Parikymppisenä minäkin menin kihloihin suht lyhyen, 1v, seurustelun jälkeen. Jälkeenpäin ajateltuna minä se olin joka manipuloin miehen kosimaan asianmukaisesti ja halusin ne kihlat. Kihlat lähinnä siksi, että kaikki huomaisivat miten minullakin on nyt mies joka välittää tosissaan. Sitä sen piti ulospäin näyttää. Mutta oikeasti niillä kihloilla ei ollut mitään merkitystä. Nykyisessä seurustelusuhteessani odottaisin vaikka kuinka monta vuotta vingumatta ja vihjaamatta ja vaatimatta kihloihin. On se nimittäin paljon aidompaa ja ihanampaa, jos oikeasti kositaan yllättäen ja ilman yhteisiä sopimuksia. Turha kiirehtiä kihloihin ja painostaa miestä. Siitä jää vaan paha maku suuhun.
Minäkin olin
kihloissa..
2845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meille on ollut lähes tapaamisen alusta asti (1,5 vuotta sitten) selvää että menemme naimisiin. Se vaan on tuntunut siltä molemmista, kumpikaan ei ole sen enempää kosinut. Olisimme jo menneet ellei välimatka olisi esteenä ja on käytännön pakosta vielä ainakin 2-3 vuotta.
Emme voi muuttaa siis vielä saman katon alle lähivuosina ja naimisiinmeno tuntuu omituiselta, jos asumme eri osoitteissa.
Mies sitä aina puhuu että voi kun jo päästäisi..?
Sanoin sitten kerran että voidaanhan me mennä oikein sormusten kanssa kihloihin. Mies totesi että ai niin, onhan sellainenkin olemassa.
Kihloissahan me näillä puheilla jo ollaankin mutta sormukset ajateltiin ostaa pääsiäisenä kun mennään pohjoiseen hiihtämään.
mun kulta sanoi itse että mennään kihloihin kun täytät 18v. eli vuoden seurustelun jälkeen.toki saattaa tapahtuu ennen tai jälkeen sen.ei välttämättä just sillon,mutta sillä hän itse halus näyttää rakkautensa mua kohtaan :) en tällä kertaa minä. mutta rakastan minäkin häntä