Minua kiinnostaisi tietää kuinka moni on työssään joutunut ohjaamaan oppisopimusopiskelijaa jonka suomenkielitaito on luokkaa nolla?
Meillä on ongelma johon en löydä ratkaisua.Ongelma on oppisopimusopiskelija joka ei ymmärrä kouluteksitä eikä ymmärrä puhuttua, selkeää suomenkieltä ja opettaa ja ohjata pitäisi. Toki hän osaa jonkin verran, mutta hänen kielitaitonsa on huonompia mitä olen työssäni koskaan vielä tavannut. Kotimaa on Iran - asunut Suomessa 10 vuotta ja nyt hänestä leivotaan lähihoitajaa.
Ns. näyttöviikko ohjaajan mielestä meni hylätyn puolelle koska opiskelija ei osannut alkeellisempiakaan juttuja - ei ymmärtänyt mitä selitettiin ja teki siksi väärin tai jätti tekemättä. Mutta - opettaja ei hyväksynyt hylättyä vaan pakoitti ohjaajan antamaan hyväksytyn arvosanan - tosin sen alhaisimman eli 1:sen. Se, että opiskelija ja ohjaaja eivät ymmärtäneet toisiaan johtui opettajan mielestä ohjaajasta ja siitä että tämä ei tuntenut ohjattavaansa tarpeeksi hyvin. Kielitaidon merkittävä puute siis nollattin tällä tavalla.
Ja nyt hän on meillä - vaikka kädestä pitäen selittää esim. uricultin oton - hän tekee sen väärin. Ylä-ja alakäsitteet menevät täysin sekaisin - hän ei tiedä että yksilöllisyys ja yksinäisyys ovat aivan eri käsitteitä jne. esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Keskusteltaessa ohjaavan opettajan kanssa ongelmat on rohkeasti ja reilusti häpeilemättä otettu esille, mutta opettaja vain sanoo, koettakaa jaksaa, vaikeaa on, mutta
kuitenkin jne. jne.
Ongelmana on myös se, ettemme tiedä mitä opiskelija oikeasti ymmärtää ja mitä ei, koska hän ei sano mitään vain nyökkää tai äännehtii kuin olisi asian ymmärtänyt - ja kun testaat ymmärtämystä - huomaat ettei hän kuitenkaan ole ymmärtänyt. Mutta koulu - se ei välitä tuon taivaallista - pääasia on, että opiskelija rutataan läpi, oli hinta mikä tahansa. Työpaikkaohjaajat ovat kuin koiria jotka heiluttavat häntäänsä, mennevät maahan jne. tekevät mitä vain mitä koulu tai oppisopimustoimisto haluaa. ja huom. opiskelijalle maksetaan lähes samaa palkkaa kuin amattitaitoisille työntekijöille.
Eli - ammattitaidon opettamisen lisäksi meidän täytyy opettaa suomenkieli työn ohessa.
Mitä seuraavaksi -ehkä kehitysvammaiset ja työrajoitteiset koulutetaan ajatteliviksi, empaattisiksi, vastuunsa tunteviksi ja vastuuta kantaviksi yhteiskunnan jäseniksi lähihoitajien toimesta ja samalla palkalla tietysti.
Kateeksi käy sairaanhoitajat - teidän ammatissa on olemassa edes jonkinlaiset tasovaatimukset.. lähäreillä ei näköjään ole.
Ja itseasiassa - oma kielitaitoni suomen suhteen alkaa olla tasoa nolla - se tarttuu - huono kieli siis.
Meillä on ongelma johon en löydä ratkaisua.Ongelma on oppisopimusopiskelija joka ei ymmärrä kouluteksitä eikä ymmärrä puhuttua, selkeää suomenkieltä ja opettaa ja ohjata pitäisi. Toki hän osaa jonkin verran, mutta hänen kielitaitonsa on huonompia mitä olen työssäni koskaan vielä tavannut. Kotimaa on Iran - asunut Suomessa 10 vuotta ja nyt hänestä leivotaan lähihoitajaa.
Ns. näyttöviikko ohjaajan mielestä meni hylätyn puolelle koska opiskelija ei osannut alkeellisempiakaan juttuja - ei ymmärtänyt mitä selitettiin ja teki siksi väärin tai jätti tekemättä. Mutta - opettaja ei hyväksynyt hylättyä vaan pakoitti ohjaajan antamaan hyväksytyn arvosanan - tosin sen alhaisimman eli 1:sen. Se, että opiskelija ja ohjaaja eivät ymmärtäneet toisiaan johtui opettajan mielestä ohjaajasta ja siitä että tämä ei tuntenut ohjattavaansa tarpeeksi hyvin. Kielitaidon merkittävä puute siis nollattin tällä tavalla.
