Alempana on enemmänkin keskusteluja nukkumisongelmista, mutta en oikein niistä saanut vastausta meidän ongelmaan. Jos jollakin on kokemuksia tai vinkkejä, niin otan niitä mielelläni vastaan.
Eli siirsimme 1-vuotiaan lapsen nukkumaan omaan huoneeseen. Nukkui aiemmin vanhempien huoneessa omassa pinnasängyssä. Nyt siis omassa huoneessa edelleen pinnasängyssä. Silloin, kun nukkui vanhempien huoneessa, heräsi muutaman kerran yössä. Silloin riitti, kun antoi tutin ja laittoi takaisin pitkälleen, jos oli noussut seisomaan. Saman tien pystyin itse menemään omaan sänkyyn jatkamaan uniani ja lapsi nukahti yleensä myös saman tien.
Nyt omassa huoneessa heräilee suunnilleen yhtä usein, ehkä hieman useammin. Mutta enää ei riitä tutin antaminen ja makuulleen laittaminen, vaan täytyy jäädä viereen seisomaan kunnes lapsi nukahtaa. Ja se voi kestää pitkäänkin. Hän tuntuu vahtivan, että vieressä on varmasti joku. Näyttää, että hän jo nukkuu, mutta kun siirryn hiljalleen lähemmäksi huoneen ovea, lapsi alkaa huutaa ja nousee pystyyn. Hän heräilee tunnin-kahden tunnin välein ja uudelleen nukuttamisessa menee melko pitkä aika. Muutaman kerran on myös mennyt jo hysteeriseksi, kun olen yrittänyt jättää yksin nukahtamaan. Silloin lapsen rauhoitteluun sylissä on saattanut mennä parikin tuntia keskellä yötä.
Mitä siis kannattaisi tehdä? Meille on tulossa reilun kahden kuukauden päästä uusi vauva ja haluaisimme, erttä esikoinen oppisi nukkumaan ennen sitä omassa huoneessa. Vieläkö kannattaisi ottaa lapsi hetkeksi meidän makuuhuoneeseen? Vai onko sitten sama juttu ehkä pahempana edessä, kun yritetään siirtoa uudelleen omaan huoneeseen? Vai pitäisikö satsata muutama yö ja oikeasti olla joka kerta, kun lapsi herää, hänen vierellään silittelemässä ja rauhoittelemassa niin pitkään, että nukahtaa? Huomaisiko silloin, että on turvassa omassakin huoneessa ja vanhemmat ovat kuitekin aina lähellä? Periaatteessa olemme niin nyt tehneetkin, mutta monesti kärsivällisyys on loppunut ja itseä väsyttänyt niin paljon, että olen yrittänyt poistua huoneesta, kun lapsi näyttää olevan nukahtamaisillaan. Mutta on tosiaan alkanut huutaa viimeistään, kun olen päässyt omaan sänkyyn. Jos kokeilemme niin, että reilusti käytämme yölläkin aikaa lapsen nukuttamiseen uudelleen, siinä jää omat unet aika vähiin, koska on tosiaan heräillyt niin usein ja nukahtanut hitaasti. Ja oppiiko sitten siihen tapaan ja vaatii aina jatkossakin, että vierellä silitellään ja seisotaan tuntikausia keskellä yötäkin aina kun hän herää? Vai kokeilemmeko huudatusta (mistä emme kauheasti pidä). Oppisiko nukahtamaan itsekseen, jos kävisi vain antamassa tutin, laittaisi pitkälleen ja lähtisi sen jälkeen pois ja antaisi lapsen jäädä huutamaan?
Toivottavasti jollain olisi jotain vinkkiä.. Alan itse olla aika väsynyt, kun yöt ovat niin katkonaisia ja huomaan, että näin loppuraskaudesta muutenkin tarvitsisin lepoa enemmän. Päivällä viikarilta ei paljon lepoa saa, kun on melko energinen tapaus.. :)
Eli siirsimme 1-vuotiaan lapsen nukkumaan omaan huoneeseen. Nukkui aiemmin vanhempien huoneessa omassa pinnasängyssä. Nyt siis omassa huoneessa edelleen pinnasängyssä. Silloin, kun nukkui vanhempien huoneessa, heräsi muutaman kerran yössä. Silloin riitti, kun antoi tutin ja laittoi takaisin pitkälleen, jos oli noussut seisomaan. Saman tien pystyin itse menemään omaan sänkyyn jatkamaan uniani ja lapsi nukahti yleensä myös saman tien.
