Kaipaisin tietoja yksinhakijan adoptiosta Venäjältä. Lähinnä kiinnostaa se, minkä ikäisiä lapsia Venäjältä on tullut, minkälainen on ollut lapsen terveys, onko toive vastannut lapsiesitystä ja onko tullut adoption jälkeen yllätyksiä lapsen terveydentilassa, kuinka kauan on ollut odotusta ennen adoptiota takana ja miten paljon adoptio on tullut maksamaan.
Olen tutustunut Venäjältä adoptoimiseen ja prosessi sinällään on selvillä. Adoptioneuvonta on käynnissä ja olen pohtinut Venäjää kohdemaana. Toiveissa olisi 0-3- vuotias lapsi, en tiedä, onko se realistinen toive yksinhakijalle Venäjältä
Kiitos vastauksestasi!
Olen tutustunut Venäjältä adoptoimiseen ja prosessi sinällään on selvillä. Adoptioneuvonta on käynnissä ja olen pohtinut Venäjää kohdemaana. Toiveissa olisi 0-3- vuotias lapsi, en tiedä, onko se realistinen toive yksinhakijalle Venäjältä
Kiitos vastauksestasi!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olet kolmekymppinen ja terve, niin helppoahan se on saada omakin lapsi aikaan. Eikä edes maksa mitään eikä tarvitse jonottaa.
Venäjä on vastenmielisimpiä maita maailmassa, eikähän olisi parempi jos jättäisimme heidät huolehtimaan toisistaan.
... kuuluuko se sulle miksi ihminen haluaisi tehdä niin?!? Ei kiinnosta mielipitees yhtään!
Kannattaa kysellä noita Interpedian kysymys-vastauspalstalta sekä myös Kaksplussan, Verkkoklinikan ja Vauva-lehden adoptiopalstoilta. Noilla palstoilla ei tunnu pyörivän häiriintyneitä yksilöitä samaan tapaan kuin täällä.
Itse ole pian 33-v, ja harkitsen myös adoptioprosessin aloittamista yksin, vaikka prosessi vaikuttaakin toivottoman pitkältä. Kohdemaa olisi luultavasti Etelä-Afrikka, kun Etiopian mahdollisuudet ovat nyt poikki niin kauan kun Interpedia ei ota yksinhakijoiden hakemuksia.
Mielestäni yksinhakijalle tämä on sopiva ikä aloittaa prosessi, joka voi kestää jopa 5 vuotta. Ei tässä iässä voi enää laskea sen varaan, että löytyisi kumppani, jonka kanssa lapsia voi yrittää. Ainakin, jos niitä haluaa useamman. (Ja adoption hakuprosessinhan voi sitten keskeyttää, jos niin kävisi.)
Jos adoptio on sinulle vaihtoehto ainoastaan sen vuoksi, ettei sinulla ole sopivaa miestä, harkitse vielä. Kyllä siihen pitää olla myös muut intressit. (antaa koti jonkun toisen synnyttämälle lapselle, kenellä ei ole ollut elämän alkutaival helppoa ym.)
Tuli vain mieleen, koska kirjoitit näin:
"...Ainakin, jos niitä haluaa useamman. (Ja adoption hakuprosessinhan voi sitten keskeyttää, jos niin kävisi.)"
Jos päädyt adoptioon, toivotan sinulle sydämmellisesti onnea ihanalle, mutta haastavalle vanhemmuudelle =)
Venäjän kontaktia, vaan PeLa! Kannattaa siis kysyä sieltä mielummin =)
Kysyisin vielä - kun nyt itse vasta harkitsen prosessin aloittamista - että miten kauan sinulla kesti päästä adoption alkuinfosta adoptioneuvontaan asti? Missä päin Suomea asut? Täällä PK-seudulla ilmeisesti jopa neuvontaan voi joutua jonottamaan yli vuoden.
Entä mikä on tulotasosi, ja miten iso ns. tukiverkosto? Sori, jos utelen, mutta kiinnostaa kuulla muiden yksinhakijoiden kokemuksia.
Onnea prosessissa!
Olen myös kolmekymppinen ja aloittanut neuvonnan. Pääsin neuvontaan alkuinfon jälkeen nopeasti, jo kolmen kuukauden päästä. Asun Varsinais-Suomessa.
Tukiverkostoni on laaja. Neljä läheistä luottoystävääni asuvat parin kilometrin säteellä, vanhemmat, sisar perheineen ja kaksi ystävää asuvat myös melko lähellä. Lisäksi on lähistöllä sukua, jonka kanssa olen tekemisissä. Sitten on vielä ystäviä, joita tapaan harvemmin välimatkan takia. Toisaalta yksinhän sitä on pärjättävä arjen tilanteissa tai yöllä, kun lapsi sairastuu vatsatautiin...joten vaikka tukiverkosto on välttämätön, jaksaminen on kuitenkin pitkälti oman itsen varassa.
Tuloni eivät ole yleisesti ottaen suuret, mutta itse pärjään mukavasti. Bruttopalkkani on n. 2200 e/kk. Minulla on auto ja oma asunto, mutta asuntolainaa maksan vielä piiitkän ajan.
Yksinhakijan kannattaa ottaa selville, mitä esim.lapsen päivähoito kustantaa omilla tuloilla, onko varaa jäädä vanhempainvapaalle jne. Raha ei ole elämässä tärkeintä, mutta yksinhakijan kohdalla on kuitenkin punnittava realistisesti. Kannattaa myös pohtia, miten rahoittaa adoptiosta aiheutuvat kustannukset. Yksinhakija saa elatustukea (jotain 120 e/kk) ja korotettua lapsilisää (n.130 e/kk). Kansainväliseen adoptioon saa tukea kohdemaasta riippuen 3000-4500 euroa.
Eli olet aivan normaalituloinen, kuten minäkin. Ovatko tulosi adoptiolautakunnan mukaan riittävät? Kyselivätkö he millä aiot rahoittaa adoption? Ja ennen kaikkea, minkä järjestön kautta toimit?
Ja vielä pari kysymystä: minkälaisista jonotusajoista Sinulle puhuttiin ja onko tuleva yksinhuoltajuus raskaasti adoptiota jarruttava tekijä?