Jo pienenä minulla oli todella vilkas mielikuvitus ja olin äärimmäisen herkkä. Herkkyys voidaan määritellä monella tavalla, mutta hmm... tarkoitan, että pienikin asia saattoi yhtäkkiä järkyttää ja jäädä pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen. En uskaltanut moneen vuoteen nukkua omassa sängyssäni yksin. Heräilin yöllä hirveään pelkoon ja sydämen tykytyksiin, enkä kertakaikkiaan pystynyt olemaan yksin pimeässä huoneessa. Kävin mm. myös tämän asian takia psykiatrilla jonkin aikaa, sekä muutamista muista syistä. Niistä ei nyt paljoa apua ollut.
Kunnes, tapahtui se elämäni yksi suurimpia muutoksia - onnellinen sellainen. Meille tuli uusi perheenjäsen, Nelli, leonberg koiramme. Tuohon perheenjäseneen rakastuin heti ja suhteemme oli todellakin vahva! Vaikka olin melko pieni, silti sanoin hänelle jokaikinen päivä, kuinka paljon häntä rakastan. Saatoin monta tuntia viettää aikaani koirani kanssa, ainoastaan jutellen hänelle kuin ihmisille. Koiralla on sielu, oma persoona ja tunteet - miten tuo perheenjäsen muka poikkeaa ihmisestä?
Pelko, sekä kaikki katosi. Riitti vain Nellin läsnäolo poistamaan kaikki pelot. Näin jatkui noin 10 vuotta... Kaikki pelot olivat jo täysin unohtuneet, koska toisen turvallinen läsnäolo oli niin itsestään selvää.
Kunnes - Nelli nukkui pois tammikuun alussa, nyt hiljattain. Kukaan meistä ei ollut osannut varautua tähän, kaikki pamahti ihan yhtäkkiä. Nelli oli poissa, enkä ehtinyt antaa minkäänlaisia hyvästejä. Tapahtumasta on kohta 2kk ja itken yhä jokaikinen päivä. Perheenjäsenen kuolemasta ei toivu välttämättä koskaan.
Olen itse nyt 14-vuotias. Kun Nelli oli yhtäkkiä poissa, huomasin, kuinka samat vainoharhat olivat jälleen palanneet. Yksinkertaisesti pelkään. Olen yksin kotona ja saatan hätkähtää pienimpäänkin rasahdukseen. Näen suorastaan harhoja, tai oikeastaan kuvitellen näkeväni. Vilkas mielikuvitukseni päästää kaiken valloilleen. Pelot eivät tule vain yöllä tai illalla. Kerran heräsin aamulla silkkaan pelon tunteeseen.
Olen vainoharhainen, pelokas tyttö - osaisiko kukaan antaa neuvoja, jotta pääsisin tästä eroon?
Kiitos.
Kunnes, tapahtui se elämäni yksi suurimpia muutoksia - onnellinen sellainen. Meille tuli uusi perheenjäsen, Nelli, leonberg koiramme. Tuohon perheenjäseneen rakastuin heti ja suhteemme oli todellakin vahva! Vaikka olin melko pieni, silti sanoin hänelle jokaikinen päivä, kuinka paljon häntä rakastan. Saatoin monta tuntia viettää aikaani koirani kanssa, ainoastaan jutellen hänelle kuin ihmisille. Koiralla on sielu, oma persoona ja tunteet - miten tuo perheenjäsen muka poikkeaa ihmisestä?
Pelko, sekä kaikki katosi. Riitti vain Nellin läsnäolo poistamaan kaikki pelot. Näin jatkui noin 10 vuotta... Kaikki pelot olivat jo täysin unohtuneet, koska toisen turvallinen läsnäolo oli niin itsestään selvää.
Kunnes - Nelli nukkui pois tammikuun alussa, nyt hiljattain. Kukaan meistä ei ollut osannut varautua tähän, kaikki pamahti ihan yhtäkkiä. Nelli oli poissa, enkä ehtinyt antaa minkäänlaisia hyvästejä. Tapahtumasta on kohta 2kk ja itken yhä jokaikinen päivä. Perheenjäsenen kuolemasta ei toivu välttämättä koskaan.
Olen itse nyt 14-vuotias. Kun Nelli oli yhtäkkiä poissa, huomasin, kuinka samat vainoharhat olivat jälleen palanneet. Yksinkertaisesti pelkään. Olen yksin kotona ja saatan hätkähtää pienimpäänkin rasahdukseen. Näen suorastaan harhoja, tai oikeastaan kuvitellen näkeväni. Vilkas mielikuvitukseni päästää kaiken valloilleen. Pelot eivät tule vain yöllä tai illalla. Kerran heräsin aamulla silkkaan pelon tunteeseen.
Olen vainoharhainen, pelokas tyttö - osaisiko kukaan antaa neuvoja, jotta pääsisin tästä eroon?
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa kauhealta :S
Minua auttoi aina (nykyäänkin kun alkaa pelottaa) se että sain ajatukset siirrettyä johonkin muuhun. Esimerkiksi sitä teen nykyäänkin, että jos tiedän jääväni yksin kotiin, tarkistan JOKAIKISEN paikan. Sängynalustat, kaapit, vessan jne. kunnes olen varma että ketään "ylimääräisiä" ei ole talossa. Sitten kun muut lähtevät, niin käyn ihan itse laittamassa ovet lukkoon ja laitan musiikkia tms. päälle. Uppoudun musiikin kuunteluun ja mukana lauleskeluun niin etten edes huomaa pelätä. Öisin tuo ei tietenkään auta... Mutta pitää keksiä kaikennäköistä rentouttavaa. Toivottavasti alat pärjäilemään.
kokenu tollasta pelkoa öisin. Yhtenä iltana pelkäsin niin paljon että kehoni alkoi tärisemään ja enkä saanut henkeä ja piti sitte keskussairaalas käydä ihan. Usein öisin olen tarkkaillut ja joskus vieläkin tarkkailen myös sydämen lyöntitiheyttä yms. Tää viittaa ehkä vähäsen paniikkihäiriöönki mun tapaukses.
Mutta sä voisit ostaa ittelles sellasen pehmolelukoiran joka muistuttais sua Nellistä. Osta sellanen mahdollisimman samannäkönen ku Nelli. Aina kun sua alkaa pelottaa niin ota se pehmolelukoira sun viereen nukkumaan. Voit ajatella että Nelli elää yhä koirien taivaassa ja ajattelee sua.
Nii ja sitte ennen nukkumaanmenoa voisit vaikka lueskella jotain sarjakuvia tai sellasta. Ja voit pitää sun puhelinta lähellä sun vuodetta sitä varten että jos pelottaa tosi paljon niin voit soittaa sitten jollekin.
Terv. 18v nuori mies