Nyt omassa huoneessa heräilee suunnilleen yhtä usein, ehkä hieman useammin. Mutta enää ei riitä tutin antaminen ja makuulleen laittaminen, vaan täytyy jäädä viereen seisomaan kunnes lapsi nukahtaa. Ja se voi kestää pitkäänkin. Hän tuntuu vahtivan, että vieressä on varmasti joku. Näyttää, että hän jo nukkuu, mutta kun siirryn hiljalleen lähemmäksi huoneen ovea, lapsi alkaa huutaa ja nousee pystyyn. Hän heräilee tunnin-kahden tunnin välein ja uudelleen nukuttamisessa menee melko pitkä aika. Muutaman kerran on myös mennyt jo hysteeriseksi, kun olen yrittänyt jättää yksin nukahtamaan. Silloin lapsen rauhoitteluun sylissä on saattanut mennä parikin tuntia keskellä yötä.
Mitä siis kannattaisi tehdä? Meille on tulossa reilun kahden kuukauden päästä uusi vauva ja haluaisimme, erttä esikoinen oppisi nukkumaan ennen sitä omassa huoneessa. Vieläkö kannattaisi ottaa lapsi hetkeksi meidän makuuhuoneeseen? Vai onko sitten sama juttu ehkä pahempana edessä, kun yritetään siirtoa uudelleen omaan huoneeseen? Vai pitäisikö satsata muutama yö ja oikeasti olla joka kerta, kun lapsi herää, hänen vierellään silittelemässä ja rauhoittelemassa niin pitkään, että nukahtaa? Huomaisiko silloin, että on turvassa omassakin huoneessa ja vanhemmat ovat kuitekin aina lähellä? Periaatteessa olemme niin nyt tehneetkin, mutta monesti kärsivällisyys on loppunut ja itseä väsyttänyt niin paljon, että olen yrittänyt poistua huoneesta, kun lapsi näyttää olevan nukahtamaisillaan. Mutta on tosiaan alkanut huutaa viimeistään, kun olen päässyt omaan sänkyyn. Jos kokeilemme niin, että reilusti käytämme yölläkin aikaa lapsen nukuttamiseen uudelleen, siinä jää omat unet aika vähiin, koska on tosiaan heräillyt niin usein ja nukahtanut hitaasti. Ja oppiiko sitten siihen tapaan ja vaatii aina jatkossakin, että vierellä silitellään ja seisotaan tuntikausia keskellä yötäkin aina kun hän herää? Vai kokeilemmeko huudatusta (mistä emme kauheasti pidä). Oppisiko nukahtamaan itsekseen, jos kävisi vain antamassa tutin, laittaisi pitkälleen ja lähtisi sen jälkeen pois ja antaisi lapsen jäädä huutamaan?
Toivottavasti jollain olisi jotain vinkkiä.. Alan itse olla aika väsynyt, kun yöt ovat niin katkonaisia ja huomaan, että näin loppuraskaudesta muutenkin tarvitsisin lepoa enemmän. Päivällä viikarilta ei paljon lepoa saa, kun on melko energinen tapaus.. :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onko lapsella unilelua olemassa ? Jokin pehmoinen ja lutuinen juttu vieressä voisi auttaa asiaa kun annat sen kainaloon nukkumaan ruetessa. Antaa turvallisuudentunteen.
Luetko lapselle iltasadun ennen nukahtamista ?
Se on yksi asia, joka voisi auttaa ja rauhoittaa lapsen unta.
Ensimmäisinä öinä varmasti joudut mennä katsomaan lapsen herätessä ja rauhallisesti nukuttelet hänet uudelleen. Rauhallisuus on valttia tässäkin asiassa ja se johdonmukaisuus.
Itkettää häntä ei turhaan siellä yksin kannata, se vain pahentaa asiaa ja pitkittää omaan huoneeseen oppimista.
Myöskään ei kannata kääntää kelkkaa nyt kun olette jo ratkaisun tehneet, sekään ei muuta kuin vaikeuttaa hommaa jatkossa.
Jos mahdollista, voisit itse tai miehesi nukkua muutaman yön lapsen huoneessa, jotta hän oppisi näkemään, että sekin oma huone on turvallinen ja äiti tai isi lähellä.
