Millä sen saa pois?!
Harmittelen monesti jälkeenpäin jotain mitä oon sanonu. Silleen et joo ei tainnu olla kovin fiksua sanoa niin, muut pitää mua nyt ihan idioottina.
Tai just tilantees saattaa olla joku semmone.
Esim. jos tunnil kysyn jotain asiaa, must saattaa kohta tuntua et joo noin helppo asia, miks kysyin. Ja saattaa hävettää jonkin aikaa.
Tai ihan pitkänkin ajan päästä jos ko. tilanne tulee myöhemmin mieleen.
Tällaisesta joku saattaa ajatella et mul on huono itsetunto, koen sen kyl olevan hyvä :S
Mut itsevarmuus viel on huonosti :(
Harmittelen monesti jälkeenpäin jotain mitä oon sanonu. Silleen et joo ei tainnu olla kovin fiksua sanoa niin, muut pitää mua nyt ihan idioottina.
Tai just tilantees saattaa olla joku semmone.
Esim. jos tunnil kysyn jotain asiaa, must saattaa kohta tuntua et joo noin helppo asia, miks kysyin. Ja saattaa hävettää jonkin aikaa.
Tai ihan pitkänkin ajan päästä jos ko. tilanne tulee myöhemmin mieleen.
Tällaisesta joku saattaa ajatella et mul on huono itsetunto, koen sen kyl olevan hyvä :S
Mut itsevarmuus viel on huonosti :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
sulla on todellakin tuon itsetunnon kans vielä tekemistä. Ei se sitä tarkoita, jos olet vielä epävarma itsestäs, että koko sun itsetuntokin on heikko. Itsevarmuus ja itsensä arvostaminen, omien taitojen tunnistaminen, omien vahvuuksien ja heikkouksien hyväksyminen on kaikki osa ihmisen itsetuntoa.
Eli sun pitäis nyt saada juuri kuten sanoitkin, itsevarmuutta lisää. Ootko miettiny, onko tilanne aina ollu näin. Vain onko joku tapaus esim. jonkun ihmisen reaktio saanut sut epäilemään sanojas?
Muista että kun kysyt asiaa tunnilla, niin olet silloin luultavasti ainoa rohkea joka uskaltaa avata suunsa ja kysyä. Moni muukin varmaan pohtii samaa kysymystä, mutta ei kehtaa kysyä kun ajattelee samoin kuin sinä. Eli että kysymys on tyhmä. Mutta kun ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä vaan pelkästään tyhmiä vastauksia.
Eihän kaikki ihmiset tiedä samoja asioita, joten miksi sinun pitäisi tuntea häpeää jos haluat lisätietoa jostain aiheesta. Luulempa että aika moni salaa mielessä arvostaa sinua ja on todella kiitollinen kun esität kysymyksen, jota muut ei uskalla tai viitsi tehdä.
Sä oot äärettömän fiksu,koska ymmärrät että jos jotain ei tiedä, niin kysymällä se selviää. Mä olin itse peruskoulussa sellanen, joka ei kehdannut kysyä, ku ajattelin että muut pitää tyhmänä, jos en jotain heti ymmärrä. Sitte lukiossa rohkaistuin ja yllätyin heti ku joku sano et hei tota mäki oon miettiny :)
Opettele kehumaan itseäsi. Tee omakuva itsestäs eli kirjaa ylös millanen oot luonteeltas. Sitte mietit missä olet hyvä ja huono, eli mitä voisit vielä kehittää. Sitte kannattaa miettiä, mitä mieltä on erilaisista asioista eli mitä puolustat ja mitä vastustat ja miksi. Noi perustelut on tärkeitä, koska sillä tavalla tunnistat onko kyseessä oikeasti sun oma mielipide vain ootko vaan samaa mieltä toisten kans. Kun selvität itselles mitä mieltä oot eri asioista, niin vähitellen huomaat ettei sun sanomiset enää tunnukaan tyhmiltä.
Itsevarmuutta lisää se kun tietää kuka on ja tietää mihin pystyy ja mihin ei. Itsevarma ihminen seisoo omien mielipiteiden takana ja osaa perustella sanomisiaan. Itsevarma ihminen ei myös kään häpeä kysyä neuvoa tarvittaessa ja puolustautua jos joku mollaa tyhmäksi. Muista aina että et ole tyhmä, sinä et vain tiedä ja siksi kysyt :)
Tuota oli kiva lukea(:
Tuolla alempana kun kirjoitit että "itsevarma ihminen seisoo omien mielipiteidensä takana ja osaa perustella sanomisiaan" ja että itsevarma ihminen ei häpeä kysyä neuvoa ja puolustautua jos joku mollaa tyhmäksi.
