kestäisittekö

se että pitää monta rautaa tulessa johtuu omasta epävarmuudesta siitä että kelpaisi kellekkään. Sitä pitää ikään kun jalkaa oven välissä, valmiina lähtemään kun toinen alkaa vaatimaan todellista sitoutumista ja sitä tämä heikko itsetuntoinen ei kestä koska ei usko itsensä riittävän vaan vain satuttavan itseään.

Tämä joka pohtii exä vaihtoehtona ei osaa tai uskalla katsoa uuteen, tämä joka pohdiskelee että jäiköhän jotain exän kanssa kesken ei koskaan todellisuudessa ollut sen syvemmin exänsä kanssa kuin nykyisenkään. Koska ei mihinkään todella syvälliseen ja rehelliseen pysty, ei olemaan edes rehellinen itselleen.

Mitä sitten hänen tulisi tehdä, minä täältä keittiöstä sanoisin että kunnon tutustumismatka itseensä olisi paikallaan, omiin pelkoihin ja estoihin olla rehellinen ja avoin suhteessa.

Se että hakee aina uutta tai vanhaa eikä mitään tee kunnolla loppuun aiheuttaa sen että hänelle tulee läikähdyksiä tunteista joita on joskus kokenut, ja koska mitään itsetutkiskelua ei ole tapahtunut hän laskee ne yhä voimassa oleviksi tunteiksi vaikka ne ovat vain ikään kuin kaikuja joihin ei koskaan vastattu.

Asioille pitää osatat laittaa piste ja asioille pitää osata antaa arvo. Muuten se on aika sen hetkisten fiilisten mukaan menemistä, ja sehän ei ole pitkäjänteistä, ainakaan suhdetta silmälläpitäen.

Nyt pitää palata perunoiden pariin.

arvelee näin; kirjoitti:

se että pitää monta rautaa tulessa johtuu omasta epävarmuudesta siitä että kelpaisi kellekkään. Sitä pitää ikään kun jalkaa oven välissä, valmiina lähtemään kun toinen alkaa vaatimaan todellista sitoutumista ja sitä tämä heikko itsetuntoinen ei kestä koska ei usko itsensä riittävän vaan vain satuttavan itseään.

Tämä joka pohtii exä vaihtoehtona ei osaa tai uskalla katsoa uuteen, tämä joka pohdiskelee että jäiköhän jotain exän kanssa kesken ei koskaan todellisuudessa ollut sen syvemmin exänsä kanssa kuin nykyisenkään. Koska ei mihinkään todella syvälliseen ja rehelliseen pysty, ei olemaan edes rehellinen itselleen.

Mitä sitten hänen tulisi tehdä, minä täältä keittiöstä sanoisin että kunnon tutustumismatka itseensä olisi paikallaan, omiin pelkoihin ja estoihin olla rehellinen ja avoin suhteessa.

Se että hakee aina uutta tai vanhaa eikä mitään tee kunnolla loppuun aiheuttaa sen että hänelle tulee läikähdyksiä tunteista joita on joskus kokenut, ja koska mitään itsetutkiskelua ei ole tapahtunut hän laskee ne yhä voimassa oleviksi tunteiksi vaikka ne ovat vain ikään kuin kaikuja joihin ei koskaan vastattu.

Asioille pitää osatat laittaa piste ja asioille pitää osata antaa arvo. Muuten se on aika sen hetkisten fiilisten mukaan menemistä, ja sehän ei ole pitkäjänteistä, ainakaan suhdetta silmälläpitäen.

Nyt pitää palata perunoiden pariin.

Tämä kuulostaa hyvin tutulta mitä olet kirjoittanut. kiitos luulen että sain viesteistänne paljonkin apua. :) nyt mennään tilanteen mukaan ja myös fiilisten, kultani selvittelee päätään ja minä sulattelen juttua, katsotaan miten meidän käy..

monet kasvot, sinun viestisi oli jotenkin niin osuva tilanteeseen, osasit ymmärtää lukemasi perusteella oikeita asioita joita en edes maininnut. kiitoksia vastauksestasi :)

ei ne enää seurustelleet silloin, ihan vapaa hän oli, mutta ei varmaan käsitellyt eroa tarpeeksi hyvin... luultavasti meidän suhteemme loppuitähän, mutta aina on se Jos vielä mukana...