Ensin pari yötä, sitten yö välissä ja taas yksi yö ja sitten pari välissä ja yksi yö ja sitä rataa hissukseen.
Vaatii pinnaa ja jaksamista mutta palkitsee kyllä.
Myös kaikenlaiset lapselle rakkaat esineet ja jutut voisivat olla lapsen huonessa näkösällä ja ehkä pieni valo ettei ole täysin pimeää jos hän herää. Ja tutut esineet niin, että hän näkee ne heti herätessään.
Pian hän tottuu nukkumaan yksin ja saatte tilaa vauvalle ja tämä enrgiapakkaus rauhoittuu omaan huoneeseen ihan omasta halusta.
Onnea odotukselle ja uuden oppimiselle !
Kiitos vastauksestasi! Unilelu on, ja iltasatu luetaan nukkumaan mennessä. Huoneessa on myös pieni yövalo päällä, tosin on lapsen isän vanha (eli jotain yli 25 vuotta vanha), eikä kauheesti auta, siis ei juurikaan tuo valoa... On myös pidetty ulkovaloa päällä, joka tuo hitusen valoa ikkunasta verhojen läpi.
Tuota ajattelin itsekin, että nukkuisin lapsen huoneen lattialla. Helpottaisi itseäkin, kun ei tarvitse ravata kahden huoneen väliä ja voisi varmaan itsekin mennä nukkumaan heti tutin annettua, niin kuin aiemminkin, kun lapsi nukkui meidän huoneessa. Ei tarvitsisi seisoa lapsen sängyn vieressä, ja hän kuitenkin näkisi, että olen lähellä.
Ajatuksesi kuulostivat hyviltä ja tukivat niitä ajatuksia, joita itsellänikin on. Tuota mainitsemaasi kelkan kääntämistä jouduttiin jo kerran kokeilemaan. Lapsi ehti nukkua vajaan viikon omassa huoneessa, kunnes sairastui oksennustautiin. Otettiin taudin ajaksi nukkumaan takaisin meidän vanhempien makuuhuoneeseen, että voidaan paremmin seurata, jos oksentaa yöllä tms. Ennen tautia ja siirtoa takaisin meidän makkariin, hän nukkui hyvin omassa huoneessaan, jopa hieman paremmin kuin meidän makkarissa. Mutta ongelmat alkoivat, kun siirrettiin taudin jälkeen takaisin omaan huoneeseen...
Mutta taidanpa tosiaan kokeilla tuota lapsen huoneessa nukkumista. Kiitos sinulle!
Jos teille siis on toinen lapsi tulossa parin kuukauden päästä, niin eikö oman jaksamisesi kannalta olisi järkevintä, että lapsen ISÄ nukkuisi (tai "nukkuisi") siellä huoneessa etkä sinä?
Joo, sitäkin voi välillä kokeilla. Lapsi kuitenkin rauhoittuu paremmin minun kanssani, koska pääasiassa viettää aikansa minun kanssani (olen kotona hoitovapaalla). Ja haluan myös antaa miehelleni aikaa levätä, koska käy kuitenkin töissä, pitkiäkin vuoroja, pisimmillään vuorokauden kerrallaan. Itse yritän lepäillä päivisin lapsen päikkärien aikaan. Lisäksi mieheni tekee vuorotyötä, eli on öisinkin töissä, tekee itse asiassa yövuoroja aika usein. Hänellä on välillä pidempiä vapaita, kun tekee pitkiä vuoroja töissä. Silloin voisi nukkuakin lapsen huoneessa, jos tätä nyt jatkuu pitkäänkin. Kyllä minä muutaman yön jaksan. :)
Viime yönä kokeilin ensimmäisen kerran lapsen huoneessa nukkumista. Mies oli viime yön töissä. Illalla laitoin patjan lattialle lapsen huoneeseen, mutta menin kuitenkin nukkumaan omaan sänkyyn. Alkuyö meni ihan hyvin, pari kertaa kävin huoneessa antamassa tutin ja rauhottui siihen. Loppuyöstä ei enää rauhoittunut, joten siirryin nukkumaan lapsen huoneeseen patjalle. Tunnin ajan suunnilleen oli hereillä, jolloin itse makasin patjalla, esitin nukkuvaa ja nousin aina laskemaan hänet takaisin pitkälleen ja antamaan tutin uudelleen, kun hän nousi ylös ja alkoi huutaa. Tunnin päästä tosiaan rauhottui. Eiköhän tämä tästä... Kiitos vastanneille!