Ja nyt hän on meillä - vaikka kädestä pitäen selittää esim. uricultin oton - hän tekee sen väärin. Ylä-ja alakäsitteet menevät täysin sekaisin - hän ei tiedä että yksilöllisyys ja yksinäisyys ovat aivan eri käsitteitä jne. esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Keskusteltaessa ohjaavan opettajan kanssa ongelmat on rohkeasti ja reilusti häpeilemättä otettu esille, mutta opettaja vain sanoo, koettakaa jaksaa, vaikeaa on, mutta
kuitenkin jne. jne.
Ongelmana on myös se, ettemme tiedä mitä opiskelija oikeasti ymmärtää ja mitä ei, koska hän ei sano mitään vain nyökkää tai äännehtii kuin olisi asian ymmärtänyt - ja kun testaat ymmärtämystä - huomaat ettei hän kuitenkaan ole ymmärtänyt. Mutta koulu - se ei välitä tuon taivaallista - pääasia on, että opiskelija rutataan läpi, oli hinta mikä tahansa. Työpaikkaohjaajat ovat kuin koiria jotka heiluttavat häntäänsä, mennevät maahan jne. tekevät mitä vain mitä koulu tai oppisopimustoimisto haluaa. ja huom. opiskelijalle maksetaan lähes samaa palkkaa kuin amattitaitoisille työntekijöille.
Eli - ammattitaidon opettamisen lisäksi meidän täytyy opettaa suomenkieli työn ohessa.
Mitä seuraavaksi -ehkä kehitysvammaiset ja työrajoitteiset koulutetaan ajatteliviksi, empaattisiksi, vastuunsa tunteviksi ja vastuuta kantaviksi yhteiskunnan jäseniksi lähihoitajien toimesta ja samalla palkalla tietysti.
Kateeksi käy sairaanhoitajat - teidän ammatissa on olemassa edes jonkinlaiset tasovaatimukset.. lähäreillä ei näköjään ole.
Ja itseasiassa - oma kielitaitoni suomen suhteen alkaa olla tasoa nolla - se tarttuu - huono kieli siis.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taas ärsyttää olla se ilmainen opiskelija orja. Tosin opiskelen sh:ksi joten oppisopimuskoulutus ei tietääkseni ole edes mahdollinen (kuin vain 2. asteen koulutuksissa)?
Anyway.. jos noita suomea osaamattomia aletaan suuremmissakin määrin osastoille tunkemaan ja vielä palkallisesti, niin on asiat kyllä ihan päälaellaan. Sisätautiosastolla jossa viimeksi olin, oli ollut aikaisemmin "kielikylpyläisiä" ja nyt sinne oli tulossa vastaavia oppisopimuslaisia joista sinäkin kerroit.
Tuen minäkin ulkomaalaisten yhteiskuntaan sopeuttamista, jos toinen vaihtoehto heille on se järjetön B-oleskelulupa (ei saa opiskella eikä käydä töissä ainoastaan nauttia tukiaisia), eikä kotimaahan paluu heillä onnistu.
Mutta mielestäni sitä suomea voisi opetella työmarkkinatuella hoitoapulaisena laikkarin yms avustajana..näinhän jo suomea osaavat työttömätkin laitetaan alaan tutustumaan. Ja vasta kun kieli on hallussa, niin sitten opiskelemaan ammattia.
Näitä kielikylpyläiisä on siis muuallakin.Olen ihan samaa mieltä sinä, että suomenkieli opetellaan vähemmän vaaativissa töissä kuin hoitajina.
Olenkin ihmetellyt sitä miksei kyseistä naista ole laitettu - anteeksi vain ilmaisuni - opiskelemaan vaikka juuri laitosapulaiseksi, siivoojaksi tai johonkin muuhun työhön missä ei suoranaisesti olla tekemisissä akuutisti avuntarvitsijoiden kanssa. Eivät vanhukset esim. ole mitään kielitaidottoman opiskelijan harjoittelumateriaalia.
