Muutama sivu sitten keskustelimme paperittomista koirista....ja nämä kaikki narttuni 9 pikku rääpälettä ovat saaneet uudet hyvät kodit. Pennuista on tullut uusilta omistajilta hyvää palautetta. Pennut olivat eläinlääkärin mukaan terveitä, hyvin avoimia ja reippaita, joten ainakin tämä kokemuksen perusteella paperikoirat eivät ole niitä ainoita oikeita koiria....Mielestäni alkuvaiheessa saadut ihmiskontaktit pennuille luovat niille itseluottamusta heti alusta lähtien.
Tästä kaikesta kokemastani uskomukseni vain lisääntyi, koira on muutakin kuin vain ne hienot paperit. Nartun penikoiminen ja pentujen hoitaminen yhdessä oli myös hyvin opettava kokemus myös murrosiän kynnyksellä oleville tytöilleni, jotka osallistuivat pentujen hoitamiseen täydellä sydämellään.....UPEA KOKEMUS MEILLE KAIKILLE!!!
Onnea vain kaikille näille pikku-dobbereille!!!! Ikävä niitä kaikkia vain on minulla ja tytöilläni....
Tästä kaikesta kokemastani uskomukseni vain lisääntyi, koira on muutakin kuin vain ne hienot paperit. Nartun penikoiminen ja pentujen hoitaminen yhdessä oli myös hyvin opettava kokemus myös murrosiän kynnyksellä oleville tytöilleni, jotka osallistuivat pentujen hoitamiseen täydellä sydämellään.....UPEA KOKEMUS MEILLE KAIKILLE!!!
Onnea vain kaikille näille pikku-dobbereille!!!! Ikävä niitä kaikkia vain on minulla ja tytöilläni....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koiriahan ne paperittomat ovat kaikki, mut yleisesti ne luokitellaan sekarotuisiksi. Itse koen paperittomien vaikkakin puhdasrotuisten pentujen teettämisen rahastuksena. Myös sekarotuisten tahallaan teettäminen on yleensä rahastusta...
Tosin, eihän ns. vahingolle mitään voi... Mut vahingollakaan ei tulisi rahastaa...
Vahinko on tietty aina vahinko. On kyllä liian paljon niitä jotka teettää pentuja vaan rahasta ja kun kennelliiton määräykset ei täyty, pennuille ei saa papereita. Rekisteri ja määräyksethän on tarkoitettu koirien hyvinvointiakin silmällä pitäen esim. nartulla ei saa teettää liian paljon pentuja. Mielestäni mitä enemmän rekisteröimättömiä koiria on, sitä huonompaan suuntaan mennään. Käy helposti kuten esim. saksanpaimenkoirille. Laatu heikkenee ja ostaja ei aina saakaan tervettä koiraa, sitten hän teettää pentuja jne. Monet vaivat ilmaantuvat vasta vanhemmiten.
Ei ole hauskaa kun paras kaveri onkin sairas ja kärsii. Itse olen joutunut viemään piikille ystäväni (paperittoman) koiran joka kärsi monista periytyvistä sairauksista, ystävälleni se oli niin kova paikka ettei hän voinut itse viedä sitä.
Kuinka hyvin valitsit uroksen nartullesi? tutkitko sukutauluja, ettei vaan koirien taustalla ole läheistä sukua olevia koiria?
Miten voit tietää?
Dobermanni on muutenkin aina tulilinjalla, erinäisten tapahtumien kautta, joten kaikkein pahin tapaushan voisi olla että sisaruksia "vahingossa" käytetään pentujen tekoon ja sitä sukusiitosta voi olla jopa 4:ssä polvessa.
Mistä sitä koskaan tietää, koska eihän koiralla ole papereita.
Itselläni on dobermanni joka lopetettiin ns. luonnevikaisena.. siitä ei koskaan tullut kunnon koiraa. Ja tutkittuani koiran taustaa sieltä löytyi hyvin läheistä sukua olevia koiria kolmen polven ajalta sekä siitä yksi polvi taaksepäin oli myös sukua toisilleen.
Itse ostaisin mielelläni paperillisen koiran, tiedän ainakin mitä saan.
...on Bulgarian tuonti ja tämä isä on myös oma koirani ja ihan suomalaista tekoa....Joten sukulaisuus on käytännössä mahdoton....
Ja vielä lisäksi...erään kokeneen koiraihmisen kommentti (kokemusta n.20 vuoden koirakokemus)...Ihmiset ovat yleensä syyllisiä ns.luonnevikaisiin koiriin...Hän itse oli tavannut koko aikana vain yhden luonnevikaisen koiran (20 v.) Ja varsinkin dobberia pitää käsitellä heti pentuajoista lähtien jämäkästi mutta silkkihansikkain....Näistähän saa varmasti "hulluja" huonolla hoidolla. Mutta oikealla kasvatuksella heti pennusta lähtien saa kyllä upean ystävän!!!!
...nämä molemmat koirani ovat hyvin ihmisystävällisiä ja sosiaalisia toisia koiria kohtaan. Olemme koirapuiston "vakkari" kävijöitä ja koskaan kumpikaan koirani ei ole ollut tappeluissa mukana. Joten tästä päätellen molemmat ovat ns. tervepäisiä!!!!