Paljonko luulet iltasadusta 1-vuotiaan tajuavan? Isommalla lapsella se kyl menee, mutta pienemmällä esim. tuutulaulu tai kädestä silittäminen ajaa saman asian. Läsnäolokin riittää.
meillä oli smanlainen tilanne, tosin lapsi nukkui silloin vielä mun makkarissa. se liittyy ikään ja turvallisuuden tunteen hakemiseen. kesti meillä ehkä 2-3kk. aluksi piti siis silitellä, jotta rauhoittui. aloin tekemään sitten niin, että makoilin omassa sängyssäni, enkä silitellyt. leikin nukkuvaa. lapsi noúsi muutamia kertoja katsomaan, että olin paikalla ja lopulta rauhoittui nukkumaan.
kun siirsin hänet omaan huoneeseen, istuin oven raossa, jotta hän rauhoittui. siitä hän näki, että olen paikalla. lopulta riitti että jätin oven sen verran auki, että hän näki minut olohuoneessa, seisomaan noustessaan. sinne hän sitten itse rauhoittui (siis en ole huudattanut missään vaiheessa, jos on huutanut, niin menen ja sanon että nyt nukutaan, enkä muuta). nyt laitan hänet illalla sänkyyn ja meillä on aina samat jutut illalla sängyssä ja hän jää sinne. ei nouse enää seisomaan, nukahtaa tosi nopeesti itse. ei tarvitse oveakaan pitää ihan auki, riittää kun jättää raolleen.
en tiedä onko tästä mitään apua, mutta ikään se liittyy ja menee aikanaan ohi. meilläkin alkoi yht'äkkiä ja meni ohi sitten.
neuvolan terkkari muuten sanoi meille ohjeeksi, että huudata vaan. en mä ainakaan kestä sitä ja selkeesti kun hän haluaa tankata turvallisuutta, huudattamalla tekee lapsen vielä epävarmemmaksi. pääsin itsekin helpommalla olemalla samassa huoneessa 15-30 min kun hän nukahtaa, kun huudattamalla 1h.
esikoinen omaan huoneeseen, kun neiti oli 11kk ikäinen. Se oli kyllä ehdottomasti liian myöhään, kun oli tottunut nukkumaan meidän kanssa samassa huoneessa. Nyt esikoinen on 5v.
Teiltä vaaditaan nyt sitkeyttä. Se, että toinen vanhemmista nukkuisi 1v kanssa samassa huoneessa ja toinen vanhempien makuuhuoneessa ei ole ratkaisu. Ystävilläni isä nukkuu edelleen pojan kanssa samassa huoneessa ja äiti toisessa, vaikka lapsi on jo yli 6v. Siitä tulee kierre.
1v. osaa jo testata vanhempiaan. Meilläkin 1v. testaa välillä, kuinka monta kertaa yössä tullaan antamaan tutti, jos nousee seisomaan ja heittää sen keskelle huoneen lattiaa. Mulla on ollut periaate, että kerran menen ja toista kertaa ei enää. Kyllä on mennyt neidille perille, ettei vanhempia niin vain pompotella. Sitten saa huutaa, jos kerran ei muuten mene perille. Olen laittanut myös toisen tutin kiinni tuttiketjulla pinnasängyn verhoon. Tyttö tietää, että jos ei toista kertaa tulla niin siinä on toinen tutti loppuyöksi, eikä enää huuda.
Nyt tämän toisen lapsen kanssa tein niin, että heti kun yösyötöt loppuivat puolen vuoden iässä, siirsin neidin esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Se on ollut todella hyvä ratkaisu. Välillä pitää tosiaan käydä se tutti antamassa, mutta pääasiassa tyttö nukkuu yönsä hyvin. Esikoinen nukkuu myös hyvin, eikä häiriinny pienistä kitinöistä.
Meillä on samat iltarutiinit 1v. ja 5-vuotiaalle. Iltapala klo 19 ja sen jälkeen hampaiden pesu ja iltasatu. Sitten unilelut kainaloon ja 1-vuotiaalle tutti ja rätti, hyvän yön toivotukset ja valot pois. Lapset yleensä unessa viimeistään klo 20 ja nukkuvat aamuun saakka.
