Nimimerkki kuvaa hyvin tuntojani tällä hetkellä. En tunnista enää itseäni tässä vihan ja tuskan valtaamassa kehossa. Kaikesta tästä saan kai kiittää tulossa olevia vaihdevuosia! Olen niin kireä ja pahasuinen, että heikompaa hirvittää. Tänään uhkasin tappaa itseni tai ottaa vähintäänkin eron ukosta. Elämälläni ei tuntunut olevan mitään merkitystä enää. Normaalisti en moista päästäisi suustani, koska on hyvä mies ja meillä hyvää yhdessäoloa takana kohta 30v. Mutta miten hänkään uskaltaa lähestyä tälläistä villipetoa, joka saattaa vaikka heittää purkilla päähän tai lyödä läimäistä tai ainakin heittää tosi pahalla kommentilla. Kyllä tämä on kamalaa ja silti kaipaan lämpöä ja läheisyyttä enemmän kuin koskaan. Tunnen itseni siksi heinäsirkaksi, joka syö kumppaninsa parittelun jälkeen:)
Kierron puolessa välissä (juuri nyt) ja noin viikko ennen menkkoja, muutun hirviöksi joka huutaa, itkee ja sekoilee. Kierto on nykyisin lyhyt, n.24 pv, joten voitte laskea, ettei "kilttejä" päiviä jää monta. Kuka tätä kestää? Mies yrittää ymmärtää, mutta ei siltikään täysin ymmärrä enkä ihmettele yhtään. En yhtään nyt ihmettele niitä miehiä, jotka vaihtavat tämän ikäisen nuorempaan.
En haluaisi olla mistään hinnasta tämmöinen paha akka. Lapset, nuorin teini-iässä, ihmettelevät varmaan menoa. Äiti ja isä pitävät istuntoja kamarissa ja välillä kuuluu melko kiukkuista ähinää, vaikka kuinka yritän hillitä.
Olen lukenut valtavat määrät kirjoituksia näillä palstoilla ja huomannut, etten todellakaan ole ainoa, joka tästä kärsii. Ainoa lohtu koko asiassa. Toiset vannovat hormonihoitojen nimiin, toiset luontaistuotteiden ja kolmannet "pelkkien" vitamiinien nimeen. En tiedä mihin kallistun kohta, mutta ei tätäkään kestä kukaan. Hormonihoitojen (oletettavasti) aiheuttamat sairaudet (rintasyöpä ym) estävät ainakin vielä hakemasta korvaushoitoa. Vielä ei ole ollut niitä karmeilta kuulostavia hikoiluja, mutta mieltä myllertää viimeisen päälle.
Miksi meitä naisia vainotaan kaikella pahalla? Sais jo menkatkin loppua, niistä on kärsitty kymmeniä vuosia.
Miten te muut olette selvinneet tästä voittajina? Onko jollekin tullut ero tässä tilanteessa? Onko muut harkinneet itsemurhaa? Kauanko tätä kestää, 10v? On kai yksilöllistä.
Kierron puolessa välissä (juuri nyt) ja noin viikko ennen menkkoja, muutun hirviöksi joka huutaa, itkee ja sekoilee. Kierto on nykyisin lyhyt, n.24 pv, joten voitte laskea, ettei "kilttejä" päiviä jää monta. Kuka tätä kestää? Mies yrittää ymmärtää, mutta ei siltikään täysin ymmärrä enkä ihmettele yhtään. En yhtään nyt ihmettele niitä miehiä, jotka vaihtavat tämän ikäisen nuorempaan.
En haluaisi olla mistään hinnasta tämmöinen paha akka. Lapset, nuorin teini-iässä, ihmettelevät varmaan menoa. Äiti ja isä pitävät istuntoja kamarissa ja välillä kuuluu melko kiukkuista ähinää, vaikka kuinka yritän hillitä.
Olen lukenut valtavat määrät kirjoituksia näillä palstoilla ja huomannut, etten todellakaan ole ainoa, joka tästä kärsii. Ainoa lohtu koko asiassa. Toiset vannovat hormonihoitojen nimiin, toiset luontaistuotteiden ja kolmannet "pelkkien" vitamiinien nimeen. En tiedä mihin kallistun kohta, mutta ei tätäkään kestä kukaan. Hormonihoitojen (oletettavasti) aiheuttamat sairaudet (rintasyöpä ym) estävät ainakin vielä hakemasta korvaushoitoa. Vielä ei ole ollut niitä karmeilta kuulostavia hikoiluja, mutta mieltä myllertää viimeisen päälle.
