Vasta opettelen...

meidän yli-ikäisten joukkoon. Täällä todella kaivataan uusia tuulia sillä tuntuu kuin ei tämän ikäisillä enää ole puheenaiheita. Elämä jatkuu kuitenkin samaa rataa kuin ennenkin ja vielä olemme elämässä kiinni joka solullamme - vai olemmeko?

Vai että vielä iloinen, parempi se kuin suruinen.

Hei teille arvon rouvat!

Satuin löytämään tämän palstan aivan sattumalta ja mielenkiinnosta tulin vilkaisemaan mistä täällä puhutaan. Huulilleni nousi hymyt monet kerrat lukiessani palstan tekstejä ja mieli tuli hyväksi. En tidä miksi. Tahdon kiittää teitä siitä, vaikkakin näin vain yhdessä sattumanvaraisesti valitussa keskustelussa, mutta kuitenkin. Teille mitä antoisampia talvipäivien jatkoja ja tervetuloa tänne nettiin! :) (tuo on hymiö - jos sitä katsoo pää vasemalle kallellaan, niin siinä näkyy hymyilevä naama)

Vastaukasen lähettäminen on minulle vielä vaikeaa. Uskon kuitenkin saksalaiseen sanontaan: Osataan mitä tahdotaan (Man kan vas man vil)

uutta tälläkin iällä. On väärin luulla että kaikki vanhukset olisivat dementoituneita. Tosin oppiminen ja tarkkaavaisuus eli hoksaaminen on hieman takapajulla mutta kun sinnikkäästi yrittää niin kyllä se siitä lähtee.
Minua ihmetyttää kun useimmat vanhat ihmiset - jopa nuoremmatkin- huitaisevat tietokoneelle että " en mä ymmärrä tosta yhtään, eikä kiinnosta".
Kun sitten rohkaistuu ja oppii vaikka sähköpostin niin jopa innostus puhkeaa. Lopulta ollaan tosi "nörttejä". Taidanpa puhua omasta kokemuksesta - sori.

opettelet? Elämistä vai tietsikkaa? SelvennäÅ!