jälkeläisille mahdollista omaisuuttasi eläissäsi? Luotatko siihen, että sinut hoidetaan eläkeläisenä vai säästätkö omaisuuttasi vanhuutesi turvaksi? Huomaan, että itse on alkanut miettiä tällaisia asioita. Meille on kertynyt jonkun verran omaisuutta oman työn ja oikeaan aikaan tehtyjen "hankintojen" myötä. Omat lapset ovat nyt siinä elämän vaiheessa, että tarvitsisivat esim. asunnon ostoon rahaa. Olemme kuitenkin toistaiseksi antaneet heidän hoitaa omat raha-asiansa, koska niin ovat halunneet. Ja ihan hyvä niin.
Taloudellinen tilanteemme on hyvä emmekä tingi omasta mukavuudestamme. Matkustelemme, ja sijoitamme kyllä itseemme niin paljon kuin tunnemme tarvitsemanne. Se vaan on ihan ilmeistä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienemmiksi menot menevät. Kesät ollaan mökillä ja syödään kalaa, talvisin hiihdellään ja nautitaan luonnosta. Toivottavasti saa pysyä terveenä!
Taloudellinen tilanteemme on hyvä emmekä tingi omasta mukavuudestamme. Matkustelemme, ja sijoitamme kyllä itseemme niin paljon kuin tunnemme tarvitsemanne. Se vaan on ihan ilmeistä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienemmiksi menot menevät. Kesät ollaan mökillä ja syödään kalaa, talvisin hiihdellään ja nautitaan luonnosta. Toivottavasti saa pysyä terveenä!
Vastaukset 24
Vanhimmat
perintöverotus muuttuu,verokarhu on se mikä omansa ottaa,mitä enemmän omaisuutta ,sitä isompi on karhun tassu.
kenenkään ei tarvii säästää perinnöksi.Sehän on jo hyväksikäyttöä jos näin ajatellaan.
ajattele,ehkä kirjoitin väärin ...
Lapseni eivät käytä minua hyväkseen,kerroin vaan mikä tuli eteen......
Kun lapsia ei ole, nuo perilliset ovat sen verran etäisiä, ettei heille halua mitään jättää. Säästetty on juuri sitä varten, ettei vanhana tarvitsisi lojua hoitamattomana jossain julkisen sektorin laitoksessa. Jos terveys pettää, ne säästöt eivät kyllä riitä mihinkään, ei vaikka vähäisestä omaisuudestakin myisi kaiken mahdollisen.
Minusta vanhemmilla on oikeus nauttia oman työnsä hedelmistä eikä heidän tarvitse elättää tai avustaa rahallisesti aikuisia lapsiaan.
perillisiä, vain minun enot ja tädit, jotka luonnollisesti poistuvat muonavahvuudesta yksi toisensa jälkeen. Siis yhteen laskien kummankin sukulaiset.
Ostellaan, mitä huvittaa.
jollekin lastenkodille joissa hoidetaan huonosti kohdeltuja lapsia ja nuoria, ja kun nimeää perinnölle käyttötarkoituksen, ne menevät varmasti asiaan.
Tai varattomien lasten harrastustoimintaan tms..
Mie ainakin antaisin muille kuin "ahneille" sukulaisille, - tai pahassa lykyssä valtiollehan ne menee.
P.s. Tämä voi tuntua tunkeutumiselta yksityiselle reviirille, mutta tarkoitukseni ei ole suinkaan olla röyhkeä :)
ja uskon että minusta pidetään huolta, onhan mulla hätävarana asunto jota voin vaihtaa aina pienenpään ja saan siitä hoitorahaa itselleni.
Olen kaiken mitä omistan hankkinut omin käsin, ja lapset ovat myös tulleet toimeen omillaan, en usko että haikailevat perintöä.
Tällä hetkellä tuhlaan kaiken mitä tienaan.
Miehelläni ja minulla on yhteensä niin isot tulot, että väkisinkin jää jotain säästöön vaikka elämmekin mukavasti. Olemme sijoitelleet ylimääräistä vuokra-asuntoihin, joita meille on kertynyt 5. Lapset tulevat aikanaan saamaan hyvän perinnön, emme millään osaa elää niin, että kaikki leviäksi!! Missään ei silti kitsastella, matkustelemme, syömme hyvin, käytämme palveluita ja elintasomme on joka suhteessa hyvä.
Ei siis aina voi asetella asioita mustavalkoisesti; kituuta ja jätä perintö tai kaikki sileäksi, ei rahanahneille lapsille. Ei meidän lapset ainakaan odota mitään rahoja, rakentavat itse itselleen hyvää elämää omilla tuloillaan.
elvisteli tuloillaan,ei hyvä vitsi
kipeille - siltä vähän vaikuttaa. Saako tänne kirjoittaa vain sellainen, jolla ei ole mitään jätettävää lapsilleen? Suomalainen ei näköjään kestä, jos jollain asiat on hyvin. Suurimmat aploodit tulee, jos on asiat pikkuisen rempallaan - ah, voin katsoa tuota raukkaa ylempää. En mielestäni millään lailla elvistele, jos olen omilla tuloillani kerryttänyt omaisuutta. Keltään en ole vääryydellä vienyt. Hyi häpeä kade ihminen!
että on taskussa rahaa, eikä siitä, että rakkautta vain piisaa. Olen sen saanut huomata, ikävä kyllä.