Miksi meitä naisia vainotaan kaikella pahalla? Sais jo menkatkin loppua, niistä on kärsitty kymmeniä vuosia.
Miten te muut olette selvinneet tästä voittajina? Onko jollekin tullut ero tässä tilanteessa? Onko muut harkinneet itsemurhaa? Kauanko tätä kestää, 10v? On kai yksilöllistä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siinä koko ihminen joutuu uuteen murrokseen, eikä tuo fyysinen juttu olekaan kuin puolet kehityksestä, mutta suuri asia...
henkinen ihminen siinä myllerryksessä etsii itseään, että mitä tämä elämä nyt oikein on, olenko elänyt niinkuin olen halunnutkin
ja fyysinen keho siinä temppuilee ja hakee uusia rajojaan.
Kuule, selviät kun rauhoitat itseäsi hakemalla keinoja siihen: Katso itseäsi, ala hoitaa itseäsi, lisää pikkuhiljaa liikuntaa, mieti mitkä ovat sinulle mieluisia asioita. Keskittymällä itseesi perheesi saa olla rauhassa ja kun alat voida paremmin on sinulla taas sitä annettavaakin muille: huutamalla ja räyhäämällä vaan myrkyttää läheistensä elämää. Tarvitaan siis oikeanlaista itsekkyyttä jotta tästä elämänvaiheesta selvitään. Moni ns. aikuinen nainen luulee ja haluaa uskoa, että maailma ei pyöri ilman hänen apuaan, vaikka suuremman palveluksen tekee muille opettamalla heitä omatoimiseksi. Varmaa on, että jokainen haluaa katsella rauhallista, iloista naamaa, eikä räyhäävää akkaa, eikö niin...
"En tunnista enää itseäni tässä vihan ja tuskan valtaamassa kehossa. Kaikesta tästä saan kai kiittää tulossa olevia vaihdevuosia! Olen niin kireä ja pahasuinen, että heikompaa hirvittää. Tänään uhkasin tappaa itseni tai ottaa vähintäänkin eron ukosta. Elämälläni ei tuntunut olevan mitään merkitystä enää. Normaalisti en moista päästäisi suustani, koska on hyvä mies ja meillä hyvää yhdessäoloa takana kohta 30v."
Aivan tutulta kuulostaa. Ei minullakaan mitään kuumia aaltoja ollut. Olin myös melkein avioeron partaalla, uhkasin tuikata talonkin tuleen kun v***tti kaikki niin mielettömästi, katselin risteyksissä ohi meneviä autoja, että minkä alle voisin hypätä niin loppuisi tämä paskan jauhaminen.
Luovutin taisteluni tuulimyllyjä vastaan ja otin hormonihoidon vastaan (minulla on myös hormonikierukka) hampaat irvessä vaikken uskonut koko asiaan. Onneksi gyne oli niin sitkeä ihminen, että jaksoi riidellä kanssani. Hän perusteli asian niin hyvin ja osasi vielä kuvailla kaikki vaivanikin niin tarkalleen ettei minulla juuri sananvaltaa enää jäänyt. Nyt en enää pysy seinällä pelkkien kynsien varassa (tarvitaan tikkaat) ja voin jopa keskustella puolisoni kanssa asioista. Autotkin saavat mennä ihan rauhassa risteyksissä ja tulitikut ovat esillä. Kyllä minä suosittelen hormonihoitoa. Voihan sen sitten lopettaa jos tuntuu sille.
Minullekkin samojen oireiden vuoksi suositeltiin hormoonihoitoa, yritin kaikkeni ensin etten ottaisi, mutta kyllä se ELÄMÄNLAATU voitti tässä asiassa, miksi hukata ihanat 10-vuotta tällaisille oloille. Minäkin liikun kovasti syön vitamiineja, ruokavalio kunnossa, mutta silti.
Ei kannata miettiä niitä sivuoireita mitkä lopulta ovat mitättömän pienet. Riski sairastua esim. rintasyöpään on muutenkin paljon suurempi, vaikkei söisikän hormooneja. Ilman hoitoja on suuret riskit sairastua mmssa kohtusyöpään, aivoverenkiertohäiriöihin, veritulppiin, sydänsairauksiin, osteoporoosiin ym ym.. Kahdella kaverillani on rintasyöpä, ja kumpikaan ei käytä hormooneja eikä ole edes ehkäisypillerejä kayttänyt koskaan..
Itse aloitimme gyneni kanssa hoidot ensin 3 kuukaudella, sitten katsoimme jatkon. Olin silloin 43-vuotias. Nyt olen 46-vuotta ja voin mainiosti. Gyneni muuten totesi, että hänelläkin on potilaita jotka ovat joutuneet ihan psykiatriselle osastolle näiden hormooniheittelyiden vuoksi.
