Miten on; jakaantuuko ihmiset ns. kissa -eläimiin, jotka eivät pidä lapsista, ja taas päin vastoin; lapsirakkaisiin, jotka eivät siedä kissoja kotona - likaamassa vauvojen kehtoa - kissankarvoillaan??
Vastauksia/kokemuksia??
Vastauksia/kokemuksia??
Kissa vai lapsi?
Kissan kannalla
10361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikka sellaisia ihmisiä kyllä on, niin on myös paljon ihmisiä jotka pitävät kissoista ja lapsista. Hyvä esimerkki on äitini, joka kasvatti lapsikatraansa kissojen keskellä tehden myös lapsista kissarakkaita.
Minulla on kissa ja rakastan lapsia ja haluaisin lapsenkin sitten joskus!
Tuskinpa tuollaista yleistystä voi tehdä.
Sitähän mieltä Minäkin olen; mutta sillóin tälläin tulee eteen ihmisiä, jotka haluavat tehdä SELVÄN PESÄERON eläinten ja lasten välillä. Musta toi on kamalaa !
Mulla on kaksi kissaa, koira ja 2 undulaattia ja mielelläni ottaisin vielä tusinan lapsiakin =)
Minä puolestani voin sanoa että olen aina ollut eläinrakas (kissa,koira,hevonen ym.). Mutta en vielä tähän ikään mennessä (37v.)lapsirakas. En vihaa lapsia mutta en ole koskaan halunnut niitä. Iän puolesta ei enää paljon aikaakaan.Ei kaikkien tarvitse hankkia lapsia tai pitää niistä kuten ei eläismistäkään ole pakko tykätä tai hankkia (tunnen kyllä niitäkin ihmisiä jotka ei tykkää eläimistä mutta eivät pahaakaan niille tee, ovat vain välinpitämättömiä).Hankkikoot lapsirakkaat lapsia ja eläinrakkaat eläimiä ja molemmat molempia.
Minulla taas on 3 kissaa ja muitakin eläimiä, ja en tahtoisi ikinä lapsia. Entä sitten jos lapsi vaikka tulisi allergiseksi eläimille!?Eläimistä en ainakaan luopuisi koska en voisi kuvitellakkaan elämää ilman eläimiä! Mutta ilman lapsia tulen erinomaisesti toimeen. En millään ilveellä voisi ajatella itseäni äitinä.
Ensin pariskunnat (nuoret) monasti hankkivat kissan (tai minkä tahansa muun lemmikin). Tai ovat ennen poika-/tyttöystävää hankkineet. Sitten kun tulee lapsi, niin eläin annetaan kylmästi pois. Monta kertaa vedoten (muka-muka) allergiaan, tai muihin syihin.
Ajatelkaa, eläin on kiintynyt omistajaansa ja sitten se annetaan jollekin vieraalle ... tai viedään lopetettavaksi. SYDÄMETÖNTÄ. :(
Tuskin noin jyrkkää rajaa voi vetää, monessa on molemmat tai molempia.
Sanottu koskee kissan ohella myös koiraa.
Monet kuitenkin luopuvat karvaisesta seuralaisesta lapsen syntyessä; se on eräänlainen varmuustoimenpide. Eihän lapselle kotieläin ole välttämätön.
Eläinhän ei ole syypää siihen, että se on joutunut kyseiseen perheeseen eikä siihen, että lapsi syntyy.
Lapsen syntymän jälkeen vanhemmille ei juuri jää aikaa muistella entistä karvaista seuralaista. Se voi muistella tavallaan entistä kotiaan, jos yleensäkään on enää muistelemassa.
Tekee mieli sanoa tuollaisessa tilanteessa oleville nuorillepareille, että eläin ei ole esine. Jos mielessä sitä otettaessa on ajatus, että luopuu siitä vuoden-parin kuluttua, paras on tyytyä leikkikalu-Nalleen.
Olen saamassam kissaa syksyllä ja tulen huolehtimaan siitä aina.En luovu kissastani lapsen tulon takia.Minusta on vain hyvä kun lapsiperheessä on pienestä lemmikkieläimiä niin lapsi oppii eläinten oikean hoidon ja kohtelun jo pienestä pitäen.Minulla tulee ajallaan olemaan tilaa kisulleni ja lapsilleni enkä todellakaan anna kissaa pois enkä myy lapsen synnyttyä vaan tulen rakastamaan ja huolehtimaan kummastakin.
T:Henna
En tunne ketään, joka olisi laittanut lemmikkinsä pois lapsen tieltä. Enkä kyllä päinvastoinkaan... ;) Tiedän kyllä henkilöitä, jotka eivät halua mitään rajoittavia tahoja, koska haluavat olla vapaita menemään ja tulemaan.