Kell onni on, se onnen kätkeköön!
Minusta on hyvä, että kukin voi puhua, oli tilanteensa mikä tahansa.
Jos olemme aitoja ja sanomme asiamme kuten omakohtaisesti tunnemme, niin jokainen kirjoitus on paikkansa ansainnut.
Ei suvaitsevaisuutta saavuteta, piiloittelemalla tunteitaan tai olosuhteita, joita kokee tai elää.
Yhtälailla jopa enemmän täällä palstalla saa lukea "hanki elämä", tai "miksi et ole töissä", kun täällä kerkiät 7/24 olemaan, kuin heitä jotka "kadehtivat" toisen elämäntilannetta provosiomalla tai antamalla pahansuopaa palautetta, onnellisesta tai rakastuneesta, tai hyvin muuten (omasta mielestään) taloudellisesti menestyneestä henkilöstä tai perheestä.
Siis tarkoitan sitä, että helposti emme huomaa, että jokaiselle mielipiteelle, olosuhteelle,(ylipaino, työtön,'rikas'/köyhä löytyy hiljainen enemmistö hyväksyjiä, ja "äänekäs" mielipide, joka antaa negatiivisen palautteen.
Monesti vain on niin, että ajattelemme omalle kohdalle 'vain näin tapahtuvan' ja alinomaa, emmekä osaa 'nähdä', että jokaisella on omat 'vastaansanojat', mutta toki myös puolestapuhujat ja ainakin suuri hiljaisten joukko, joka on neutraali ja jättää sanomatta, jos on samaa mieltä tai on lojaali jokaiselle, eikä lausu puolesta ei vastaan.
jk.Näitä neutraaleja on suuri osa niissä henkilöissä, jotka näkyvät viestiketjujen lukijamääränä, ja joista osllistujia kirjoittajina on vain muutamia prosentteja mielipiteineen.
jos ei keretä tuhlaamaan - lapsillehan ne jäävät. :)
Lapsia auttaisimma, jos tarvtsisivat.
Luotan onnelliseen, nopeaan ja halpaan loppuun; yksityiseen hoitokotiin ei ole mahiksia kymmeniksi vuosiksi, kuin ihan tosi varakkailla.
on helppo yhtyä. Jotenkin ajattelen jo nyt että en jäisi vuosikausiksi lojumaan sairaalan petiin. Monta esimerkkiä lähipiiristä kuinka onnetonta se on. Jo siinä heidän läheisillään huoli kun perinnöt hupenee. omituista minusta.
Olen sen verta varaton, että nopea loppu olisi omiaan, ehkä silloin jo autetaan siinä. Luulen että ei ole yhteiskunnalla vara hoitaa. Kunhan sais vielä sen ajan suht.terveenä elää mitä minusta lapsukaisille apua.
Pennittömän ei tarvitse moisia mietiskellä.
täällä. Voi keskittyä pelkkään ajan antamiseen ja lapsukaisten leikittämiseen ja puuhasteluun. Kunnon elämän eväät heille lienee arvokkaampaa kuin maallinen mammona.
Olen ollut juuri tilanteessa, jossa on ollut kysymys perinnöstä. Ei meidän lapset ahneita ole, niin sitä luulee ennen kuin kohdalle sattuu, näin kävi. Mitä perintöön tulee, niin minä kyllä alan haaskata omaa osaani, ei tarvitse siitä tapella tai maksaa älyttömiä summia perintöveroa. Ei riitä, että menettää puolisonsa ja lapset vanhemman, valtio vielä on kahmaisemassa osansa, vaikka mitään näkyvää perintöä ei ole tullutkaan.
Onpa tainnut kansanedustajaehdokkailtakin taas unohtua perintövero uudistus. Lakia sorvataan vuosikaupalla, mutta huomasitteko, miten nopeasti saatiin tehtyä varallisuusveron poisto, ihmetyttää ainakin minua.
osasit sanoa ihan oikein.
Ei osaa edes ajatella ,ennekuin kohdalle sattuu.
perintöni menee johonkin eläinsuojelujärjestöön.
Sukulaisia on mutta he ovat olleet senverran kettumaisia että pidän huolen etteivät ehdi saada euroakaan.Ottamassa kyllä oltais,millään tavalla muuten ei muisteta ja tiedän etteivät pitäisi mitään huolta kun tulen vanhaksi.
Olen suunnitellut kaiken vaikken vielä ole edes vanha,kaik on valmiina.
Siinäpähän saavat hattuunsa lipan-pitäkööt ees tai takana....
sain muutama vuosi lottovoiton.osan olen jakanut.lopu 300000 sijoitin.hyvän tekeväisyyteen 100000 euroa.ikä painaa.kai minun iäksi riittää
Oman palan maata, puita, sammalta, vanamon kukkia, sääskiä... Tämä oli oikeastaan mulla lainassa heiltä.
perintönä saatu kesäpaikka on mulla vain lainakäytössä tulevilta sukupolvilta.
Yritän vaalia, sekä korjaten että säilyttäen perinteitä, kesäpaikan hengen säilyttämisksi.
avaajan kysymys siinäkin valossa, että kaikilla ei ole niitä tulevia polvia, eikä muitakaan perillisiä.