Mikä Avuksi?

olisiko koirallasi kipuja? Jokin sairaus ehkä?

pitää ajatella asiaa ihan koiran hyvinvoinnin kannalta haluatko että se lopetetaan no et varmastikkaan eli ei ole muutavaihto ehtoa kuin leikkaaminen tai ammattilaiskoulutus joka voi ehkä auttaa murheeseenne mutta ei kyllä aina auta mutta kaikkea kannattaa kokeilla mutta se on toddella kallista.voihan toki olla että koira on masentunut tai tullut mielisairaaksi mutta kertomasi perusteella en ihan usko mieliairauteen mutta en sitten tiedä.toivottavasti viestistä oli apua.

Et kertonut miten koirasi on koulutettu. Mitäs jos tämä koira on nyt tullut siihen tulokseen, että muilla ei ole asiaa hänen leluihinsa ja ärhentelee sen takia? Se että kyseessä on koira, niin sille myös pitää näyttää että se on sielä alimmaisena perheenjäsenistä.
Mutta vie ihmeessä el jos kyse on jostain sairaudesta. Totta kai pitää selvittää mistä on kyse.
Itsellä vähän pienempi koira, joka narttu, niin sille pitää vielä tänä päivänä muistuttaa silloin tällöin kuka se pomo olikaan, vaikka rotu on ihmisystävällinen ja erittäin pehmeä. Ei tämä likka,vaan asennetta löytyy.
T: Ei räksyttäville pikkufifeille..

Ja lopetusko ei lopettaisi näyttelyharrastusta? Realiteetit käteen, teinä kokeilisin myös leikkautusta - lähtee pahin särmä uroksen luonteesta.

Ihan mielenkiinnosta, minkä värinen cockeri on kyseessä? Punaisilla esiintyy ns. raivosyndroomaa... jolloin vika olisi korvien välissä. Mikäli kyse on siitä, ei paljonkaan ole tehtävissä.

Mutta asiaan. On kaksi todennäköistä vaihtoehtoa syyksi koiran käytökselle:
1) koiralla on kipuja
2) koiranne on oppinut pomottamaan ihmisiä murisemalla, koska on huomannut että se toimii - ihminen vetäytyy pois ja koira saa jatkaa kuten mieli lystää! Ja annas kun arvaan, edes äidilläsi ei ole sananvaltaa koiran yli, liekö edes yrittänyt komentaa sitä noissa tilanteissa? Mikäli oma käytöksenne on ailahtelevaa (sallitte sille kaikenlaista, hössötätte ja palvotte sitä, jos vaaditte siltä jotain, ette varmista että koira tekee mitä pyydetään jne) koira vaistoaa että te ette ole "laumanjohtaja-ainesta". Koira kokee olonsa turvattomaksi, sillä vahvatahtoinen laumanjohtaja on paras mahdollinen suojelija, ruoan hankkija jne koiran näkökulmasta. Kun koiralla ei sellaista ole, se joutuu itse ottamaan ohjat käsiin - se puolustaa itseään, ruokaansa ja omaa laumaansa (=äitiäsi). Sellainen tilanne on koiralle hyvin stressaava - koira ei pysty huolehtimaan perheestään ihmisten maailmassa. Onnellisin paikka koiralle on lauman alimmaisena, jonka ei tarvitse ottaa vastuuta, ei puolustaa muita, tietäen että sitä suojellaan ja sen ruoan saanti taataan.

Millaisen johtajan koira siis tarvitsee? Mitä te voitte tehdä, jotta koiranne näkisi teidät johtajina, ja voisi näin jättää nykyiset kuvitteelliset velvollisuutensa? Tässä muutamia:
- ikinä älkää antako koiralle periksi, tahtoaan se ei saa saada läpi "venkuilemalla", eikä milloinkaan murisemalla
- koiran ei anneta määrätä tahtia, ei suuntaa, ei aikaa, ei paikkaa
- jos koira tekee asioita, joita se ei saa tehdä, se saa varoitukseksi "ei", jos se yhä jatkaa, se saa rangaistuksen (suljetaan yksin kylppäriin / otetaan niskasta kiinni... mikä nyt millekin koiralle on toimiva rangaistus)
- luodaan koiran kanssa luja suhde, touhutaan sen kanssa asioita ihmisen ehdoilla, kuitenkin niin että koira nauttii olostaan voidessaan touhuta laumanjohtajan kanssa
- koiralle on oltava luja, mutta reilu! ei saa käyttää metodeita, joita koira ei mitenkään pysty ymmärtämään (ei siis lyömistä, ei mykkäkouluja)

Alussa voi olla hyvä yrittää välttää pahimpia ongelmatilanteita, tai siedättää koiraa vähitellen niihin (jos kyse on dominanssin sijaan siitä, että koira pelkää ko. asioita). Jotkut neuvovat ruokkimaan koiran vasta perheen syötyä (=viestinä koiralle että alimpana arvoasteikossa olevat syövät viimeisenä), kenties vielä niin että kuppiin pannaan jotain mitä ihminen on ensin puraissut. Kotiin tullessa ollaan tyystin huomaamatta koiraa, kunnes se rauhoittuu. Koiran kanssa ei leikitä, jos se tuo pallon ihmiselle - sen kanssa leikitään, kun ihminen tekee aloitteen. Tai, että ihminen kulkee ensin ovista, laittaen koiran ensin istumaan, josta se saa jatkaa matkaa vasta luvan saadessaan - siinä tosin kyse on enemmänkin siitä, että koiralta järjestelmällisesti vaaditaan jotain, eikä se saa itse määrätä tekemisestään sillä hetkellä. Näin saa valtaa siirtymään koiralta ihmiselle.

Turha ruveta koiran kanssa tappelemaan ruoasta, näyttääkseen kumpi on vahvempi, jos voi vähemmän konfliktia aiheuttavissa tilanteissa tehdä laumajärjestyksen koiralle selväksi. Kun koira puolustaa äitiäsi, onko kukaan kokeillut kääntää koiralle selkäänsä siinä vaiheessa, kuinka koira reagoi, kun "uhka" näin katoaa? Tokikaan tälläistä en suosittele koiraa näkemättä, sillä aidosti vaarallisen koiran kanssa ei kauheasti selkää käännellä... Kuitenkin tuntuu, että teidän koiranne on vain pieni kotityranni, jonka olette huomaamattanne päästäneet valtaan.

Huomaa, että dominoivan koiran kanssa on oltava EHDOTTOMAN MUSTAVALKOINEN ja erittäin päättäväinen. Mikä on kielletty, se myös on sitä aina. Mitä koiralta pyydetään, se sen on tehtävä (toki osaamisensa rajoissa, koiralta ei voi pyytää sellaista mitä se ei osaa tai ymmärrä - ennen kuin se on sille hyvin opetettu). Edellisessä kappaleessa mainittuja harjoituksia EI saa ruveta "lieventämään" vain koska koira hyppii innoissaan, haukkuu tms, sinua tai perhettäsi ei juuri sillä hetkellä huvita jne... Jos rupeaa järjestelmällisesti viemään koiralta valtaa, se tepsii jo parissa viikossa. Jos sen tekee "puolihuolimattomasti", niin taatusti mikään ei muutu.

Kannattaa lukea ongelmakoiriin keskittyviä kirjoja, esim. Jan Fennelin opuksiin kannattaa tutustua.

Meilläkin on springers spanieli uros joka on leikkaamaton. Sekin murisee aina välillä kun sillä on tylsää ja se on saanut liian vähän liikuntaa. Joutuko koira olenmaan yksin pajon tai eikä se saa käyttää tarpeeksi aivojaan?