Itse yritän kasvaa takaisin lapsenmieliseksi.
Joku on sanonut kysyttäessä mitä tarkoittaa "aikuinen"? -Se tarkoittaa hieman iäkkäämmäksi tullutta, estynyttä lasta-.
Joku on sanonut kysyttäessä mitä tarkoittaa "aikuinen"? -Se tarkoittaa hieman iäkkäämmäksi tullutta, estynyttä lasta-.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ikävää ,joudut tekemään kurjia päätöksiä.
Vastuun kanto ei ole kivaa,olkaamme siis lapsia tai ainakin lapsen mielisiä
Mitä sä höpise kurjist päätöksist.
Mää ainaski tykkä päätä, kaikki mahrollissi asioi.
Äske just pääti et sisk saa tehrä mul voileipkakui.
Ny se ei vast puhelime, on tiätty toril seisomas ja varttomas jos siäl joku miäs seisois luura kans ja hänt orottais. Mää tykkä kantta vastuut, nykki tahro et siskol ei jää turha aik tuhlattavaks tääl netis.
Vastuullisena siskona koita järjestä sil muut puuha.
Jos A tääl liitele ni ajaka pois.
kun saa itse tehdä päätökset, ei tarvitse tyytyä toisten päätöksiin.
Pahimmat estotkin ovat karisseet matkan varrelle.
Vastuuta ei tarvitse enää kantaa kuin itsestään, lapset ovat jo aikuisia.
Kaikki on siis hyvin, voi kaikessa rauhassa olla lapsenmielinen.
liian paljon vastuuta,siks haluan olla laps taas.ei tarvi tehdä suurempia päätöksiä!
sen aan pois,tekemä niit kakui,kantakko vaa vastuut.
Sä unhoti ilmotta sen piäne pee,em mä muute tun teit.
Sun sisko miälest sun päätös on kurja kun se häiritte sen riiustamist
Kyl se simmottos et sisko menee sulhaste erel, nii meil oh ain ol. Mää taira men toril katto , seissoks
sisko siäl. Mää osta siskol suvel synttärilahjaks, simmose kännykä et koko muija tärise ku mä soita, ain sil puheli o äänettömäl. Pirä sit lupaus ja hätistä pois täält jos tänne tulee.
Ette muu mihinkäs aja.Munt komennettaa koton jo tarppeeks.Tuli oikke uhmal tähä käväsemää.Meikattun.
Pakko meikat,ku mää kävi euromarketis.AleAle.Mää
säästi ainaski 100euroo.Kaik ol ales.Waku naputtaa
PARKETTII,sen kans o kamala ol kaupas.Jos mää vilasenki jottai kivoi tavaroi,ni jo se murahtaa;
ei tarvit,ala tulla.Mää osti äske kärryt täyttee ku
päästii tytön kans kahre soppailemaa.
Koht lähre kaakku-ainei ostamaa siskon kaa.Sillo
mennää kans,nii et hippula vinkuva.Mää juakse peräs.
Mu lempi puuhaa se leipomine.Ja syämine.
Ny tämä enkeli liihottaa ruakkaa tekemää.Pakost
mää tääl kipasi.Nettiriippuvaine.Muutenki jo riippuvaine,ni mittää haittaa.
Vähä o vaikkia kirjottaa takki pääl.Mul tul kova kiirus tän,vaiks ei sunt näykkä missää.Tairanki ottaa takin pois.Noih.Ny o köykäsemp.
Älä sit ot luutta sin leffaa.Ei sun tartte,ja vaimoki voi ihmetel.Sää erota meijäk kyl ku met
pannaa siive selkkää.Valkose siive erottu komiast mustast pleiserist,vaiks o pilkkose pimjääkki.