Toisekseen ei meillä ole velvollisuutta opettaa oman työmme ohessa vielä kielitaitoakin ummikolle, jolla on ollut jo 10v. aikaa opiskella sitä itse vapaaehtoisesti - vai ovatko nämä maahanmuutajat niin sisäänpäin lämpiäviä etteivät he edes halua oikeasti opetella suomenkieltä - kun helpmmallakin pääsee - kuten nyt näyttää käyvän.
Ja mitä tuohon harjoittelujakson hylkäämiseen tulee -en ollut itse ns. näyttöä vastaanotamassa vaan sen teki ihan toinen.
Mutta nyt hän on meillä oppisopimusopiskelijana eikä tunnu mikään auttavavan. Oppisopimuspäätös on tehty ilmeisemmin kesken opiskelun - juuri kielitaidottomuuden vuoksi, mutta mikä ihmeen laki velvoitaa meitä toimimaan vielä kieltenopettajana - eihän meillä ole pedagokista..tai miten se nyt kirjoitettiinkaan - pätevyyttä edes sellaiseen.Ja miksi juuri lähihoitajaksi - eikö aluksi jokin vähemmän vaaativa työ olisi ollut sopivampi.
Jurppii niin vietävästi, että sanoin itseni irti koko jutusta- vaan sehän ei niin vaan käykkään.
Tämä kyseinen henkilö hoitaa aina kahta tai korkeintaan kolmea potilasta ja hekin ovat siitä helpoimmasta päästä. Vielä häntä ei lueta ns.henkilöstävahvuuteen vaan kohta on kesä - ja sijaisista kova pula - joten viimeistään tuolloin hänen tulee ottaa vastuu tekemisistään - minä säälin niitä jotka joutuvat hänen kanssaan tekemisiin.
Ai - paljonko hänellä on takanaan harjoittelua ja opintoja - ehkä vuosi tai kaksi - en tiedä.Hän ei ole kertonut itsestään juuri mitään.Ikää yli neljäkymmentä - -motivaatiota opiskeluun on ja -ennen kaikkea hallitsee myös tällaisen meidän sosiaalisen hyvinvointi-kulttuurin etujen hyväksikäytön. On harvinaisen tietoinen työsuhde-eduista jne.
Itse luulen, että hänellä on omasta kielikulttuuristaan lähtöisin oleva henkilö joka auttaa opiskelutehtävien tekemisessä - hallitsee paremin suomenkielen - ja siksi hän hämää opettajat - koska opettajien mukaan hänen tehtävänsä on aina hyvin ja huolella tehdyt.Tai siten he puhuvat peetä.
Ottaisin selvää ao. koulun rehtorista ja ottaisin häneen suoraan yhteyttä, sitä varten siellä arvosteluasteikossa on ne numerot, että annetaan sen mukaan miten taidot on. Silloin kun on hylätty, niin se on hylätty ja piste, jos sinä olet sitä mieltä! Eihän se opettaja niitä sinun antamiasi pisteitä voi sanella!
Täytyy sanoa, että eräs opettaja aloitti näytön arvioinnin sanomalla minulle: perustele miksi et anna 5 tälle opiskelijalle ja hän todella oli kaukana siitä 5:sta!Olen minä antanut opiskelijalle 5, mutta hän on sen silloin ansainnut. Eihän meillä enää ole mitään virkaa, jos ei meidän arviointeihin luoteta, mehän sen tiedetään, kuka osaa hommat ja kuka ei. Opettajilla on aika kaukana kokemukset kentän työskentelystä ja vaadittavista taidoista!
Kun kuulin tästä ohjaajan arvioinnin hyllytyksestä - olin raivoissani. Nyt tilanne on se, että minusta tuntuu siltä että on ihan sama mitä sanon tai teen, koska opettajat päättävät näistä asioista.
Motivaatio opiskelijan ohjaukseen on täysin mennyt; ihan sama mitä sanon tai teen, lisäksi en ala selittämään aasta ööhön mitä kukin sana sisällöllisesti merkitsee esim. "mitä ymmärrät sanalla kokonaisvaltainen?", mun opiskelija tulkitsee sen ihan omalla tavallaan..tai mitä on kolmas sektori, hänen mielestään se kolmas sektori oli just tämä harjoitelupaikka ihan fyysisesti - eli tällaista.
Katson aina hieman millä vuosikurssilla opiskelija on.