Tuosta tyhmyydestä nyt tuli mieleen, kun olin ala-asteen viimeisellä luokalla. Niin keväällä yksi luokkani poika, joka oli ollut samalla luokalla koko ala-asteen ja luuli olevansa joku maailman napa ja muuta semmosta, tuli sanomaan päin naamaa että olen tyhmä. Mä olin tosi ujo vielä siihen aikaan jos pojalle olisi pitänyt puhua, niin en siinä tilanteessa uskaltanut enkä voinut sanoa mitään. Ja hän itse sen aiheutti etten uskaltanut mitään sanoa.
Menin joskus 2. luokalla häneltä itseltään kysymään ihan ystävällisesti jotain niin se alko huutaa. Niinpä ajattelin sen jälkeen, että jos jollekin pojalle olisi ollut asiaa tai olisi voinut jutella niin ajattelin että en mä voi mennä mitään sanomaan kun se tekee tietysti samalla tavalla kuin se poika joka oli mun luokalla 2. luokalla.
Mutta kun tunsin sen pojan jo tosiaan ala-asteen alusta asti niin tiesin että hän itse on se tyhmä kun tulee sillä tavalla sanomaan.
Mutta nyt kun lukiossa olen ja mulla on todella ihana poikaystävä, oon oppinut että voi niille sanoo suunnilleen mitä tahansa. Ja koska siinä ala-asteen aikoihin tavallaan niinkun meni luottamus poikiin kun aina ajatteli että ne vaan huutaa tai jotain muuta jos menee puhumaan, ni alkanut se luottamuskin palata (:
Ja mitä sanoitkaan että itsevarma ihminen seisoo mielipiteidensä takana jne. Niin vaikka vielä 7.luokalla olin todella ujo, kaiken haukkumisen ja mollaamisen takia, eikä ollut luokalla kavereita kunnes sitten sain vaihdettua luokkaa. Niin peruskoulun jälkeen alkoi kumminkin olla silleen (ja jonkin verran jo peruskoulun lopulla) että uskalsin sanoa mielipiteitäni ihan suoraan, että jos esim. joku ihminen esitti oman mielipiteensä jostain asiasta niin uskalsin sanoa miten se minun mielestä on. Ja on vain koko ajan menossa parempaan päin, uskoisin niin :)
Mutta silti on tosiaan vielä siinä tunneilla viittaamisen kanssa ongelmia, kun saattaa olla joskus niin, että vaikka joku kysymys tulisikin mieleen minkä voisin esittää, niin jätän kysymättä kun ajattelen sen olevan ihan tyhmä ja turha kysymys. Sitten ajattelen, jos johonkin asiaan vastaan tunnilla väärin, että nyt koko luokka pitää mua ihan tyhmänä, näin vaan monesti on. Ja sitten hävettää kauheesti ku vastasin väärin.
Ja kun kerroit että joku oli sanonut sitten kysyttyäsi että sitä asiaa hänkin mietti, niin ei vielä omalle kohdalle ole vielä mitään tuollaista sattunut.
Joskus kun kysyin jotain asiaa, niin luokkakaverit ympärillä alkoivat sitten selittää sitä minulle miten se on niin :S :D
Olin vain sitten hiljaa. Tuntui kummalta että he alkoivat sitä minulle selittää :D
Ja kun minulla on nyt aivan uusi luokka, enkä sieltä alunperin ketään edes tuntenut, niin joskus oli alussa ajatuksia etteivät siellä kaikki edes pidä minusta.
Mutta voisiko tuo sitten kun alkavat mulle sitä asiaa selittää kun että opettaja sitä sanoisi, viitata siihen että ne hyväksyy mut siellä :D
Ei kumminkaan tule siellä jokaiselle edes puhuttua, kun on se oma kaveripiiri mikä on muodustunut, niin puhuu enempi niille.
Mutta joskus kyllä sitten kun joku eripuolelta luokkaa kysyy joltain oman kaveripiirinsä tyypiltä jotain niin kun se sitten on sanonut jotain saatan heittää siihen oman mielipiteeni et eikös se niin ole. Mutta sitten kun ei ihan kaikkia kunnolla tunne kumminkaan (kumma kyllä) niin jos siellä joku semmoinen kysyy jota en niin tunne niin ei sitä sitten sille viitikkään sanoa mitään. Yleensä näin jos se on joku poika. Eli tässä se vielä heijastuu ettei ihan uskallakkaan ihan kaikille miespuolisille siel puhua.
Eipä tässä kai muuta kummempaa.. korjailkaa sitten vaikka tuosta noita asioita niinkuin oli jo siihen ensimmäiseen tehty...