Sitku siin tulee jottai jännii kohtauksii,nii karan
kyl sun kainaloos.Siit voi ol varma.Älä niäle
popkoornei väärää kurkkuu sitku kuikuile meit
enkelei!
mua vain,oon hyvää vauhtia menossa päin lapsuutta.......
lapsi. "Sama lapsi, sama lien, mik' olin alussa eloni tien", sanoo Eino Leinokin runossaan Höyhensaaret.
Elämänkokemusta vain on tullut hieman lisää, enkä toivottavasti enää ole niin sinisilmäinen kuin nuorena ollessa. Kyynisyyttäkin on valitettavasti tullut matkan varrella mukaan.
mutta lapsenmielinen ja uutta oppivainen haluan olla.
Vaikka tuntuu siltä, että näin lapsettomana ei oikein koskaan tullutkaan aivan aikuiseksi.
Minä saan vapaasti olla lapsellinen kun vien lapsenlapset puistoon viikottain ja lasken liukumäkeä heidän kanssaan, tai teemme yhdessä nukkekotia ja joskus leikimme piilosilla oloa.
Muina aikoina on pakko ainakin "näytellä" vastuuntuntoista aikuista vaikka kuinka lapsettaisi.
Vaarin kanssa joskus ihan lapsettaa, laitetaan Heavy rokki päälle ja tanssitaan ihan uuvuksiin asti.
yhteinen huumorintaju on mielestäni pitkän ja onnellisen liiton yksi peruspilari.
Monesti säälittää tuttavaperheet, joissa useimmin se miespuolinen osakas on kuin puupökkelö, ei puhu eikä pussaa. Vaimokin saa usein miettiä sanojaan tarkkaan, ettei vain vahingossa loukkaa miehen itsetuntoa. Missä lienevät olleet piilossa, kun huumorinkukkia jaettiin?
Tuossa merkityksessä tunnen kyllä olevani jo aikuinen. Lapsikin pyrkii välillä esille mutta kyllä pyrin hoitamaan asiat aikuisen tasolla. Mutta "leikkivä" lapsi pysyy enkä halua luopua siitä ja tulla aikuiseksi. Vaikea selittää mitä se on. Parhaiten se tulee esille kun on muitakin "lapsia"
"aikuisuus" ja aikuiseksi kasvaminen on yksinomaan positiivinen asia; ei se tarkoita jämähtämistä tai tosikkomaisuutta.
Oikea aikuinen nimenomaan on kasvanut täydeksi ihmiseksi, joka tietää kuka on ja elää sen mukaan, muilta lupaa kysymättä ja heidän hyväksyntäänsä anelematta.
Jotkut kasvavat seesteisiksi aikuisiksi,jotka eivät halua pitää mölyä olemisestaan ja tekemisistään. He ovat tyytyväisiä hissutteluunsa ja se heille suotakoon.
Toiset kasvavat rajojen rikkojiksi, anarkisteiksi (muiden mielestä; itse he vain elävät omannäköistään elämää).
Sellainen henkilö ei ainakaan ole kasvanut aikuiseksi, joka ei siedä omasta elämäntavastaan poikkeavia ratkaisuja; edellytyksenä ettei siitä ole hänelle eikä muillekaan vahinkoa.
On itsestään selvää, että oikea aikuinen on myös lapsenmielinen, kun sillä tarkoitetaan avoimuutta ja kiinnostusta monenlaisiin, erityisesti uusiin asioihin.
Pituutta ei ole tullut lisää.
Paksuudessa ollut pientä huojuntaa edes takaisin.:)
Mieli on ollut ja pysyy (toivottavasti)lapsekkaana.
Aloin miettiä:
Opiskelin kymmenisen vuotta sitten uutta ammattia ja joku vakavissaan kyseli: "Onko kukaan nähnyt yli nelikymppistä..." Olin hiljaa mielessäni vain imarreltu... Ja nykyään sen ammatin harjoittaja.
Ensin kasvetaan ylöspäin ja sitten kasvetaan muuten vaan kokoa. Ei sekään ole vielä toteutunut.