Merituulinen kirjoitti:

ei ne enää seurustelleet silloin, ihan vapaa hän oli, mutta ei varmaan käsitellyt eroa tarpeeksi hyvin... luultavasti meidän suhteemme loppuitähän, mutta aina on se Jos vielä mukana...

huomaa kun olet niin lähellä asiaa että tämä naisesi jättää paljon jossia jälkeensä. Se menee niin että kun jos-nainen alkaa suhteeseen se monesti tuottaa juuri paljon jos-tilanteita ja se on aika kiusallista kaikille osapuolille.

Minä olen sen verran vanhanaikainen että ajattelen siten että elämässä on paljon oikeita asioita ja vääriä asioita. Aina ei osu niihin oikeisiin mutta niitä jos jää jossittelemaan ja luulee että se itsetuntema rakkaus voi jonkun pelastaa tai riittää suhteeseen niin silloin kuluttaa paljon aikaansa turhuuteen.

Suhteeseen vaaditaan aina kaksi henkisesti siihen sitoutunutta ihmistä, ja jossittelijat ei pelastu edes toisen suurella rakkaudella.

Kun ihminen on oikea sulle, se ero on näihin melkein oikeisiin on kuin päivä on yölle.
Nämä melkein onnistuneet suhteet on osattava jättää ja siirtyä eteenpäin.

Mikään suhde ei pelastu sillä että toinen rakastaa toisenkin puolesta ja sitten toivotaan että se alkaisi kanssa tuntemaan samaa kuin sinä.

Elämässä on uskallettava tehdä päätöksiä, rohkeita, uskaliaita päätöksiä, sen mukaan miltä sydän tuntuu. Jos siellä asuu epäilys suhteen onnistumisesta, suhde luultavasti ei onnistu.

Oltava rehellinen niille äänille jotka huokailuttavat sinua kun ajattelet suhdettanne ja sanoa itselleen että, ei, tämä ei ole se mitä minä haluan.

Maailmassa on mahdollisuuksia, on ihmisiä, on tilaisuuksia, ja niistä löytyy aina se oikea sinulle kun on rohkea ja ei jää vain tyydyttävään suhteeseen vaan etsii rohkeasti sitä missä tuntuu kuin satama rankan Tallinan risteilyn jälkeen.

Jos on kauhea sana suhteesta puhuttaessa. Koska jos ei merkitse mitään muuta kuin itselleen valehtelmista että asiat voi muuttua jos sinä vain jaksat kestää hänen toilailujaan. Asiat on uskallettava nähdä oikeina, se sattuu loppupelissä paljon vähemmän kuin takertuminen jossiin ja toivomalla parasta.

ehkä, kirjoitti:

huomaa kun olet niin lähellä asiaa että tämä naisesi jättää paljon jossia jälkeensä. Se menee niin että kun jos-nainen alkaa suhteeseen se monesti tuottaa juuri paljon jos-tilanteita ja se on aika kiusallista kaikille osapuolille.

Minä olen sen verran vanhanaikainen että ajattelen siten että elämässä on paljon oikeita asioita ja vääriä asioita. Aina ei osu niihin oikeisiin mutta niitä jos jää jossittelemaan ja luulee että se itsetuntema rakkaus voi jonkun pelastaa tai riittää suhteeseen niin silloin kuluttaa paljon aikaansa turhuuteen.

Suhteeseen vaaditaan aina kaksi henkisesti siihen sitoutunutta ihmistä, ja jossittelijat ei pelastu edes toisen suurella rakkaudella.

Kun ihminen on oikea sulle, se ero on näihin melkein oikeisiin on kuin päivä on yölle.
Nämä melkein onnistuneet suhteet on osattava jättää ja siirtyä eteenpäin.

Mikään suhde ei pelastu sillä että toinen rakastaa toisenkin puolesta ja sitten toivotaan että se alkaisi kanssa tuntemaan samaa kuin sinä.

Elämässä on uskallettava tehdä päätöksiä, rohkeita, uskaliaita päätöksiä, sen mukaan miltä sydän tuntuu. Jos siellä asuu epäilys suhteen onnistumisesta, suhde luultavasti ei onnistu.