Ensimmäisen kauden opiskelijalle olen yleensä hyvin suopea. En huomauttele, vaikka istuskelisi kansliassa puolet päivästä ja pyrinkin antamaan aikaa tutustua rauhassa asioihin. Yleensäkkään en ole kovin töykeä, koska monet "epäsopiviltakin" vaikuttavat voivat hyvinkin kehittyä oikein hyviksi hoitajiksi ja tärkeää olisi opettaa opiskelijatkin jo alusta asti olemaan kollegiaalisia ja ystävällisiä työyhteisössä.
Kerran sanoin viimeisen vuoden opiskelijalle, joka ei puhunut kuin omista tulevista häistään, ei tehnyt koulun jaksolle määräämiä tehtäviä ja sanoi suoraan, ettei häntä kiinnosta oikeasti mikään mummojen pepun pesu, että kannattaa miettiä mikä on hoitotyön tarkoitus uudestaan ja sanoin, että vaikka ajatukset ja toiveet ovat nuorena suuret niin työssä ollaan kuitenkin koko ajan potilasta varten. Se on RUMINTA mitä olen sanonut. Tänä päivänä tyttö on töissä ja pärjää ihan mukavasti. Hän ei ollut ylimielinen vaan ajattelematon.
Kielitaidottoman lähettäminen hoitotyöhön on kyllä mielestäni virhe, muttei sekään ole "oppilasparan" vika. Ota yhteys oppisopimuskouluun ja sano, että jatkossa suomen kielikoe suoritettava hyväksytysti ennen käytännön harjoitteluun tuloa. Sano, että on liian työlästä ja vaarallista muutoin.
Oppisopimuskäytäntöhän oli ainakin ennen sellainen, että harjoittelupaikka koulutti tavallaan itselleen työntekijää. Onko teidän puljun johtaja hyväksynyt opiskelijan? Onko hänestä tarkoitus tulla lisä teidän rivistöihin?
Koulu yleensä ottaa yhteyttä meihin päin ja ilmoitaa opiskelijan tulosta, työsopimus on allekirjoitettu (oppisopimusoppilaalle) oliko se nyt neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Palkka ei mene osaston rahoista vaan muualta. Osaston "toive" saada hänestä vakihoitaja osastolemme on avoin kysymys. Hän on vanhusten hoitoon liittyvällä erikoistumisjaksolla. Eli yleensä käytäntö on se, että näillä opiskelijoilla tulisi olla vähintään kaksi hyväksyttyä näyttöä takanaan aiheeseen liittyvät opintojaksot.
Hänellä oli suorittamatta hoivan-ja huolenpidon-jakson näyttö jonka hän siis opettajan painostuksesta sai läpi - ohjaajan perusteluista ja vastustuksesta huolimatta.
Huomattavaa on myös se, että paikka jossa hän suoritti ns. harjoittelujaksonsa - hoiva-ja huolenpito- (mikä on 5 viikkoa) samassa talossa kuin missä hän nytkin on, osasto on vain eri. Eli kaikki oli periaatteesa tuttua.
Takana oli kasvun tukeminen-ja ohjaus hyväksyttynä (?).
Koulu järjesti info-tilaisuuden työpaikka-ohjaajille jossa pääasiat tuotiin esille eli just tämä mitä opiskelijalla on takanaan.
Toinen info koski HOPS:n laadintaa joka kyllä oli ihan surkea tilaisuus. Itse asiassa siellä ei opettajat puhuneet yhtään mitään konkreettista juuri mistään ja ohjaajat laitettiin kylmiltään avustamaan HOPS:in teossa. No - opiskelija - jonka siihen asti olin vain kerran nähnyt - alkoi näpytellä koneeltaan HOPS:n liturgiaa läpi; tätä en osaa, osaan jonkin verran, osaan hyvin.Kun tenttasin aika ajoin siinä häslingin keskellä - miten hän ymmärtää tämän tai tämän asian - osa jutuista meni ihan pieleen (se käsitteiden ymmärtämättömyys) -en osannut edes ajatella että hänen suomenkielen taitonsa olisi ollut niin surkea. Aikaa oli vähän - ja päasiallisesti hän vastasi kaikkiin "osaan jonkin verran" - vaikka hän tosiasialisesti ei edes ymmärtänyt mitä hän osasi jonkin verran - hän ei siis ymmärtänyt edes niitä kysymyksiä joihin hän automaattisesti laittoi niitä ruksejaan!!!!
Menin opettajan luo ja kerroin tästä kieliongelmasta: hän vähätteli asiaa ihan selkeästi ja pyrki vaihtamaan keskustelunaihetta - loppujen lopuksi hän totesi opiskelijan olevan kielitaitonsa suhteen ryhmän huonoin, mutta " työelämässä sitten opetellaan se suomenkieli"!!!???