Ajattele vaikka perhettäsi kuinka he kärsivät tilanteesta ja käy lääkärissä. Tsemppiä kuitenkin oli päätöksesi mikä hyvänsä.
Kiitos teille jotka vastasitte. En taida sitten ihan niin pöpi ollakaan, kun muillakin on kerran ollut samanlaisia tuntemuksia.
Olen 46-vuotias ja oireita on ollut kai vaihtelevassa määrin jo parisen vuotta. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olo on koko ajan pahentunut. Hirvittää ajatellakin, että KUINKA pahaksi se oikein äityy.
On tämä ihmiskeho kummallinen kapistus. Kun on sellainen parempi päivä, niin oikein tosissaan miettii, että miten minä voin olla niin "sekaisin", enkö tosiaan voi itselleni mitään, mutta ei sitä voi.
Täytyy rueta miettiin gynellä käyntiä....
Minulle gynekologi neuvoi noihin psyykkisiin oireisiin syömään B6-vitamiinia. Olen sitä nyt muutaman vuoden tehnyt ja mielestäni olen paljon rauhallisempi, en enää ota pulttia samalla tavalla enkä hermostu pikkuasioista.
Kokeileminen ei maksa paljon, eikä vitamiinilisästä tietääkseni ole mitään sivuoireitakaan, niin kuin hormoneista voi olla.
Itse otan myös Beroccaa aina kun alkaa "keittää", koska aina on "vika" minussa eikä muissa. Kummasti pitentää pinnaa.
Kiitos vinkeistä. Syön jo monivitamiiniä,joissa on mm erilaisia b-vitamiineja. Niiden pitäis auttaa, mutta ei. En tiedä onko hyväksi syödä etra annoksia b-vitamiiniä? En nyt muista onko rasva- vai vesiluikoinen?
B-vitamiinit on vesiliukoisia ja monivitamiinissa niitä on todella vähän joten lisä b-6 ei ainakaan pahaksi ole. Omega 3 on myös aivotoiminnalle erittäin tär´keä ja estorogeenin hiipumisen vuoksi aivojen toiminta hidastuu. Näiden lisäksi noin pahoihin oireisiin ottaisin hormoonikorvaushoidon.
Sehän oli melkein kuin olisin lukenut pätkän omasta elämästäni! Olin varmaan pahempi kuin itse perkele aina pari kertaa kuukaudessa.Ja kaiken rähinän ja räiskeen sai osakseen juuri se rakkain lähimmäiseni jota kaikkein vähiten olisin halunnut satuttaa. Olin myös ensin kaikkia hormoonijuttuja vastaan, mutta sitten gynekologilla käydessäni kerroin näistä puuskistani ym. ja tulimme lopulta siihen tulokseen että kannattaisi kokeilla jotain. Ja ainakin nyt olen sitä mieltä että kyllä kan-natti. Enää olen vain aika-ajoin "pikkupiru", menkat tulevat säännöllisesti ja pahempia hikoilu- tms puuskia ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. - Joten rohkeasti vaan helpostusta hakemaan! Meillähän on vain tämä yksi elämä joten otetaan vastaan myös hyviä päiviä...
tätä menoo on kestänyt meillä vasta puoli vuotta, mutta, sanoin tänään isännälle, että haen avioeron vaan ihan siksi ettei hänen tarvitse kestää enää minua, koska en enää kestä itsekään itseäni. Sitten kun asun yksin niin voin maata vaikka kylppärin lattialla viikon käpertyneenä omaan hirveään maailmaani. Eikä mun tarvii siinä vaiheessa surra sitä miten tuhoan mun rakkaimman ihmisen elämän. Mies kun vielä voi hankkia vaikka 20:sen naisen johon rakastua ja sil on vaihdevuosiin viel 20 pitkää vuotta. Ja siinä vaiheessa isäntäkin on jo niin vanha ettei sitä haittaa vaik emännäl ois ees takas vuodet.
Tekis mieli poistuu takaviistoon vasemmalle.
juu kannattaa vissiin antaa periksi. Ajattele miltä miehestäsi tuntuu hän rakastaa sinua ja sinä puhut erosta ja poistumisesta. HAE NYT HYVÄ IHMINEN APUA. Hormoonihoidolla nautit vielä elämästäsi ja olosta miehesi rinnalla ja saat vielä naiseutesikin takaisin. Ja syöpää on turha pelätä se tulee paljon helpommin muista tekijöistä kuin hormooneista. TIEDÄN mistä nyt kirjoitan,,kaikille löytyy hoito.