää kiinni.
pakottamista tulemaan hänen luokseen asumaan, vaan omaehtoista työstä luopumista, jos sillä tavalla pääsee joka yö kullan viereen rakastelemaan.....
Työ menee kaiken edelle. Ja kuka nyt joka yö jaksaisi rakastella??
laskuja ja edes elää miten kuten, niin ei siinä mielentilassa jaksa innostua rakastelustakaan.elämänilo sammuu ainasessa kituuttamisessa.nimim.kokemusta on.
Loisijoita ei kukaan kunnon ihminen kauan viitsi katsella. Kummallinen elämänasenne. Toinen töissä ja toinen odottaa vain sänkyynpääsyä.
Olispa enemmän noin terveesti ajattelevia ihmisiä, niin olis tämänkin maan asiat vielä paljon paremmin.
Luulis, ettei noin järkeviä ja isänmaallisia ihmisiä enää missään olekkaan,vaan kaikki on enemmän tai vähemmän hyväksikäyttäjiä.
Mutta on niitä. Sä olet yksi sellainen loisto mimmi!