Mä olen pitänyt myös periaatteena sitäkin, että mahdollisimman vähän toimintaa öisin, eikä nosteta syliin. Jos seisoo, niin olen laittanut takaisin makuuasentoon, tutti suuhun ja rätti kainaloon. Samalla sanonut, että nyt on yö, nyt nukutaan. Yleensä se riittää. Jos meinaa heti uudelleen ylös niin sama juttu. Ja joskus pidän hetken aikaa paikallaan ns. tassuttelen, niin rauhoittuu. Mutta lähden pois kuitenkin niin, että saa yksin nukahtaa, koska sekin täytyy oppia.
Hätähuuto on sitten ihan eri juttu. Mutta ne eri huudothan oppii aikanaan. Pienistä kitinöistä ei kannata mennä edes katsomaan. Usein nukahtaa uudelleen itsekseen. Jos liikaa kuuntelee, niin siinä on kyllä sitten yö pilalla.
Musta tuntuu, että toinen nukkuu paremmin ja nukahtaa helpommin kuin ensimmäinen. Mutta tässä vuoden aikana olen tullut siihen tulokseen, että syy siihen on ihan selvä. Ensimmäistä lasta nukutetaan ja hyssytetään, kanniskellaan ja tuuditellaan. Toisen kanssa siihen ei ole enää aikaa paneutua, vaan homman on toimittava muilla tavoin, järkevällä tavalla. Toista lasta en ole koskaan nukuttanut, hyssyttänyt, tuuditellut uneen tai antanut edes nukahtaa tissille. Kuulostaa julmalta, mutta on paljon toimivampi ja helpompi tapa. Eli aina olen tehnyt vain niin, että kun on ollut aika mennä päiväunille tai yöunille niin tutti suuhun ja rätti kainaloon ja toivotettu kauniita unia. Sinne neiti on jäänyt yksin sänkyyn nukahtamaan. Siksi varmasti siirto toiseen huoneeseenkin on sujunut paljon kivuttomammin. Jos tämän olisi älynnyt ensimmäisen lapsen kanssa, niin olisi päässyt miljoona kertaa helpommalla. Nyt meille on tulossa kesällä kolmas vauva ja taas on paljon viisaampi..
Tuosta huudatuksesta pitää vielä sanoa, että kokemusta on. Kokeile tämmöistä lempeää huudatusta, että ensin jätät lapsen itsekseen nukahtamaan. Jos huutaa niin anna huutaa 5 min. Sitten menet vähän rauhoittamaan. Älä nosta syliin, mutta voit silittää ja katsoo että tutti on suussa ja lelut kainalossa. Mutta niin että rauhoittuu. Sitten taas toivotat hyvät unet ja poistut. Jos jatkaa huutoa niin anna huutaa 6 minuuttia, ennen kuin menet uudelleen. Sitten 7 minuuttia ja niin edelleen, kunnes nukahtaa. Näin lapsi tietää, ettei ole yksin ja että te ette ole kaukana. Tälle unikoululle on olemassa joku nimikin, mutten muista sitä. Mutta se toimii paremmin kuin se että huudattaa lasta 1-2 tuntia peräkkäin, jolloin lapsi saattaa tosissaan hätääntyä. Meillä on mennyt maksimissaan tohon 7 minuuttiin asti ja sitten on nukahtanut itsekseen.
Hyviä yöunia teille!
Ei ollut kuin vähän reilut 1/2-vuotias, kun kävin meidän pojan kans matsia. Hän kans testaili rajoja, karjui ja komenteli (siis ei itkenyt, vaan korotti ääntä ja öhähteli ihan), ihan pompotti mammaa. Muutaman kerran erehdyin antamaan periksi, niin ei enää ois hetkeä istunut ulkona rattaissa ja kotona suostui syömään vain äidin sylissä selällään. Kerran nosti kaupassa sellaisen mekkalan, että päätin, että nyt tehtävä loppu tai ei kohta toimeen tule sen kans. Kauppa raikasi, mutta poika pysyi rattaissa ja kotona sama linja, että syöttötuolissa söi ja piste tai sai lähteä ruokapöydästä. Ei mennyt montaa päivää, kun huomasi vallan vaihtuneen ja palasi ruotuun.
Väliin aina koettelee 1-vuotias, mutta hyvin harvoin. Joskus meinaa, että ei lähde yöunille, kun leikit kesken, mutta yleensä ei viitsi edes alkaa raivoamaan, kun on jo oppinut, että mamman sana on laki ja se pitää, rimpuili tai ei.