Ei - mutta rypistymäänhän tässä vähitellen alkaa! Jihuu, ehkä sittenkin on toivoa kasvaa aikuiseksi!
Musiikkimaku: Kuuntelen, mitä haluan. Tosin vastalauseetkin on välillä otettava huomioon ja oltava kiduttamatta muita. Se jälkimmäinen on sitten sitä aikuisuutta - kai.
Teinit ne jaksaa vielä elää, miten haluavat. Luottavat vaistoihinsa ja viis veisaavat siitä, mitä muut sanovat... Minäkin olin sitten sillä perusteella teini reilusti yli kolmekymppiseksi. Eikä se ollut yhtään kamalaa - päinvastoin. Eli jälkeenjäänyt olen ainakin...
Toisinaan minulla on täysin epärealistisia haaveita - ihan kuin olisin teini. Mutta kyllä se aikuisen vastuu valitettavasti tähän asti on aina perinyt voiton.
On tapana sanoa, "kasva isoksi, älä aikuiseksi"
Mutta, kun olen aina vaan 153 cm.
Mitaltani jo varmahan oon aikuunen 187 cm. Vaikka mones asias vielä "lapsettaa" ja se pienipoika on tuolla sisälläni. En mä oo sitä kyllä poiskaan hätyytelly, ku aina on siellä ollu. Sellaanen nauravaanen poika, minä itte..
Täällä toisella puolella Suomea asuvat olemme tämmöisiä lyhytjalkaisia, taitaa pikkuveli jäädä toiseksi sinulle, kun on alle 180 cm. Hän on 18 vuotta nuorempi, kuin minä.
Kerran olin eräällä kurssilla, ja siellä oli yksi mies, hän oli 193 cm, että eihän tuota pituuseroa ollut, kuin vaivaiset 40 cm.
Nauravainen naisihminen täällä.
Että nyt olen vasta aikuinen :) En enää ihan joka asiasta ota pulttia, katselen ja punnitsen asioita ja vasta sitten otan kantaa, siis täällä kotonapäin. Osaan nauraa itselleni ja sen olen vasta tässä viimeisenä kymmenenä vuotena oppinut. Olen "oppinut" leikkimään :)) vastaamaan hassusti ja kaikenlaista muuta mukavaa, omasta mielestäni. Kuten taannoin jossakin keskustelussa toin esille miten vanhin poikani sanoi "Sä äiti oot kyllä pehmennyt kauheesti siitä, kun mä olin muksu". Se tuntui hyvältä ja pahalta. Pahalta siksi, etten ollut osannut olla sellainen äiti, kun olen ollut näille nuoremmille lapsilleni. No se on sitä elämään oppimista. "Lapsenmielistä" aikuista tarvitaan, vasta sitten olemmekin aikuisia :))
On taas paljon positiivisempi mieli, kun luin vastauksianne! Aika usein näkee, että ihmiset ovat
"pehmenneet" ja "tajunneet" lapsen itsessään vasta
silloin, kun heillä on lastenlapsia, joiden kanssa
he ovat hyvällä omallatunnolla voineet lapsen- mielisesti leikkiä.
Jotenkin tuon sisäisen lapsen löytäminen takaisin
merkitsee minulle todellista kasvua ja sitä, että
voimme todellakin olla tässä "maailman lastentarhassa" omina itsenämme. Satori!
Tämä palsta on minun mielestä sellainen "hiekkalaatikko". Välillä tulee lapiosta päähän mutta ei se mitään, leikki jatkuu..
Niin... rakennetaan hiekkakakkuja ja joku ne sitten rikkoo... viimeistään sade:)
Mutta aina voi rakennella uusia... vaikka linnoja, joita voi halutessaan tehdä pilvistäkin.
Kohta sitä taas jokellellaan hampaattomina vaippahousuina.
... vain lohdullista:) Vielä kun sen voisi tehdä
"aikusen oikeesti" ja järki tallella. Siitä vasta
riemu syntyisi:)