Oltava rehellinen niille äänille jotka huokailuttavat sinua kun ajattelet suhdettanne ja sanoa itselleen että, ei, tämä ei ole se mitä minä haluan.

Maailmassa on mahdollisuuksia, on ihmisiä, on tilaisuuksia, ja niistä löytyy aina se oikea sinulle kun on rohkea ja ei jää vain tyydyttävään suhteeseen vaan etsii rohkeasti sitä missä tuntuu kuin satama rankan Tallinan risteilyn jälkeen.

Jos on kauhea sana suhteesta puhuttaessa. Koska jos ei merkitse mitään muuta kuin itselleen valehtelmista että asiat voi muuttua jos sinä vain jaksat kestää hänen toilailujaan. Asiat on uskallettava nähdä oikeina, se sattuu loppupelissä paljon vähemmän kuin takertuminen jossiin ja toivomalla parasta.

muuttua, kun vaan jaksat riittävästi "painaa päälle" suhteen onnistumiseksi!

ehkä, kirjoitti:

huomaa kun olet niin lähellä asiaa että tämä naisesi jättää paljon jossia jälkeensä. Se menee niin että kun jos-nainen alkaa suhteeseen se monesti tuottaa juuri paljon jos-tilanteita ja se on aika kiusallista kaikille osapuolille.

Minä olen sen verran vanhanaikainen että ajattelen siten että elämässä on paljon oikeita asioita ja vääriä asioita. Aina ei osu niihin oikeisiin mutta niitä jos jää jossittelemaan ja luulee että se itsetuntema rakkaus voi jonkun pelastaa tai riittää suhteeseen niin silloin kuluttaa paljon aikaansa turhuuteen.

Suhteeseen vaaditaan aina kaksi henkisesti siihen sitoutunutta ihmistä, ja jossittelijat ei pelastu edes toisen suurella rakkaudella.

Kun ihminen on oikea sulle, se ero on näihin melkein oikeisiin on kuin päivä on yölle.
Nämä melkein onnistuneet suhteet on osattava jättää ja siirtyä eteenpäin.

Mikään suhde ei pelastu sillä että toinen rakastaa toisenkin puolesta ja sitten toivotaan että se alkaisi kanssa tuntemaan samaa kuin sinä.

Elämässä on uskallettava tehdä päätöksiä, rohkeita, uskaliaita päätöksiä, sen mukaan miltä sydän tuntuu. Jos siellä asuu epäilys suhteen onnistumisesta, suhde luultavasti ei onnistu.

Oltava rehellinen niille äänille jotka huokailuttavat sinua kun ajattelet suhdettanne ja sanoa itselleen että, ei, tämä ei ole se mitä minä haluan.

Maailmassa on mahdollisuuksia, on ihmisiä, on tilaisuuksia, ja niistä löytyy aina se oikea sinulle kun on rohkea ja ei jää vain tyydyttävään suhteeseen vaan etsii rohkeasti sitä missä tuntuu kuin satama rankan Tallinan risteilyn jälkeen.

Jos on kauhea sana suhteesta puhuttaessa. Koska jos ei merkitse mitään muuta kuin itselleen valehtelmista että asiat voi muuttua jos sinä vain jaksat kestää hänen toilailujaan. Asiat on uskallettava nähdä oikeina, se sattuu loppupelissä paljon vähemmän kuin takertuminen jossiin ja toivomalla parasta.

et Merituulinen on pohtinut ja harkinnut, nyt vaan antaa ajan kulua ja katsoo, jos Jos toteutuu. Ehkä luin kirjoittamatonta rivien välistä?

monet kasvot. kirjoitti:

et Merituulinen on pohtinut ja harkinnut, nyt vaan antaa ajan kulua ja katsoo, jos Jos toteutuu. Ehkä luin kirjoittamatonta rivien välistä?

niin olen tosiaan pohtinut suhdettamme paljon, liiaksikin. keskusteluakin aiheesta on nyt ollut lisää kultani kanssa, mutta ratkaisua ei ole vieläkään selvinnyt. mutta nyt on vahvasti sellainen olo/luulen että suhteemme päättyy tähän.
Ehkä minämkin löydän sen "oikean" joka ajattelee ja rakastaa vain minua, tai sitten JOS tämä suhteeni jatkuu ja kultani rakastaisi minua niinkuin minä häntä...