outo kokemus

ja masentunut aivan ymmärrettävästä syystä.
Annan sinulle neuvon: hae apua itsellesi heti.
Ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan ja kerro tuntemuksistasi ja unistasi.
Olet kokenut niin kovia, että on parempi kysyä ammattiauttajan apua. Sitä ei tarvitse hävetä.
Lapsen menetys on niin paha asia, että jättää jälkensä syvälle sisimpään.
Asia on saatava purettua ja kaikki tuntemukset on käytävä sinun läpi, jotta saisit sielunrauhan.


Kaikkea ei tietenkään voi järjellisesti selittää eikä tarvitse.
Enkeli seuraa sinun matkaasi...ehkä olet saanut viestin rukouksiisi.
Toivon sinulle siunausta ja lohtua elämään!

Kuulosti ihan tyypilliseltä, spontaanilta yönaikaiselta ruumiistairtautumis-kokemukselta.
On aika yleistä kokea ko. ilmiötä nukkuessa kun henkiruumiin on helpompi irrottautua. Monet ihmiset kokevat näitä, mutta vain harva muistaa/kiinnittää huomiota kokemuksiaan enää aamulla.

Itse olen kerran herännyt tai havahtunut nukkuessani ja ollessani irralla ruumiistani. Leijailin (lähinnä huojuin) jossakin makuuhuoneeni maton yläpuolella sänkyni vieressä.
Silloin tosin pelästyin ja humahdin takaisin ruumiiseeni.

Varsinkin aamulla ruumiista irtautuminen tietoisesti on melko helppoa kun mieli on rentoutuneessa tilassa.
Nuo kokemukset ovat ainakin minun kohdallani hyvin rauhallisia ja kauniita, joskin melko erikoisia.
Viimeaikoina olen kärsinyt henkisestä uupumuksesta ja stressistä ja näitä irtautumiskokemuksia en ole juurikaan kokenut siitä syystä. Eli mielialatkin vaikuttavat.

Ehkäpä kokemuksesi "annettiin" sinulle, jotta ymmärtäisit ihmissielun olevan eri asia kuin fyysinen keho ja kykenevä ajattelemaan sen ukopuolellakin. Olemme kaikki ikuista, katoamatonta energiaa.

Et tietenkään ole hullu.Sait varmaan tämän kokemuksen lohdutukseksi ja tietoa että elämä jatkuu fyysisenkuoleman jälkeen. Itselläni oli nuorena sielunirtautumiskokemus kun pelkäsin niin kovasti nukahtamista ja se kokemus oli kaunein tähän astisista -minä yhtä äkkiä olin kauniilla kukkaniityllä ("lensin sinne putkesta") ja olin niin onnellinen siellä mutta sitten kuulin nimeni lausuttavan ystävällisellä äänellä ja se sanoi että "äkkiä pois sillä sinun aikasi ei ole vielä" ja palasin takaisin kehooni (olin 18v.)ja sen kokemuksen jälkeen en ole pelännyt kuolemaa sillä tajusin että sitä ei ole. Rauhaa ja rakkautta sinulle "milla äiti" ja älä pelkää näitä kokemuksiasi siilä ne ovat sinulle tarkoitettuja.

kun lapsemme kuoli pari vuotta sitten.
Pesuhuoneessa meillä lamppu temppuilee
ja sammuu yht´äkkiä ja joskus taas syttyy,
lamppu ei ole palanut.Lapsemme kuva kaatuu silloin tällöin, kuva josta lapsemme ei pitänyt.
Ihmeellistä, mutta totta.
Samanlaisia kokemuksia ei ole niinkuin sinulla.
Kerran näin unta taivaasta ja lapsestamme,
no kerroin lääkärille, hän vain kuunteli ja
myönteli vain ja kirjoitti masennuslääkkeittä.
Yhden otin ja se riitti, kun pää meni niin
pökkyrään ettei tahtonut pystyssä pysyä.
Nakkasin vessan pönttöön tabut ja sanoin että minun päätä ei sekoiteta mömmöillä, koska olen pärjännyt ennenkin ilman niitä.Että silleen.

Normaali juttuja noi ruumiista irtautumiset ovat kaikille käy niin varsinkin nukkuessa mutta harvemmat muistavat asioita jäljestäpäin katsokaa alla olevasta linkistä sielä on tietoa siitäkin asiasta kun luette kunnolla eri otsikot läpi ja kopioikaa niitä niin ei tarvi pitää nettiä auki sen takia ja helponpi rauhassa lukea.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000023856950

Lohduttaa sekin että niin moni luki ja jopa vastasi minulle.
En siis ole ihan yksin.
Mitä olen netistä lukenut , niin kun palaa ruumiseen se on tuskallista tai kuuluu ääniä ym..minä näin itseni kokonaisena mutta en kokenut että olisin millään tavalla sukeltanut takasin omaan ruumiseeni.Vaikeaa selittää..näen itseni ulkopuolelta ja silti tunnen itseni siinä ruumiissa joka leijaili..ihan kun olisin ollut kahdessa paikkaa yhtä aikaa, kun oikein aloin miettimään asiaa.Joo sinänsä kokemus ei ollut pelottava, ehkä enemmänkin pelotti putoaminen, tyyliin jos voima loppuu niin kuinka kokealta putoan, mikä'li olisin antanut tavallaan luvan nousta korkeammalle kun nyt leijuin..