Työssäohjaajien takana on oltava koulutus - sitä ei minulla ole. Loppujen lopuksi tarjottiin ohjaajille omaa keskusteluaikaa ja koulutusta eri oppimismenetelmien ja tapojen käytöstä ohjauksessa. Eli - olemme opettajina..1700 egen kuukausipalkalla oman työmme lisäksi - emmekä saa edes opiskelijan ohjausrahoja itsellemme.
Opiskelija ei näyttänyt meille mitään kirjallista matskua opiskelustaan - emme tienneet ohjaajan velvollisuuksista jne. monesta muustakaan asiasta. Eli tällaista.
Ihmettelen vain - mitä hänelle opettaa esim. dementoituneen vanhuksen käytöshäiriöistä, lääkityksistä ja monesta muusta asiasta kun hän ei ymmärrä suomenkieltä sen vertaa että pystyisi edes teoreettiset tiedot omaksumaan kirjoista - asiat joita mekin olemme joutuneet lukemalla lukemaan ilman että joku olisi niitä meille lukenut ääneen - kuin lapselle iltasatua - ja selittänyt sana sanalta..ellei tällaiseksi lueta opettajan luentoja.
Nyt hän on tullut myös toisiin ajatuksiin omasta lopullisesta erikoistumisestaan, hän haluaa kehitysvamaisten hoitajaksi. Ehkä sielä ei sitten tarvita sitä kielitaitoa, kun kommunikointi tapahtuu non-verbaalisesti -aiaskin joskus.
No joo - tarkoitus on ensi viikolla ottaa asia puheeksi osastolla.
Minun mielestäni hänen hyväksymisensä kielitaidottomana on häntä itseäänkin vastaan. Reaalielämässä - hän ei tule pärjäämään tulevissa työpaikoissaan - vaikka häntä pehmeällä kädellä ja suljetuin silmin - täällä kohdeltaisiinkin..tai pidettäisiin pumpulissa. Itse en häntä osastolle sijaiseksi tai vakkariksi halua - ei siinä ettenkö pitäisi hänestä - hän on motivoitunut - mutta onko riittävästi? Hän on vieläkin avuton, "uudet ja oudot" asiat saavat hänet turvautumaan heti ohjaajaan - vaikka kyse olsi vain omaisten ohjaamisesta siinä, miten käsihygienia toteutetaan.
Me emme voi toimia minään kulttuuriin sopeuttajina - sosiaalistajia - integroijina maahanmuuttajille. vaikutaakin siltä, että lähäreille väkisin annetaan lisätöitä - jota muut eivät halua, eivät viitsi, kokevat rasitteeksi, vastenmielisseksi - tai eivät ehdi tehdä - lähäri hoitaa;sopeuttaa, kielikylvettää, muokkaa, kasvattaa jne. SIIHENHÄN HÄNET ON KOULUTETTU P****le.
Ensinnäkin - jos haluaa sopeutua kulttuuriin se edellyttää ajattelun muuttamista - ja kielen omaksumista. Ilman kielitaitoa ei omaksu kulttuuria - joka on muutakin kuin vain hoitokulttuuri - se käsittää koko yhteiskunnan - arvot, näkemykset jne. ja paljon muutakin -
Paljon totta ja painavaa asiaa kirjoitat.
Jäin vielä miettimään aihetta minäkin ja muistelin erästä meillä hetken toiminutta laitosapulaista. Hän ei puhunut suomea eikä oikein englantiakaan. Annettiin osaston toiminta ohjeet suomeksi ja englanniksi ja kävi ilmi, ettei hän osannut lukea.
Työvoimatoimistosta laitettu tällainen tyyppi osastolle, jossa infektioiden torjunta on yhtä hyvä, kun sen heikoin lenkki.
Hankalaahan se on. Lisäksi tämä ulkomaalainen oli mielestäni masentunut. Ei hymyillyt koskaan ja itksekeli yksin ollessaan.
Miten sitten arvostelet tuota ja miksi ei työvoimatoimisto ole ymmärtänyt, ettei ihminen osaa edes lukea? Pidetäänkö me joitain asioita liian itsestään selvinä? Kyllä kaikille osapuolille olis toki parempi antaa joku peruskoulua vastaava pohjakoulutus ennen "ammattikoulutusta"