Uskon, että olet viisastunut kokemukesta, mutta silti en allekirjoita sitä että sama mitä olet tehnyt toisen lapsesi kanssa olisi takuuvarmasti toiminut ensimmäisen kanssa. Lapset, kuten me aikuisetkin, ovat erilaisia ja tarvitsevat luonteensa mukaisesti läheisyyttä ja turvaa... Silti voi olla johdonmukainen ja asettaa säännöt, joiden mukaan toimitaan.
Miksi lapsen pitää nukkua yksin omassa huoneessa näin aikaisin? Nykyään puhutaan paljon itsenäisyyden vaatimisesta koko ajan aikaisemmin...
Meitä on kolme lasta ja minä olen vanhin. Me nukuimme koko porukka samassa huoneessa vielä kun olin 8-9v ja mielestäni olen suhteellisen normaali. Kun siirryin omaan huoneeseen nukkumaan, huoneiden välissä oleva ovi oli auki. Meillä ei ollut tilaa omiin huoneisiin vielä siinä vaiheessa, ei edes lasten yhteisiin. Kun sitten saimme tilaa, siirryin nukkumaan isoon yläkertaan yksin 12-vuotiaana. Koko vintissä oli vain yksi huone, muu osa oli sahanpurulattiaa. Rapuissa ei ollut lämmitystä ja alakerrassa ne alkoivat kylmästä eteisestä. Kovin moni 12-vuotias ei tee samaa, voisin lyödä vetoa. Mikä itseisarvo se on että lapsi nukkuu yksin?
Nyt minulla on pian kahdeksan kuukauden ikäinen poika ja olen miettinyt, miten se toimisi jos hän nukkuisi eri huoneessa kuin me. Minä saattaisin itse nukkua rauhallisemmin kuin nyt. Meillä ei kuitenkaan ole tuohon siirtoon mahdollisuutta, koska asumme kaksiossa, eikä muutto ole ihan pian näkyvissä.
Niin, edelliseen tarkennus sen verran, että tuskin veisimme lastamme nukkumaan yksin, vaikka siihen olisikin mahdollisuus.
Minulla ei ollut mielessäni mitään tiettyä ikää, koska lapsen "pitäisi" siirtyä nukkumaan omaan huoneeseen tai edes omaan sänkyyn.
Alkuun nukuttiin perhepedissä, myöhemmin alkuyön pitkä unijakso omassa sängyssä ja loppuyö vieressä. Yösyöttöjen harventuessa vauva siirtyi koko yöksi omaan sänkyyn ja nyt yösyömisten loputtua ja kokonaisten yöunien myötä omaan huoneeseen 1v.2kk:n iässä.
Mielestäni etenimme asiassa täysin lapsen tahtisesti ja hänen reaktioitaan seuraillen. Lapsella on edelleen pääsy takaisin meidän huoneeseen tai viereen, mikäli tarve vaatii.
Oikeasti, jos jonkun lapsi nukkuu yöt muutaman kuukauden ikäisestä kuin tukki, niin miksei hän voisi omassa huoneessaan nukkua? Mitä, jos äiti, joka jo ennen raskauttaan on kärsinyt univaikeuksista, ei oikeasti pysty nukkumaan, kun vauva tuhisee, ääntelee tai kääntyilee vieressä?
Entä jos perheessä on (vuoro-)työssä käyviä vanhempia, jotka joutuvat nousemaan aikaisin töihin, myös viikonloppuisin. Meillä ainakin haluttiin antaa lapselle oma nukkumarauha.
Itse en oikeasti tuijottaisi niinkään siihen minkä ikäisenä kenenkin vauva siirtyy omaan huoneeseen, vaan kuuntelevatko vanhemmat lapsen valmiuksia tässä asiassa - siltikin perustelu päätökselle voi olla joku muu ja olla sekin lapsen parhaaksi.