Minulla on kotona lamppu, siinä on tyttö ja poika sekä molempien yläpuoella omat lamput kupuineen.Pojan päältä putosi kuoleman jälkeen kupu joka rikkoontui..

Laittelin pyykkejä ja minulla oli olo että poika on takanani, ja muutenkin oli monta päivää käsittämättömän hyvä olla kotona..ymm'ärsin sanan lämmin tunne ensimmäisen kerran konkreettisesti.Koirani 2 vuotias kyyläili minua siellä pesukonetta täyttäessäni ja pelkäsi.Kutsuin sitä mutta se ei suostunut tulemaan.(koira syntynyt pesukoneen vieressä), koira pakeni olohuoneeseen ja juoksi jotain opakoon, päästin sen ulos lopulta ja vieläkin se pälyili sisälle kunnes juoksi niin kauas pois mitä kuistia riitti , eikä tullut kahteen tuntiin sisälle.Sen jälkeen se on pelännyt pesukonetta, ja tartuttanut saman pelon jo 10 vuotiaaseen koiraani, joka nyt pelkää kaikista eniten.
Yhden unen näin ihan heti kuoleman jälkeen pojastani.Seurravat kaski tuli puoli vuotta kuoleman jälkeen.Eka kesti sekuntteja ja poika vaan jojasi seinään ja katseli minua.Seuraavan yönä hän istui ja pilke silmäkulmassa-et oi suskonut että tulen tyyliin ja hymyili..Ilostiin aivan suunnattomasti ja en osannut kysellä kaikkea mitä olen miettinyt innoissani.Kysyin miten hän voi, ja hän kertoi olevansa rakennuksilla töissä.Hän oli hyvin rauhallinen , ihan kun tämä ois maailman normaalein tapa tulla moikkaamaan.Ehkä hieman petyin ettei hän ollut yhtä innostunut kuin minä.Yhtäkkiä tuli ajatus, kiire kysyä jotain, aika loppuu..
Miten voit,?-Ihan hyvin ei tässä mitään..
nyt odotan vaan uusia kokemuksia, eikä minua pelota mikään.
Viime yönä kuulin toisen kerran koputusta, ihan kun ois vintiltä tullut, teräviä.Kuulin niitä aikisemminkin , sekä kuin joku siirtäisi tavaroita lattiaa pitkin.Mietin kuuluuko ääni viime yönä kuitenkin pojan huoneesta , mutta ei.Ja sanoin vaan äänelle.Jos se olet sinä lapseni, ole rauhassa en pelkää, jos se on joku muu henki mene pois, tänne saa vaan tulla oma lapseni.
Olen aikoinani kirjoittanut sanoja kortteihin kun yritin opetella jonkinlaista ennustamista.Kun poika kuoli, kysyin pojalta mitä minun pitää tehdä ja miten hän voi..kaksi päivää peräkkäin , välillä korttipakka sekoittaen ja umpimähkää kortteja ottaen poika vastaa..lämmin tunne, äiti kirje, isä puhelin veljelle rahaa.Ja jotain minun pitää etsiä, en vaan tiedä mitä.
Poikani tyttöystävä todisti asian.
Kysyin isältä onko hän nähnyt unta..kerran.He teki jotain putkiremonttia ja poika itki.Muita unia hän ei ole nähnyt.
Veljeltä en ole pystynyt kysymään unista koska asia on liian vaikea hänelle käsitellä muutenkin.
Ja ei ole niin helppoa vaikka tiedän että on hyvää puhua asioista.
Mutta kun on hyvä hetki ja ainakin kuvittelen ettei hän joskus ajattele veljeensä , ei halua pilata hyvää päivää.Hän ei käy haudalla, eikä puhu edes tyttöystävälleen asiasta.

hups..pääsi rönsyilemään, mutta ehkä suotte minulel anteeksi, tämä kai on minun tapa käsitellä tätä asiaa..ja vielä kerran kiitos.

olen kokenut paljonvastaavaa,mutta nyt ei ole aikaa chättää.läheiset sielut ilmestyvät usein ja vahvasti..
laita viestiä ja jutellaan..

Muutaman kerran tällä tavalla, että olen nukkunut (tai ollut puoliksi hereillä, sitä olotilaa on vaikea selittää) ruumiini on unessa mutta mieli on hereillä. Eli en pysty liikuttaman mitään ruumini osaa vaikka kuinka yrittäisi repiä, näen kaiken mitä ympärillä tapahtuu mutta kroppa on "halvaantunut". Se on pelottavaa se!!