Vastaanpa vielä tähän kiireeseen... Ei muuten olisi kiirettä, mutta kun on tulossa toinen vauva, eikä kahta lapsen sänkyä mahdu makkariimme. Perhepedissä ainakaan minä en pysty nukkumaan. Olen aina nukkunut tosi huonosti kun esikoisemme on nukkunut vieressämme. Halusimme myös siirtää esikoisen omaan huoneeseen ajoissa ennen uuden vauvan syntymää, että ensinnäkin ei yhdistäisi uuden vauvan tuloa ja omaan huoneeseen "joutumista", eli uusi vauva saisi hänen paikan vanhempien huoneessa. Ja toisekseen, että olisi aikaa tottua nukkumaan omassa huoneessa ennen uuden vauvan syntymää, jolloin yöt voi mennä valvoessa vauvan kanssa eikä ole niin paljon aikaa juosta esikoisen huoneessa häntä uudelleen nukuttamassa. Että sen takia siirrettiin nyt...
Viime öiden aikojen kuulumisia: Parhaana yönä on tarvinnut käydä lapsen huoneessa vain kaksi kertaa, silloinkin on riittänyt tutin antaminen ja hetken vieressä seisominen. Huonoimpina öinä on pitänyt käydä siellä noin kymmenen kertaa, mutta enää ei ole tarvinnut nukuttaa uudelleen tuntikausia, maksimissaan 15 min on riittänyt. Parempaan päin mennään.. :)
Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Kirjoitin varmaankin liian kärkevästi. Enkä ehkä edes tarkoittanut vastaustani pelkästään sinulle, vaan kommentiksi tähän koko ketjuun ja yleiseen mielipiteeseen muutenkin. Minusta nykyään on vallalla ajattelu, että kaksivuotias on jo liian vanha nukkumaan samassa huoneessa vanhempien kanssa. Onnittelut myös uudesta vauvasta! Pakkohan huoneeseen on tehdä tilaa, ymmärrän sen. Hyvää jatkoa teille!
meillä oli sama tilanne, tosin esikoinen siirty omaan huoneeseen jokusen kk:den nuorempana ku teillä. ensimmäiset kk:det meni hyvin, nukahti ja nukku hyvin, mutta just tuossa vuoden ikäsenä alko heräilyt ja hysteeriset kiljumiset.
ei siinä muuta voinu ku nukkuu samassa huoneessa pojan kanssa, pinnasänky siinä yksin nukuttavan sängyn vieressä (tai laittaa itelleen patjan lattialle pinniksen viereen) ja rauhotella jos kovin äityy itkemään. lopulta sit kuultiin tassuttelusta ja ajateltiin kokeilla. se sitten tehos meijän poikaan hyvin ja ei menny viikkookaan ku rauhottu nukkumaan ilman sen kummempia älinöitä.
itekki mietin ison mahani kanssa että jos esikoisen siirtäis takasi meijän makkariin nukkumaan ku ei vaan jaksa juosta pitkin yötä nukuttamassa, mutta sitte ajattelin et lapsi parka menee siitä vielä enemmän sekasi ku siirrellään ees taas huoneesta toiseen... kun on kerran jo sinne omaan huoneeseen sänky siirretty ni sitä ei takasi enää siirrellä, mieluummin itekki nukkuu siellä lapsen huoneessa tukena ja turvana sen ajan ku lapsi tarvitsee.
Voi siis meillä johtua iästäkin, jos teilläkin tuli vuoden ikäisenä levottomammat yöt. Meillä nyt yöt menee joten kuten hyvin. Kyllä siellä huoneessa saa juosta useamman kerran yössä, mutta onneksi rauhottuu suht nopeasti. Patja on edelleen huoneen lattialla, jos menee oikein vaikeaksi, niin siirryn sitten siihen.
Miten muuten yleensäkin, kuuluuko 1-vuotiaan jo nukkua suunnilleen kokonaisia öitä, ilman väliheräilyjä? Eka lapsi kun on, niin ei ole tietoa. Tää lapsi on kyllä koko ikänsä ollut aika levoton nukkuja. Kuulemma isänsäkin on nukkunut tosi huonosti 2-vuotiaaksi asti...
Meillä tyttö 1v.2kk on vasta nyt ihan viimeaikoina alkanut nukkua kokonaisia öitä. 11kk:n iässä oli pahin heräilykausi, siitä säännöllistyi kahteen heräämiseen (joi vettä ja maitoa) ja yösyönnin lopettamisen jälkeen on jollain tavalla nukuttu yöt kokonaan.
On vieläkin öitä, että kaksi kertaa herää, mutta viikon sisällä jo useamman yön nukkunut kuin heräillyt.
Itse olen yöheräillyt kans 2-vuotiaaksi saakka.